Avainsana-arkisto: SEA

1.3.2018

BUDJETTIMATKAAJAN REISSUKASSA KAAKKOIS-AASIAAN

Miten sulla on rahaa matkustaa noin paljon?

Siinäpä taitaa olla yksi yleisimmistä kysymyksistä, joihin paljon reissaavat joutuvat vastaamaan. Usein oletetaan, että matkustaakseen pitää olla paljon pätäkkää tai vähintään joku mystinen perintö, jota kulutetaan maailmalla. Harvemmin näin kuitenkaan on, ainakaan omasta näkökulmastani katsoen. Olen tavannut monien reissukuukausieni aikana kaiken kirjavaa sakkia ja monen salaisuus on itseasiassa aika yksinkertainen. Kotona ollessa tienataan, painetaan pitkää päivää ja eletään säästeliäästi. Ja sama säästeliäisyys usein jatkuu reissun päälläkin, kun sitten taas eletään niillä rahoilla, jotka on kotona ollessaan tienattu. Näin mekin oma reissussa olemisemme mahdollistetaan suurimmaksi osin. Siispä sanoisin, että ehkä tärkein taito mikä tarvitsee opetella, on säästäminen ja omien kulujen hallitseminen.

Yksi hyvä keino on toki rahoittaa reissunsa aktiivisella työteolla myös ulkomailla. Joko hankkia itselleen jotain hanttiduuneja reissun päältä tai esimerkiksi elellä diginomadina, tehden säännöllisesti töitä läppärinsä äärellä. Tämä toimii hienosti sellaisilla aloilla, jotka eivät ole sidottuja toimistoihin tai tiettyihin työtunteihin. Itse olen muutama vuotena tehnyt etänä blogiani niin, että sain siitä kuukausipalkkaa. Ja vaikka palkkani ei tuolloin mikään hurjan suuri ollutkaan, sillä sai kuitenkin katettua reissussa elämisen ihan mainiosti. Yksi vaihtoehto on myös tehdä niin kuin minä tänä talvena ja suorittaa opintoja etänä.

Mulla kyseessä on opinnäytetyön kirjoittaminen, jonka ajalle saan tietysti nostettua opintotukea. Toki joudun istahtamaan läppäri kainalossa kahvilaan useampana päivänä viikossa ja näin syömään omaa vapaa-aikaani täällä Kambodzassa, mutta mulle tää on oikein sopiva vaihtoehto. Tulisin suoraan sanottuna hulluksi, jos mulla ei olisi mitään projektia tai velvotteita. Opintotuesta onkin apua, mutta ei sillä herroiksi elellä. Kolmen kuukauden tuilla, jotka siis olen oikeutettu oppariini nostamaan, pärjäisin reissussa noin puolitoista kuukautta. Loput rahat on siis säästetty sen puolen vuoden aikana kun olin kotona Suomessa ja painoin selkä hiessä duunia.

Summa summarum: suosittelen ennenkaikkea suunnittelemaan raha-asiansa niin, että matkan varrella ei tule eteen pattitilannetta. Sama se millä tavoin sitten ovatkaan kunnossa, kunhan ovat. Toki meitä on moneen junaan ja olen nähnyt myös tapauksia, joissa tuhlataan viimeisetkin roposet ja sitten hädissään yritetään haalia rahaa kasaan paluulippuun ja pahimmassa tapauksessa jätetään laskut maksamatta majataloihin. Tää ei kuitenkaan vastaa millään tavalla mun käsitystä hyvistä elämänhallintataidoista. Mielestäni ihan kaiken A ja O on valmistella reissuun lähtöä etukäteen niin, että rahatilanne on suhteellisen huoleton ja joustava. Myös kotiin palatessa. En voisi kuvitella kurjempaa kotiinpaluuta kuin sellainen, että tili on käytetty tyhjäksi ja parhaimmassa tapauksessa kotona odottaa maksamattomat laskut. Itse mieluummin lykkäisin reissua siihen asti että säästötili voi paksummin kuin lähtisin riskillä liikenteeseen.

