Flow Cosmetics – luksuslaatuista luonnonkosmetiikka Suomesta

Postauksen Flow Cosmetics tuotteet saatu testaukseen, kiitos Sugar Helsinki!

Testissä uudistunut Flow Cosmetics

Flow Cosmetics uudistui viime vuoden lopulla ja herätti uinuvan mielenkiintoni. Olen aikasemmin, itseasiassa vuosia sitten, käyttänyt kotimaisen Flow Cosmeticsin kosmetiikkaa. Erityisesti mieleeni on jäänyt ensimmäinen käyttämäni jauhemaisessa muodossa oleva kasvonaamio sekä rouheinen vartalokuorinta, joka tuoksui huumaavan hyvältä, ehkä piparmintulta? Mutta jokin pieni osanen puuttui tuolloin, jotta olisin rakastunut merkkiin täydellisesti (vaikka itse merkin tarina, arvot ja tuotteet ovat mielestäni mielettömiä). Tajusin näin jälkeen päin pohdiskeltuani, niin turhamaiselta kuin se kuulostaakin, että tuotteiden pakkausdesign ei vastannut vaatimuksiani.

Olen esteetikko ja kyllä, purkilla on minulle väliä. Ei niin paljoa, että hyvä purkki pelastaisi huonon tuotteen, mutta maailmassa, joka on nykyisellään pullollaan hyviä luonnonkosmetiikkatuotteita, pitää myös look&feel olla kunnossa. Omassa kotispassa vietetyt hetket kun tuntuvat vielä astetta ylellisemmiltä, kun seerumin pipetti toimii moitteetta ja purkki on niin nätti, että sen jättää melkein mieluummin esille kuin laittaa peilikaapin suojiin piiloon. Tummat lasiset pullot, pastelliset pahvipakkaukset ja simppelit fontit, tekevät näistä Flow Cosmeticsin uusista purnukoista juuri sellaisia. Luksuslaatuiset tuotteet saivat vihdoin mätsäävän ulkokuoren, jippii!

Uudistunut ulkonäkö oli ehkä se, joka sai huomioni palaamaan vanhaan tuttuun merkkiin, mutta pienen tutkiskelun jälkeen myös selvisi, että vanhoja, jo klassikoksi muodostuneita tuotteitakin oli uudistettu tai ainakin hiottu vielä paremmiksi. Ja joukkoon oli tupsahtanut myös muutamia uutuuksia – pakkohan oli päästä testaamaan. 

Aloitin testijakson itseasiassa jo joulukuun alussa, kun pakkasin jälleen kerran reppuni ja lennähdin Kaakkois-Aasiaan vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi. Kotona ollessani minulla on paha tapa käyttää useita tuotteita samanaikaisesti (ei siis sillai päällekkäin samaan aikaan), jolloin tuotteet eivät pääse täyteen potentiaaliinsa. Nyt kuitenkin lähdin matkaan vain ja ainoastaan Flow Cosmeticsin kanssa, jotta saisin selvitettyä kerralla, mitä kaikkea näillä saisi aikaan.

Halusin nimittäin tuon vajaan kahden kuukauden aikana hoitaa ja tasapainoittaa ihoa, joka oli syksyn työkiireiden jäljiltä stressaantuneen ja herkän oloinen. Sellainen tikittämäisillään oleva aikapommi, joka minä hetkenä hyvänsä olisi jälleen epäpuhdas ja ongelmallinen.

Siispä valitsin testiin seuraavat tuotteet:

  • Detox -teepuu ja hiilisaippua
  • Chamomille & Probiotics -probioottinen luomukamomillavesi
  • Probiotics – syväkosteuttava seerumi
  • Detox Oil -puhdistava kasvoöljy teepuuöljyllä
  • Strawberry Milk Mask with Hyaluronic Acid- kasvonaamio- jauhe

 

Flow Cosmetics Detox -teepuu ja hiilisaippua epäpuhtaalle iholle | n. 15e

Mitä lupaa? Tehokkaasti syväpuhdistava saippua sopii sekä kasvojen iholle, että vaikkapa näppyläiselle selälle. Lupaa vähentää epäpuhtauksien syntymistä kuivattamatta ihoa. Detox-saippua sisältää kookoksesta peräisin olevaa aktiivihiiltä, antiseptista ja talineritystä tasaavaa teepuuöljyä, tulehduksia lievittävää villimesiangervoa sekä rauhoittavaa laventeliöljyä. 

