Permanentti & Rahuan elvyttävät tuotteet

Rahuan tuotteet saatu testaukseen, kiitos Sugar Helsinki!

 

Olen hiusasiossa puuduttavan tylsää sorttia, varsinkin nykyisin, kun en ole moneen vuoteen enää värjännyt hiuksiani. Hiustyylini uudistuu lähinnä yhdellä tavalla: leikkaamalla. Mutta leikkaustyyleissäkin suosin hyvin klassista linjaa, myönnettäköön. 

Viime tammikuussa tylsistyin kuitenkin hiuksiini totaalisesti ja varasin spontaanisti ajan permanenttiin. Joo-o, se ois kaikki tai ei mitään tälle neidille.

Toivoin permanentilta rakennetta ja isoja, korkkiruuvimaisia kiharoita, jotka toisivat ryhtiä aina yhtä lättänään hiustyyliini. En tiedä oliko vika odotuksissani vai itselleni entuudestaan tuntemattomasta kampaajassa, mutta en ollut lopputulokseen tyytyväinen.

 

Tältä mun hiukset näytti tauotta melkein puoli vuotta – en tykännyt. 

 

Upean kiharapilven sijaan sainkin hieman pikanuudeleita muistuttavan, peruukkimaisen kasan, joka ei asettunut millään kauniisti. Ostin uuden föönin, marssin kemppariin ostamaan kiharavoiteen sekä muotovaahdon ja testailin niin curly girl-metodit kuin kampaajien vinkit. Mutta ei se oikein asettunut, vaikka kuinka hymyssä suin sitä koitin pöyhiä. Vaihtoehtoja tuntui olevan kaksi. Joko kiharavoide ja diffuuseri, jolloin hius oli nuudelimainen tai luonnostaan kuivatus, jolloin hius oli kaikista tököteistä huolimatta pörröinen (kuten kuvassa). En tykännyt kummastakaan.

Keväämmällä varasin ajan toiselle kampaajalle, joka sai taidokkaalla leikkauksella hiuksen hieman paremmin käsiteltäviksi, mutta kiharat itsessään olivat edelleen itselleni epämieluisat. Ainoa toivo, jolla sain hiukset ruotuun oli niiden lisäkihartaminen. Siispä kiharapuikko kuumenemaan ja kihartamaan kiharan päälle. Ihan älytöntä puuhaa, tiedän.

Nykyisellään permanenttini alkaa olemaan jo aikalailla loiventunut. Hius kihartuu kyllä edelleen, mutta saan sen myös vain loivalle laineelle, kun kampaan sen hoitoaineen vaikuttaessa ja vielä kerran pesun jälkeen. Helpotus on ollut suuri.

 

 

Mitenkään hirveän suurta tuhoa permanentti ei hyväkuntoiseen hiukseeni saanut aikaiseksi, onneksi. Tuhot ovat tällä kertaa enemmänkin henkisellä puolella, kun en ole ollut sinut hiusteni kanssa. Hius kuitenkin on tuntunut hieman normaalia kuivemmalta, jonka olen varmaankin itse aiheuttanut ahkeralla kihartamisella. Pelastavaksi enkelisiksi saapui Rahua, jonka hoitavat tuotteet palauttivat hiuksiin kimmoisuuden ja kiillon. Hiukset tuntuvat jo melkein omilta.

Rahuan tuotteet on valmistettu Amazonin sademetsästä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kerätyistä kasveista. Niiden ytimessä toimii rahuaöljy, joka sisältämiensä Omega-9 rasvahappojen avulla ravitsee, vahvistaa ja uudistaa hiuksia. Tuotteissa käytetty kvinoa puolestaan elvyttää ja kosteuttaa.

 

Rahua Classic Shampoo | Kokemuksia

  •  Miellyttävä tuoksu ja koostumus, joka vaahtoutuu juuri sopivasti
  • Pesee hiukset hyvin ja jättää hiukset ilmaviksi sekä kevyiksi
  • On jo itsessään todella hoitava, joten hoitoaineen skippaaminen ei haittaa ollenkaan
  • Hiukset kiiltävät ja näyttävät todella hyväkuntoisilta
  • Helposti oireileva päänahkani on täysin onnellinen
  • Ainoa miinus: hiukset rasvoittuvat suhteellisen nopeasti pesun jäljiltä eli ei ole itselleni ehkä tarpeeksi pesevä 

 

Rahua Voluminous Conditioner | Kokemuksia

  • Ei latista tai ylihoida: hiukset ovat pehmeät, mutta ilmavat
  • Pesun jälkeinen hiusten selvittäminen on todella helppoa
  • Miellyttävä tuoksu ja kevyt koostumus, jota voi surutta hieroa aina päänahkaan asti
  • Monitoimituote, sillä voidaan käyttää myös hiuksiin jätettävänä hoitoaineena

 

Hiukseni vajaa kahdeksan kuukautta permanentin jälkeen..kiharrettuna.