No paljonko sitä rahaa oikein kuluu matkustaessa?

Summia on monenlaisia ja niihin vaikuttaa ihan todella monet tekijät. Maa jossa matkustat, minkälaiseen elintasoon tyydyt, kuinka paljon liikut ympäriinsä, miten syöt ja millaisia aktiviteetteja harrastat. Mielestäni kaksi isointa kuluerää matkustaessa on itse matkustaminen eli lentoliput sun muut sekä majoitus. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän joudut uhraamaan reissukassasi sisältöä bussilippuihin, tuktuk-kyyteihin ja lentolippuihin. Siksi sanoisin, että jos haluat reissata budjetilla, koita löytää muutama ihana kohde, jossa viihdyt ja tutustu niihin paremmin sen sijaan että poukkoilet ristiin rastiin. Pidempään paikalla ollessaan saa myös usein neuvoteltua itselleen hieman alennusta majoituksesta. Kaakkois-Aasiasta puhuttaessa sanoisin, että lentoliput + 1000 euroa/per reissukuukausi riittää hyvin kattamaan kulut, vaikka eteen sattuisikin jotain yllättävämpiä menoja.

Mulla menee tällä hetkellä kuukaudessa noin 500-600 dollaria, hieman riippuen siitä mitä kaikkea teemme. Tähän sisältyy niin viisumit, meidän pienen huoneen sekä mopon vuokra että kaikki ruuat ja muut ostokset. Mä pidän mun kulutuksesta päivittäin kirjaa puhelinappin avustuksella ja siitä on aina helppoa tsekata, että miten on raha-asioiden laita. Fiksuimmaksi keinoksi olen mieltänyt sen, että laskee itselleen jonkinlaisen päiväbudjetin, jossa tahtoo pysyä. Mä pyrin esimerkiksi siihen, että mulla menisi päivässä n. 13 dollaria ruokiin, jotta budjetissa on sitten joustoa kaikkeen muuhunkin. Ajattelin että teistä voisi olla mielenkiintoista nähdä ihan konkreettisia esimerkkipäiviä, joten listasin muutamia viime kuukaudelta.

Hyvin kulutuksessa pysyviä päiviä:
10.helmikuuta 2018
1,25$ Aamiaiseksi nuudelikeitto ja jääkahvi
2,00$ Lounaaksi khmersalaatti
1,00$ Välipaloiksi pussi mandariineja ja mango chilillä
3,50$ Illalla paistettuja nuudeleita ja inkivääritee
= 7,75$

18. helmikuuta 2018
3,00$ Aamiaiseksi patonki kasviksilla ja munakkaalla, mangoshake ja kuuma kahvi
1,25$ Kookos ja päiväkahvi
6,25$ Vegehamppari ja iso lasi inkiväärimehua
1,00$ Iltapalaksi inkivääriteetä ja muutama banaani
= 12,50$

Normaalia kalliimpia päiviä:
4. helmikuuta 2018
3,75$ Aamiaiseksi hedelmäsalaatti myslillä ja jugurtilla sekä kuuma kahvi
2,75$ Lounaaksi kevätkääryleitä ja iso lasi limemehua
6,75$ Ostettiin puokkiin puoli litraa luomulaatuista kookosöljyä
0,75$ Iltapäivällä kuuma kahvi
2,00$ Illalla syötiin puokkiin kasvismunakas riisillä ja iso hedelmäsalaatti
= 17,50$

11.helmikuuta 2018
2,75$ Aamiaiseksi kasvismunakas riisillä ja kuuma kahvi
0,75$ Jääkahvi paikallisten kojusta
35,00$ Viisumin uusiminen Vietnamin rajalla
4,00$ Lounaaksi falafelwrap
3,75$ Iltapalaksi hedelmäsalaatti myslillä ja jugurtilla sekä inkivääritee
= 46,25$