Mitä mieltä? Saippualla kasvojen peseminen tuntuu aina aluksi oudolta, vaikka tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Riittoisa saippuapala pesee meikit tehokkaasti ja se jättää iholle mukavan tasapainoisen tunteen. Huomaan useimpina iltoina suihkivani pesun jälkeen iholle vain kasvoveden ja nauttivani puhtauden tunteesta muutaman tunnin ennen seerumin ja öljyn levittämistä. Rakastan saippuassa käytettyjä tehoaineita, enkä ennakko-oletuksistani huolimatta kaihda edes laventelista tuoksua, josta normaalisti en juurikaan välitä. Iso peukku!

 

Chamomille & Probiotics -probioottinen luomukamomillavesi | n. 30e

Mitä lupaa?  Probioottien tarkoitus on ylläpitää kehon hyvänlaatuista mikrobikantaa ja auttaa näin kehoa torjumaan haitallisten mikrobien vaikutuksia. Flow Cosmeticsin luomukamomillaveden probiootit ovat tositoimissa ihon pinnalla lisäten ihon kollageenisynteesiä (eli parantaen ihon kimmoisuutta), kosteutta sekä uusiutumista. Lisäksi suihkeen sisältämä antimikrobinen kamomilla rauhoittaa tulehtunutta ihoa sekä kosteuttaa tehokkaasti.

Mitä mieltä? Probiootit ovat ihonhoidon uusi kuuma trendi, joten pitihän niitä päästä testaamaan. Kevyt ja hienojakoinen suihke on helppo käyttää ja se saa ihon rauhoittumaan hetkessä. Testasin tätä Aasiassa palaneelle iholle ja oli pelastava enkeli eli palautti ihon kosteuden ja rauhoitti kiristävää punoistusta. Syytän tätä kasvovettä myös siitä tosiasiasta, että mulla ei ole ollut kunnollista tulehtunutta finniä sitten viime syksyn. Ainoa asia, josta en tässä tuotteessa pidä, on tuoksu. Kuvailisin sitä vähintäänkin mielenkiintoiseksi, mutta se on ainesosat huomioonottaen myös aika ymmärrettävä. 

 

Hyaluron & Probiotics – syväkosteuttava seerumi kuivalle iholle | n. 42e

Mitä lupaa? Ruusuvesipohjainen seerumi sisältää syväkosteuttavaa, juonteita silottavaa ja ihohuokosia supistavaa hyaluronihappoa sekä hyvälaatuista mikrobikantaa ylläpitäviä probiootteja. Todellinen tehopakkaus markkinoiden korkealaatuisimpia tehoaineita hyvinä pitoisuuksina. Seerumi lupaa kosteuttaa sekä palauttaa iholle sen elinvoiman ja napakkuuden sekä kiinteyttää ja silottaa ihoa heti käytön jälkeen. 

Mitä mieltä? Seerumi nousi lempparikseni heti kättelyssä. Tämä ei ehkä ole maailmankaikkeuden paras seerumi, mutta on ehdottomasti paras hyaluronihapposeerumi, jota olen käyttänyt. Syitä on kaksi: superkosteuttava ja supertehokas koostumus sekä koostumus, joka imeytyy ihoon mielettömän nopeasti ja sallii helposti myös tuotteiden kerrostuksen. Täydellinen kumppani esimerkiksi BYBIn öljymäisen Supercharge seerumin kanssa, kun iho kaipaa tehokosteutusta. 