 

Tällä hetkellä olen hiuksiini taas sangen tyytyväinen, vaikka keväällä meinasin menettää omituisen kiharakasani kanssa hermot ihan totaalisesti. Hius asettuu paremmin nyt, kun kihara on hieman loiventunut ja ei vaadi enää valtavasti työtä. Jumalattomasti aikaa vievän diffuuserilla kuivaamisen olen unohtanut täysin ja olen kehittänyt oman rutiinin, jolla saan hiuksiini loivahkon ja itseni näköisen kiharan. Siis tuollaisen, joka on näkyvissä yllä olevassa kuvassa. Se vaatii hyvät, kosteuttavat tuotteet, hieman ylimääräistä kampaamista ja muutaman kihartimella väännetyn kiharan. 

En niinkään kadu permanentin ottamista, mutta en kyllä ottaisi sitä uudelleenkaan. Syynä se, että tulokset eivät olleet sitä, mitä mielikuvissani olin ajatellut. Permanentti ei helpottanut aamujani vaan teki niistä entistä vaikeampia. Enkä oikein pitänyt siitä, miten säkkäräinen kiharasta tuli, vaikka nimenomaan pyysin loivaa kiharaa (nopeasta tai vaikka välittömästä suoristumisesta huolimatta). Long story short: mieti kahdesti ja tiedosta se, millaiset kiharat permanentti sinulle taikoo ennen kampaajan tuoliin istahtamista. 

Ei oo tukkakriisien voittanutta, sanokaa mun sanoneen!

 

Takataskussa lentoliput

 

Kiivaasti hakkaava syke, väkisin ulos pulppuava kikatus ja kestohymy. Vähintään tusina perhosta vatsassa lepattamassa. 

Saan tämän tunteen kehooni hyvin harvasta asiasta, mutta vahviten siitä hetkestä, kun olen juuri ostanut lentoliput. Se vapauden tunne, joka virtaa suonissa, on korvaamaton. Jos voisin, niin purkittaisin sitä hieman pahojen päivien varalle.

Tilanne menee jotakuinkin näin: Lentolippujen ostamisen hetkellä hikoilen ja jännitän – mitä jos nämä liput tästä menevät tai mikä tahansa muu asia maailmassa nitkahtaa juuri nyt pois paikoiltaan. Tätä vaihetta on myös usein seurannut kiivas hakukoneiden rämppääminen, kun olen etsinyt just ne lennot, joilla tulen tällä kertaa lentämään. Stressaavaa, myönnän, mutta kuuluu asiaan.

Kun lentoliput sitten tuskanhien ja käsien tärinän jälkeen kilahtavat sähköpostiin, alkaa euforia. Kikatan ja pompin, käyttäydyn kuin pikkulapsi eli itselleni suhteellisen epätyypillisesti. Vaikeasti selitettävä tunne, ehkä se on onni?

 

 

Tämä tunne ryöppysi hallitsemattomana ulos jälleen viime sunnuntaina. Ehkä jo arvasittekin (vähintään otsikosta), että kesäloman lentoliput on varattu.Ja vaikka kuinka käsi sydämelläni myönnän rakastavani työtäni, niin ai että tulee loma tarpeeseen.

Ajattelin viettää sellaisen loman, jona läppäri jää kotiin ja ainoa stressinaihe on se, missä muodossa aion nuudelini syödä seuraavalla aterialla. Sillä Kaakkois-Aasiaanhan me taas suunnataan, tuskin sitä olisi edes tarvinnut sanoa. 

 

Tällä kertaa kohde on kuitenkin uusi – Vietnam. 