Meidän keino pitää kulutus aisoissa onkin se, että ollaan paljon paikallaan ja koitetaan asustella huokeasti sekä syödä pääosin edullista perussafkaa. Mun vaatimustaso majoitukselle on tasan se, että huone on siisti. Kaikella majoituksesta vapautuvalla rahalla voi sitten käydä syömässä hyvää ruokaa ja hengailla ihanissa kahviloissa, joiden suhteen oonkin vähän ronkelimpi. Eikä siellä huoneella juurikaan tule vietettyä aikaa, sanokaa mun sanoneen. Silloin kun liikutaan, kulutus nousee yleensä hitusen, mutta näpissä se pysyy kyllä silloinkin. En muista viimeisen kahden vuoden ajalta yhtäkään kuukautta, jotka olisi menneet yli 700 dollarin. Mutta toisaalta, tiedän myös ihmisiä, jotka laittavat kuukaudessa haisemaan useamman tonnin. Tällöin usein asutaan vähän kalliimmin, esimerkiksi hotellissa ja eletään muutenkin aika aktiivista elämää tai vaihtoehtoisesti vaikkapa biletetään runsaasti.

Reissussa käytetyn rahan lisäksi on tietysti kulut Suomessa. Mulla on tähän tasan yksi neuvo: koita minimoida ne. Me löydettiin meidän asuntoon ihanat alivuokralaiset, jotka muuttivat omaa putkiremonttiaan karkuun. Ostettiin meidän lentoliput sen mukaan, miten heillä oli asunnolle tarvetta ja he muuttivatkin meidän asuntoon heti meidän lähdettyämme ja me päästään puolestaan takaisin kotiin neljä päivää sen jälkeen kun lennetään Suomeen. Siispä meillä ei ole mitään kuluja asunnosta reissun ajalle ja tasan ainoa lasku jonka maksan kuukausittain on puhelinlasku. Senkin vaihdoin halvimpaan liittymään eli se rokottaa mun lompakkoani noin 5 euroa joka kuukausi. Lehtitilaukset sun muut olen lopettanut jo ensimmäiselle pitkälle reissulle lähtiessäni, enkä ole niitä aktivoinut enää sen jälkeen uudestaan. Säästyy rahaa niin kotona kuin reissussakin.

Siispä, ei se reissaaminen niin paljon rahaa vaadi. Varsinkin, jos olet luonteeltasi yhtä pihi kuin meikäläinen ja saat bongattua itsellesi halvat lennot, joilla lähteä tutkiskelemaan maailmaa. Tästä aiheesta kirjoitin itseasiassa postauksen jo viime talven reissulla. Löydät sen: TÄÄLTÄ!

27.2.2017

ASIOITA, JOITA OLEN HUOMANNUT

Asioita, joita olen huomannut lähipäivinä ajattelevani.

Luovat ajatukset kukkivat parhaiten yöaikaan. Saatan illalla sängyssä, unta odotellessani, kehitellä mitä mainioimpia postausideoita, sana sanasta miettiä mitä kirjoittaisin ja mitä kuvaisin. Mutta kun istun tietokoneelle keskellä kirkasta päivää, pää lyökin tyhjää. Olen kuullut, että muistikirja sängyn vieressä voisi olla tähän ratkaisu. Ehkä unikin tulisi paremmin, kun ei mietiskele turhia, vaan piirtää tai sanoittaa ajatushautumonsa ulos paperille. Tähänkin postaukseen minulla oli olevinaan joku mainio punainen lanka, mutta en saa sitä puristettua ulos enää millään.

Olen lievässä somekoukussa. Hullua, eikö? Täällä sitä vietellään talvea palmupuiden katveessa ja olen onnistunut koukuttamaan itseni someen, mielestäni pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Saatan havahtua siihen, että olen selannut instagramia apaattisena viimeiset kaksi tuntia, vaikka olen jo nähnyt puolet kuvista. Mitä järkeä, huutaa pieni ääni silloin tällöin sisälläni ja viskaisee puhelimen menemään. Apua somevieroitukseen otetaan vastaan. Onko paras keino vain yksinkertaisesti kytkeä nettiyhteys pois päältä?