 

Detox Oil -puhdistava kasvoöljy teepuuöljyllä | n. 38e

Mitä lupaa? Kuivaöljyseerumi on ultrakevyt rasvoittuvan ihon tehotuote, joka kosteuttaa, mutta auttaa myös pitämään epäpuhtaudet kurissa ja hillitsee tulehdusta. Kasvoöljyssä kosteuttavat nopeasti imeytyvät ja rasvahappokoostumukseltaan ihanteelliset kookos- ja jojobaöljyt. Tehoaineena tulehdusta hillitsevää teepuuöljyä sekä ihoa suojaavia mustaherukka- ja ruusunmarjaöljyjä.

Mitä mieltä? Luotan ihonhoidossa intuitioon ja koitan kuullostella ihoni tarpeita kulloisenakin päivänä. Detox Oil on täydellinen tuote niinä päivinä, kun iho tuntuu epätasapainoiselta ja on ikään kuin valmiina tekemään pahuuksia (räjäyttämään epäpuhtaudet kaikkeen kukoistukseensa). Kevyt koostumus on lisäksi mieleeni ja käytän tätä usein aamuisin ennen meikkaamista. Ilta-aikaan Detox Oil tuntuu kuitenkin liian kevyeltä ja vaati mielestäni kaverikseen jonkun vielä kosteuttavamman tuotteen. 

 

Strawberry Milk Mask with Hyaluronic Acid- kasvonaamio- jauhe | n. 38e

Mitä lupaa? Kasvonaamiojauhe, joka on täynnä ihoa hellästi puhdistavia, rauhoittavia sekä kosteuttavia aineososia. Naamion tehoaineena ovat entsymaattisesti kuoriva ja tulehduksia lievittävä pajunkuoriuute, tehokosteuttava hyaluronihappo, ihoa vahvistava ja puhdistava mineraalipitoinen vaaleanpunainen savi, kirkastava suomalainen mansikka, rauhoittava aloe vera, pehmentävä kookosmaitojauhe sekä kirkastava riisijauhe. Aikamoinen tehopakkaus siis, joka lupaa säännöllisesti käytettynä parantaa ihon kosteustasapainoa sekä kiinteyttää, siloittaa ja kirkastaa väsähtänyttä ihoa.

Mitä mieltä? Jauhemaiset kasvonaamiot ovat mielestäni aluksi ärsyttäviä käyttää, mutta totuttelun jälkeen saman vaivan arvoisia kuin suoraan tuubista puristettavat. Arvostan jauhemaisissa tuotteissa sitäpaitsi käytettävyyden sijasta eniten sitä, että olomuotonsa ansiosta ne eivät sisällä mm. emulgaattoreita tai säilöntäaineita.

Sekoitan itse naamion suoraan kämmenelläni, johon annostelen muutaman teelusikallisen verran tuotetta ja sitten valutan hanasta tipan vettä päälle. Sormilla sekoitus ja suoraan kämmenestä kasvoille. Naamio kiristää kuivaessaan suhteellisen voimakkaasti, mutta pois pesun jälkeen iho tuntuu ihanalta: puhtaalta, sileältä ja valmiilta ottamaan seerumit ja muut tehoaineet vastaan. Kun fiilis on sellainen, että kaipaan iholle myös mekaanista kuorintaa, pyörittelen naamion kasvoille hellästi pyöritellen, jolloin siinä olevat pienet rakeet kuorivat ihon pinnan kevyesti.

Miltä iho sitten tuntui testauksen jälkeen? 

Jos tiivistäisin muutaman kuukauden testijakson ja sen jälkeisen ihofiiliksen yhteen sanaan, niin se olisi varmasti rauha. Iho tuntui ennen kaikkea hoidetulta, rauhalliselta ja tasapainoiselta. Suomeen palattuani huomasin, että kaipasin rutiiniin selkeästi näiden tuotteiden rinnalle vielä yhtä, jotain oikein tuhtia öljyä tai öljymäistä seerumia, jota laittaa iholle yötä vasten. Tämä ei niinkään ollut tuotteiden vika vaan testaajan, joka ei tajunnut ottaa asiaa huomioon.

Tuotteet ovat mielestäni tehokkaita, riittoisia ja loogisia. Jokaisella tuotteella on tarkoitus ja sitä varten on valittu joukko laadukkaita raaka-aineta toteuttamaan tuota tarkoitusta. Pidän siitä tunteesta, että jokainen tuote on ihollani todella tekemässä jotain. Oli se tehtävä sitten rauhoittaminen, tasapainoittaminen tai kosteuttaminen. 

