Jestas sentään miten vaikeaa on hypätä kameran eteen. Kun ei oo nähnyt itseään peilistä kunnolla moneen viikkoon, on vähän haparoivaa tallustaa virnuilemaan linssille. Mä itseasiassa ehdotin vaan yhtä puhelinkuvaa ilta-auringossa, mutta Jere pakotti mut kaivamaan kameran esiin.

Saatte siis esittää täydet kiitokset näistä hiukka vaivaantuneista kuvista hänelle.

Nyt kun näin tuon eilisen letin, taidan painella suihkuun. Jos joku vois jollain telepaattisella kyvyllä lähettää Kambodzaan yhden hiustenkuivaajan about nyt, olisin oikein kiitollinen. Sitä ihmettä odotellessa, hyvää perjantaita!