Huomaan itsessäni pientä kaipuuta länsimaiseen elämäntapaan. En siksi, etteikö olisi hyvä nyt, vaan siksi, että se on jotain tuttua ja turvallista. Lähdemme kahden päivän päästä tuulettamaan päitämme Malesiaan ja odotan pelottavan paljon Kuala Lumpurin jättiläismäisiin kauppakeskuksiin hautautumista. Toisaalta, ei olisi ennenkuulumatonta, että shoppailuintoni laantuu niin pahasti vaaterekkien välissä, etten lopulta osta yhtään mitään. Tällä viikolla olen ehtinyt jo myös leikkaamaan hiukseni, metsästämään kuumeisesti kulmakarvojen värjäykseen tarvittavaa ainetta sekä miettinyt, miten sisustaisin tulevan kotimme. Turhamaisuus, sinäkö siellä?

Koti-ikävä on asia, jolta on vaikea paeta. Ei siksi, että haluaisin lähteä, eikä sillä tavalla, että itkisin tuskissani. Elämä täällä on mukavaa ja rentoa, mutta kaipaan silti omaa kotia, Helsinkiä. Eritoten sellaisia aamuja, jolloin lämmittelen kaikessa rauhassa kaasuhellalla vettä pressopannua varten, virittelen lautaselle kauraleipää lisukkeineen ja luen kirjaa kaikessa rauhassa. Tai kun voi hypätä fillarin selkään ja sotkea viidessä minuutissa kaverin sohvalle röhnölleen, soittaa siskolleen silloin kuin huvittaa tai istua kotopuolessa tuntikaupalla isoäidin kahvipöydässä. Sellaisia juttuja kaipailen. Niin ja tietty myös vähän viherkasvejani, vaatteitani ja kahvin juomista Marimekon kahvikupista.

Kissat osavaat olla aivan jumalattoman ärsyttäviä. Yksi pikkuinen makaa juuri läppärini kannen takana, kurkkii välillä toiselta puolelta tai kynsii näppäimistöllä viuhuvia sormiani toiselta. Eilen tappelimme samaisen katin kanssa siitä, onko soveliasta järsiä nahkasandaalejani. Toisaalta on tuo kisu välillä aika mukavakin, tulee masun päälle kehräämään, kun sen nostaa aamu-unisena oven takaa maukumasta ja seuraa jokaista askeltani kuuliaisesti, menin sitten vessaan tai keittiöön.

Mitäs sinne? 

18.2.2017

MITEN SELÄTTÄÄ REISSUVÄSYMYS

Kylläpä muuten helpotti, kun viikko sitten verbaalioksensi pahan olonsa näppäimistön kautta teidän luettavaksenne. Ehkä tässäkin pätee se sama vanha mantra, että kaikki alkaa hyväksymisestä. Tuli meinaan paljon parempi olo, kun hyväksyi, että ei ole kovin hyvä.

Sitten lähdin availemaan solmuja. Mikä ahdistaa? No hitto vie, liiallinen vapaus. Se, etten ole onnistunut rakentamaan itselleni kummoisia arkirutiineja, vaikka kovin arkista elämää elelläänkin. En ole laittanut herätyskelloa aamuisin soimaan, enkä joogaillutkaan alkuinnostukseni jälkeen. Kuulostaa täydelliseltä, ehkä hetken aikaa, mutta pitkällä tähtäimellä minun pääni ilmeisesti tarvitsee rutiineja. Jollain tavalla koomista, sillä ne ovat yksi niistä asioista, joita lähden aina pakoon reissatessani.