Jos pysyisin uskollisemmin kiinni tuotteissa, niin tästä kolmikosta ostaisin ehdottomasti kasvosaippuan, hyaluroniseerumin sekä kamomillaveden uudestaan käyttöön. Saa nähdä juoksenko kaupoille heti, kun ovat loppuneet vai siirrynkö jälleen testailemaan uusia tuotteita. 

 

Uuden passin uusi leima

 

Kotimme on juuri nyt pienoisessa kaaoksessa ja saan syyttää siitä vain ja ainoastaan itseäni.

Olohuoneen matolla, sillä samaisella, jossa istutaan enemmän kuin vieressä nököttävällä sohvalla, on pino vaatteita, jotka olen siihen puolihuolimattomasti viskaissut. Sellaisia, joita ei voi Suomessa käyttää vielä useaan kuukauteen. Ne ovat liian ohuita, liian hulmuavia ja huolettomia.

Vieressä kosmetiikkaa, jonka testaamista odotan jo innolla, sillä olen vakaasti päättänyt, että oikeanlainen seerumi ja kasvovesi haihduttavat talven aiheuttaman väsymyksen kasvoiltani, kunhan säntillisesti toteutan missiotani.

Sekalaisen tavarakomeuden, joka pitää sisällään niin kosteuspyyhkeitä kuin tuliaissuklaata, kruununa on uudenkarhea passi, jonka hankin tänä syksynä. Todistin hankinnan lomassa jälleen kerran sen, että ihminen ei yksinkertaisesti voi näyttää hyvältä, tai edes itseltään, katsoessaan vakavasti kameraan. Ainakaan, jos on tehnyt sitä ennen yhdeksän tunnin kuvauskeikan. 

 

 

Vanha passini on täynnä leimoja ja muistoja. Sen sivuilta löytyy yksitoista Kambodzan viisumia sekä 49 leimaa, saatu ties miltä raja-asemalta ympäri Kaakkois-Aasiaa. Aika monen monta passintarkastusta olen saanut mahdutettua vajaaseen viiteen vuoteen. 

Uudesta passista löytyy vasta yksi viisumi, jonka se ansaitsi sivuilleen tämän syksyiseltä Vietnamin reissulta. Perjantaina sinne lyödään passin toinen ja samalla elämäni kahdestoista viisumi, jonka anon Kambodzaan.

Ehkä hieman kliseisesti totean, että olisi taas aika lähteä.

En tiedä osaisinko enää viettää kokonaista talvea Suomessa. En ole tehnyt sitä enää moneen vuoteen. Leikittelen silloin tällöin ajatuksella, mutta lopulta huomaan, miten syksyn synkkyys vie arjesta ilon ja ajatus vie jatkuvasti Kaakkois-Aasian lämpöön. Synkeän harmaan marraskuun jälkeen en keksi juuri mitään ilahduttavampaa kuin aurinko, joka paistaa säntillisesti kaksitoista tuntia päivässä.

 

 

Muistan työnhaun aloitettuani miettiväni, että jospa jossain olisi sellainen työ, joka mahdollistaisi myös etätyöskentelyn. En jotenkin ajatellut sitä todellisuudessa löytäväni, ainakaan kovin perinteiseltä työrintamalta. Mutta toive toteutui kuin varkain kun sanoin sen ääneen. Siispä lähden jo toista talvea Aasian lämpöön tietokone kainalossa, etätyöläisenä, en lomalaisena.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun saan mahdollisuuden tehdä työni, josta nautin kovasti, että samalla toteuttaa reissuminäni kaukokaipuuta. En enää ihan niin pitkinä pätkinä kuin aikaisemmin, mutta tämäkin viiden viikon etätyöskentely aurinkoisessa Kambodzassa tuntuu juuri nyt aivan täydelliseltä. 

