No mitäpä sitä on tullut tehtyä viimeaikoina? Kaikenmoista. Helpoiten ehkä pääsen asiaan, kun selitän tämän kaiken muutamien puhelimelle tallentuneiden otosten ja oman laadukkaan jargonini kera. Joitain kuvia löytyisi myös kamerasta, kunhan saisin aikaiseksi tyhjennettyä sen. Se on tuntunut kovin raskaalta, samoin kuin sen vempeleen kaivaminen laukustakin. Eikö ole kyllä kamera muutenkaan lähimailla, päätin nähkääs tulla blogin pariin nyt, kun pesulan pyykkikone hurauttelee pyykkisatsiamme ympäri ja ämpäri.
Varvaskuvien aatelia! Ei niin varpaiden vuoks, vaan noiden makeiden laattojen. Ne tuli bongattua Kuala Lumpurin kauppahallin edustalta. Se olikin yksi ainoista asioista, joita tuossa valtavassa kaupungissa ikuistin. Ei ollut minun kuvauskohteeni se, ei olleskaan./ Kotikuvakin eksyi mukaan ihan vain siksi, että olen tuntenut ajoittain pienoista koti-ikävää. Eritoten muutama yö sitten, kun jouduttiin pakonsanelemina viettämään yömme kahdeksan hengen dormissa, jossa sänky vilisi jotain öttiäisiä ja ilma toisia. Kaiken kukkuraksi meikäläisen mahassa kiersi jonkinmoinen ruokamyrkytys ja unta sai palloon maksimissaan kolme tuntia. Aamulla itkin keskellä katua ihan vaan siksi, ettei meinattu löytää paikkaa, jossa syödä aamiaista ja elämä oli noin yleisestikkin täyttä paskaa. Sellasta./ Viikko sitten matkattiin Kuala Lumpurista Pangkorille ja oltiin ikionnellisia, kun kaikkien niiden pilvenpiirtäjien jälkeen silmä lepäsikin meressä. Mieltä lämmitti myös pieni kisu, joka söi aamiasta kanssamme(lue: olisi halunnut syödä aamiaisemme.
Mentiin sinänsä kivaan aikaan Pangkorille, että viikolla majoitus on suhteellisen halpaa. Meidän pikku tönömme omalla terassilla kukkivien puiden varjossa kustansi kuusi euroa per nokka, viikonloppuisin hinta olisi vähintään kaksinkertainen. Toisaalta viikonlopun Labour Day yllätti meidät ja koko saari olikin yhtäkkiä buukattuna täyteen. Meidän ei auttanut kuin pakata rinkat ja lähteä lautalla kohti Lumutin bussiasemaa./ Reissumimmi alkaa oleen jo aika mäjähtänyt. Mieltä piristi kuitenkin muutama mekko, joita olin pantannut rinkassa eritoten Malesiaa ajatellen. Vasemmassa alakulmassa näkyy myös mun yksi reissuostokseni(joita oon tehnyt aika maltillisesti, hyvä mää). Ohuet rantashortsit ostin tosin niinkin eksoottisesta paikasta kuin H&M, mutta helakan punaisiksi palaneet yläreidet olivat noista suht onneissaan./ Pangkorilla nähtiin myös reissun kauneimmat auringonlaskut! Ihan mielettömiä./
Saarielämä on siitä kivaa, että voi vaan pulikoida(tai kiipeillä puissa niin kuin Jere) päivät pitkät ahdistumatta siitä, ettei oikeestaan oikein tee mitään. Evääksi riittää jättipussi Tapioca sipsejä ja asusteeksi jättiläismäiset aurinkolasit. Tukka tosin ei tykännyt merivedestä ja oli ihme tahmakasa siihen asti kunnes hukutin sen hoitoaineeseen.
Perjantaina päästiin kun päästiinkin Penangille, Georgetowniin. Muutaman lauttamatkan, bussikyydin ja epätoivoisen hostellien etsinnän jälkeen tosin./ Alkuviikko rannalla tuli vietettyä aika luonnollisissa olotiloissa, joten oli pakko laittaa kaupungissa vähän ripsiväriä ja mekko päälle. Heti näytin vähän enemmän tytöltä./ Reissun päällä ei tullut vieteltyä vappua, mutta oli pakko silti fiilistellä muutaman vuoden takaista fledaa. Oon täällä muuten ihan kahden vaiheilla, että laitanko sakset viuhumaan kun palaan kotiin vai en. Polkka houkuttelisi, mutta ei pitkäkään hassumpi ole.
Georgetownissa yhdistyy hienosti malesialainen, kiinalainen ja intialainen kulttuuri. Viimeisimmän ruoka-antimet on ehkä lähimpänä omia makunystyröitä. Siksipä suunnattiin toissapäivänä Little Indiaan mäsäyttämään. Hirmuisen kokoset annokset maksoivat jääkahveineen kaksi ja puoli euroa. Kulttuurien kirjo näkyy makeesti myös katukuvassa, niinku vaikka noiden kiinalaisten paperilyhtyjen muodossa./ Jere oli tänään hippasen unelias, joten meikäläinen kulutti aamustaan kolme tuntia kirjan ja kaurakeksien kanssa. Kävin myös majapaikan kattoterassilla ja totesin yhdeksän sivun jälkeen, että paahdun elävältä./ En ehkä enää osaa juoda kuumaa kahvia. Vahva paikallinen sumppi, kondensoitu maito ja kourallinen jäitä on tehnyt vähän liiakin hyvän vaikutuksen. Lomakumpu senkun kasvaa ja ahdistus tulevia Juhla Mokkia kohtaan vieläkin enemmän./
Noin sopivasti sain naputeltua aivopieruni ja konekin sai meitin tekstiilit lingottua. Palataan hieman aktiivisemmin jo toivottavasti huomenna. Huippua maanantain(kyllä, tarkistin viikonpäivän koneen kalenterista) jatkoa mimmit!