”Jos oli tylsää ja vitutti, sitä oli vaikeampi päästä karkuun. Ehkä sitä myös kaipasi jonkinlaisia rutiineja ja rakennetta päiviin – liika vapaus kun voi lamauttaa siihen pisteeseen, ettei sitten huvita tehdä mitään, kun on yksinkertaisesti maailma täynnä vaihtoehtoja.”

Tällaisia sanoja yksi viisas ja tsemppaava lukijani oli jättänyt kommenttilaatikkoon. Kiitos niistä, ne puki hienosti sanoiksi myös sen toisen ahdistavan solmun: passiivisuuden. Tiedättekö, aina on tapana suunnitella, että sitten kun mulla on aikaa, mä alan toteuttamaan itseäni ja maalaan tauluja sielunmaisemistani ja opettelen puhumaan kiinaa. Ja ehkä tässä maailmassa tosiaan on ihminen, joka tässä onnistuu. Minä en onnistu, tai en ainakaan vielä ole onnistunut. Kun aikaa on vaikka muille jakaa ja melkein jokaisen päivän kohdalla kalenteri huutaa tyhjää (jos siis käyttäisin tällä hetkellä moista), alkaakin se jossain vaiheessa tuntumaan tylsältä, eikä mikään enää meinaa innostaa.

Nyt olo on jo parempi, ainakin hiukan. Mikä auttoi? 

Poistu mukavuusalueeltasi ja tee jotain, mitä et ole tehnyt aikaisemmin. Meillä tämä tarkoitti viime lauantaita, jolloin tartuttiin naapuriemme heittämään ideaan osallistua heidän japanilaisten ystäviensä järjestämälle vegaanibrunssille. Saatiin käteemme jonkinlainen kartta ja huruteltiin keskelle viidakkoa. Pari tuntia kului oikein leppoisasti syödessä ja kuunnellessa hyvää musiikkia, vaikka emme tunteneet yhtäkään ihmistä ympäriltämme. Kahdelle ujopiimälle tämä oli aikamoinen harppaus.

Hemmottele itseäsi tekemällä jotain erityisen mukavaa. Me tuhlailtiin vähän enemmän rahaa ja käytiin hyvissä ruokapaikoissa. Kunnon vegeruokien päälle oli luksusta juoda iso kupillinen capuccinoa jälkiruoaksi, vaikka se maksoikin yli neljä kertaa enemmän kuin paikallinen sumppi. Oli sen arvoista, vaikka seuraavana yönä en meinannut saada unta kofeiinipiikin vuoksi.

Lähde hetkeksi pois, jotta saat etäisyyttä asioihin. Muutama yö netittömällä saarella palmupuiden katveessa teki enemmän kuin hyvää (ja oli se myös aika romanttinen spotti ystävänpäiväksi). Sai tilaa omille ajatuksilleen ja ymmärsi taas, että mihin sitä päivänsä haluaa käyttää. Kummasti sitä riippumatossa makoillessa, varpaat hiekassa kulki ajatus paremmin. Ymmärsi, että kaikki on ihan hyvin ja ainoa asia mikä on hukassa, on tietynlainen rakenne, runko.

Viimeiseksi vielä riskialtis neuvo: vedä kännit. Mitä sitä sen enempää selittelemään. Kasaa kokoon joukko ystäviä (tai tuntemattomia, who cares) ja vedä pidemmän kaavan kautta. Tämäkin tuli testattua ja kyllähän se auttoi, vaikka krapulassa se ei enää siltä niin tuntunutkaan.

Nämä auttoivat selättämään pahimman reissuväsymyksen, mutta veikkaisin, että poistaa hyvin myös nuutuneen kevätjumituksen, jos sellainen on päässyt salakavalasti jostain luikertelemaan. Pitäkäähän itsestänne huolta, se taitaa olla minun pointtini. Minäkin teen niin, ja lähden nyt kylmän suihkun kautta pyöräilemään llounaalle (kyllä, ostin itselleni myös pinkin polkupyörän, jotta kroppa saisi hieman enemmän liikuntaa).