 

 

Lentoni lähtee ylihuomenna. Sitä ennen pitäisi vielä pakata, pestä pyykkiä, käydä työterveyslääkärissä, istua muutamassa palaverissa, nähdä ystäviä ja saattaa valmiiksi koko maailma, niin kuin tapana aina on, ennen kuin poistuu kodistaan reiluksi kuukaudeksi.  En tiedä milloin siitä ihmisestä, jonka reppu oli pakattuna kuukausi ennen lähtöä, on tullut tälläinen vitkuttelija.

Olen ilmeisesti ylettänyt prokrastinaationi jopa lempiasiaani matkustamiseen – aikamoista.

Marraskuun lapsi

 

Oletteko kuulleet sellaista väittämää, että meidän oma syntymäkuukautemme on meille vuoden parasta aikaa? Että keho ikään kuin tietää, että kyllä, tämä on nyt minun kuukauteni ja pakkaa itsensä täyteen voittamatonta energiaa?

Teoria on minusta varsin kutkuttava, jos se ei vain ontuisi niin kovasti. 

Ei sillä etten uskoisi horoskooppeihin, sillä uskon. En kovinkaan fanaattisesti, mutta siltikin. Oma horoskooppimerkkini on välillä niin ärsyttävän paikkansa pitävä, että tuntuu, kuin sen laatija yrittäisi salakavalasti kettuilla. Ja jollain tapaa tuokin reaktio todistaa sen, että niissä jotain todenperää on. Mutta sitä en usko, että oma syntymäkuukausi olisi, ainakaan minulle, vuoden parasta aikaa.

Putkahdin tähän maailmaan lähes kaksikymmentäkahdeksan vuotta sitten marraskuussa.

Siis sinä koko pohjoisen pallonpuoliskon ankeimpana kuukautena, jolloin ulkona on enemmän pimeää kuin valoisaa ja kaikki tuntuu yhtä tahmealta purkkapallolta. 

 

 

Marraskuussa syntyneenä on vaikea iloita siitä, että tämä on muuten minun kuukauteni. Ei ole ylitsepursuavaa energiaa, jonka sijoituskohdetta joutuisi pohdiskelemaan tai ahaa-elämyksiä omasta minuudesta, koska nyt on vaan niin hyvä olla. Marraskuussa minun mielestäni on vain loskaa ja pimeää ja loputtamia iltoja villasukissa nenäliinaan puhallellen. Ei mitään, mitä kaipaisin sitten, kun marraskuu on vihdoin ohitse.

Yhden ainoan hupaisan asian löydän syntymäajastani. Siinä toistuu vain kaksi numeroa ja sen toistaminen sellaiselle, joka ei ole sitä ennen kuullut, on aina yhtä huvittavaa.

”yksiyhdeksänyksiyksiyksiyhdeksänyhdeksänyksi.”

Tein tämän muuten juuri tänään puhelimessa kun varasin ajan työterveyslääkärille työhöntulotarkastuksen. En tiedä onko syynä lähenevä syntymäpäivä vai tämä synkkä marraskuu, mutta tuli sellainen olo, että kerran aikuiselämässä voisi ottaa vaikka verikokeetkin. Vaikkapa sitten työhöntulotarkastuksen verokkeella, puolitoista vuotta työsuhteen alkamisen jälkeen.

 

 

Olen sitä mieltä, että tämän syntymäkuukausi-teorian on keksinyt joku, jolla on syntymäpäivät hieman suotuisampana vuodenaikana kuin meillä loppuvuoden lapsilla. Sellainen joku, jonka muistikuva lapsuuden syntymäpäivistä oli tuoreita mansikoita ja auringonpaistetta. Itse muistan lähinnä toivoneeni, että voi jospa tulisi lunta, niin loppuisi tämä pimeys.

Toisaalta muistan lukeneeni myös teoriasta, jonka mukaan marraskuussa syntyneet ovat muina kuukausina syntyneitä todennäköisemmin sarjamurhaajia. Että toisaalta, taidan mieluummin karistaa tämän kyynisyyteni ja alan vaikka väkipakolla tykkäilemään tästä synkkääkin synkemmästä syntymäkuukaudestani.