Joku ehkä muistaakin surullisen kuuloisen yritelmämme päästä Kambodzasta maitse Vietnamiin ja luovutuksen, kun alla olleet bussit hajosivat viidettä kertaa matkan aikana? Minä ainakin muistan, vaikka olenkin jo tehnyt asiasta sovinnon maailmankaikkeuden kanssa. Kun maitse ei päässyt, menemme sitten lentäen. 

Olen viettänyt viisi talvea Kambodzassa, kaupungissa, josta kulkee Vietnamin rajalle noin tunnin. Olen itse asiassa käynytkin Vietnamissa useamman kerran. Tarkalleen ottaen leimaamassa passiini rajalla ja kääntynyt takaisin. Mutta ensimmäistä kertaa ihan oikeasti menen sinne. Ja ai että miten jännittää ja kutkuttaa ja tuntuu hyvältä.

Matkamme alkaa niinkin pian kuin kahden viikon kuluttua – kauaa eivät siis kerkeä liput taskussa polttelemaan. Odottaminen, pakkaaminen ja matkareitin suunnittelu toki on jo aloitettu. Vaikka myönnettäköön, männävuosiin verrattuna olen nykyään ihan todella lepsu reissumimmi, joka juuri ja juuri tsekkaa sen, että kuinka kauas joutuu aamulla varaamaltaan huoneelta kävelemään, jotta saisi kahvia. 

Siispä ulkoistan asian teille: Olisiko heittää vinkkejä siitä, mitä ehdottomasti kannattaa Vietnamissa kokea? 

 

Ekologisempi karvanpoisto – Sokerointi + Geisha Shaver kokemuksia

 

Pyrin tekemään kauneudenhoidossani mahdollisimman paljon ekologisia valintoja. Ihan jo siksikin että se on niin helppoa ja järkevää, etten oikein keksi syytä miksi en tekisi.

Polkuni tähän pisteeseen alkoi viitisen vuotta sitten, muistelisin. Lopetin tuolloin hiusteni värjäämisen, sillä en nähnyt enää mitään järkeä kuormittaa niillä kemikaaleilla luontoa, saatika sitten itseäni. Siirryin luonnonkosmetiikkaan tyystin noin nelisen vuotta sitten enkä ole liiemmin tuolta polulta hairahtanut. Päivittäinen rutiinini koostuu 95% luonnonkosmettikasta. Poikkeuksen tällä hetkellä tekee luomivärini sekä hammastahnani, jonka ostan silloin tällöin lähi-Alepasta tuli hännän alla. 

 

 

Olen siirtynyt ekologisempien valintojen pariin hiljalleen ja olenkin asian suhteen aikamoisen hyvillä kantimilla. Yksi asia on kuitenkin vaivannut, karvanpoisto. Olen hoitanut kyseisen asian vuosikausia perinteisellä tyylillä eli höylällä, joka hoitaa homman nopeasti ja ilman kemikaaleja. Höyliä kuitenkin kuluu suhteellisen paljon ja niiden kierrättäminen on tuhottoman vaikeaa. Kertakäyttöhöylistä irti pyristelyllä oli myös toinen iso kannustin: ihon ärsyyntyminen. Ihoni reagoi nimittäin suhteellisen herkästi karvanpoistoon. Vaikka kuinka kuorisin, rasvaisin ja vaihtaisin höylää kuin sukkia, tuloksena on usein punoittavia näppylöitä ja sisäänpäinkasvaneita karvoja. Auts.  

 

Lyömätön kaksikko: Hellävarainen sokerointi & ekologinen Geisha Shaver -höylä

 

Aloitin uuden karva-elämän tänä keväänä, kun marssin päättäväisin mielin sokerointiin. Olen käynyt sokeroinnissa aikaisemminkin, mutta niin epäsäännöllisesti, että en ole päässyt nauttimaan pitkäjänteisen sokeroinnin riemusta. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että yritän tehdä tavasta säännöllisen. Ihoni kiittää, kun karvat poistetaan noin kerran kuukaudessa hellävaraisesti, muutaman päivän välein tehtävän höylällä raastamisen sijaan ja minäkin kiitän, kun iho voi paremmin. 

 

Ihon sokerointi – kokemuksia:

 

Jos sokerointi ei ole tuttua, niin sokeroinnissa ihokarvat poistetaan 100% luonnontuotteella, joka karvojen poistamisen lisäksi kuorii ihoa ja tekee siitä unelmaisen pehmeän. Sokeroinnin jälkeen iho ottaa hoitavat tuotteet paremmin vastaan ja karvojen takaisin kasvu kestää kauemmin, sillä ne lähtevät irti juurineen. Itselläni karvat alkavat ärsyttämään n. 3 viikkoa sokeroinnin jälkeen, jolloin on aika varata taas uusi aika.

Ensimmäinen sokerointikäynti on itselläni aina kivulias. Olinpa sitten täysin ensimmäistä kertaa tai vain pitkästä aikaa liikenteessä. Tästäkin saan toki syyttää höyläämistä. Höylätessä karvatuppi vahvistuu ja on lopulta aikamoinen möllykkä. Sokeroinnin seurauksena karva poistuu kokonaan, jolloin isohko karvatuppi luonnollisesti sattuu poistuessaan ihon alta. Karva tuppineen kuitenkin heikentyy sokerointikertojen myötä ja samalla myös kivulias kokemus helpottuu huomattavasti. Kipu on kuitenkin yksilöllistä. Minulle esimerkiksi kainaloiden sokerointi ei tunnu yhtikäs missään, kun taas kosmetologini sanoi, että se on hänelle itselleen kaikista pahin. 

 

 

 

Zero Waste- höylä – Geisha Shaver kokemuksia:

 

Sokerointien välissä tulee joskus aikoja, kun karvat on kuitenkin poistettava itse. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun kosmetologini kesäloma osui sopivaan rakoseen eli siihen aikakauteen, kun rehottavat kainalokarvat alkoivat tulla päiväuniin. Itsenäiseen välisheivaukseen hankin Geisha Shaverin. 

Geisha Shaver on perinteinen, metallinen höylä, josta on iloa vuosikausiksi. Ainoa ”kuluva” osa tässä höylässä on vaihtoterä, jonka saa kierrättää metallijätteenä sitten, kun se alkaa olemaan liian tylsä tekemään työtänsä. Terä asetetaan paikoilleen ruuvaamalla höylän varsin irti, avaamalla höylän pää ja asettamalla terä sille suunniteltuun koloseen. Varsi takaisin paikalleen ja höylä on käyttökunnossa! 

Höylä on terävä, tarkka ja vaatii oman totuttelunsa, mutta olen ostopäätökseeni ihan erittäin tyytyväinen. Nyt on taas yksi ekologisempi valinta onnistuneesti tehtynä!

 

 

 

Muita ekologisempia valintoja kylpyhuoneessa

 

  • Hyvästit vanupuikoille! Meidän talouteen ei ole ostettu vanupuikkoja ainakaan kolmeen vuoteen, koska en yksinkertaisesti koe, että niille olisi tarvetta. Oikeastaan ainoa asia, johon kaipaisin vanupuikkoja on korvakäytävien ronkkiminen (jota ei edes saisi tehdä, hehe), mutta olen ratkaissut ongelman ostamalla reissusta tähän tarkoitukseen oman välineensä. Omani on metallia, mutta Suomessa olen nähnyt näitä ainoastaan bambuisina

  • Kestovanulaput osaksi rutiinia! Omistan yhden, isohkon ja froteisen kestovanulapun, mutta huomaisin tarvitsevani näitä muutaman lisää, jotta saisin luovuttua täysin kertakäyttöisistä vanulapuista. Onko vinkkejä mistä löytyy hyviä? 

  • Kuratoitu meikki-valikoima. Meikkaan lähes päivittän täysin samalla rutiinilla ja käytän siihen tällä hetkellä alle kymmentä tuotetta. Enkä juuri omista muita näiden lisäksi, koska noh, en tarvitse. 

  • Menkkapäivien pelastaja – kuukuppi. En ole ikinä pitänyt perinteisistä kuukautissuojista. Tamponit ajatuksena ovat ahdistavia ja siteet vastenmielisiä. Siispä kokeilin kuukuppia muutama vuosi takaperin. Jäin sille tielle, enkä ajatellut enää takaisin kääntyä. Huollan kuppiani kattilassa keittämällä ja koen, että kupille suunnitellut erilliset pesuaineet ovat tarpeettomia, paitsi ehkä reissun päällä kun keittäminen on mahdotonta.

  • Bambuhammasharja on kaveri. Ja kaiken lisäksi oikein nätti sellainen. Ei kaivanne sen kummempia selittelyjä. 

 

 

Tuleeko mieleen muita hyviä vinkkejä? Jaa kommenteissa!