PAPERIKASSILLINEN ILOA

Kiitos ja halaus teille kaikista tsempeistä, mitä olette jakaneet. En ole ihan vielä löytänyt voimia vastata kommentteihin, mutta enköhän tee senkin vielä. Ajattelin sen sijaan palata blogin pariin, pehmoisesti ja luonnollisesti. Sillä vaikka pää on vielä hieman sumea surusta, niin kauniista eleistä, herkuista ja esteettistä silmää hivelevistä asioista osaan sentään vielä innostua ihan iloksi asti. Ei ole Pauliina ihan täysin siis hukassa.

Nuo kolme asiaa yhdistyivät tuossa ruskeassa paperikassissa, jonka sain viime viikon lopulla. Sen ojensi minulle pomoni, joka antoi mulle bloggaamisen lisäksi mahdollisuuden olla osa Bella-blogien kulisseja kesän ajan. Työharjoittelu, josta lahja oli kiitos, meni kuin vilahtaen. Osittain varmaan siksi, että sain tehdä kaikenlaisia asioita. Tuottaa sisältöä, leikkiä graafikkoa vääntäen mainosbannereita, käydä palavereissa, suunnitella kampanjoita ja olla auttava käsi meidän muille bloggaajille. Yksi ehkä makeimpia asioita oli kuitenkin se, että pääsin häärimään meillä pyörivän Hobby Hall-kampanjan kuvauksissa. Tuli siellä tyynyjä pöyhiessä sellainen fiilis, että tätä voisi ehkä tehdä tulevaisuudessakin.

Jotain taisin tehdä myös oikein, sen verran ihana ja itseni näköinen lahja kätkeytyi tuonne paperikassin uumeniin.

Vegaaniset, Suomessa(!!) valmistetut lakritsat tuoksuivat jo pussin läpi niin herkullisilta, että teki mieli napsia ne suuhun samalta istumalta. Kurkin kyljestä sen verran, että selvitin niiden sisältävän mm. runsaasti kuitua. Ei mikään kovin syntisen kuuloinen namupussi siis. Isompi Renée Voltairen pussi sisältää puolestaan kookoslastuja/sipsejä, joiden uskon lähettävän mut suoraa tietä takaisin Kaakkois-Aasiaan. Ainakin siis sillai ajatuksen tasolla.

Söpö vaaleanpunainen peltipurkki sisältää etiketin mukaan meiramilla terästettyä oliiviöljyä. Yrtti on mulle niin vieras, että ajattelin kysäistä teiltä käyttövinkkejä. Minkä kanssa te käyttäisitte tuota? Itselläni pyörii päässä lähinnä joku tomaattinen pastakastike.

Noin, kappas, ei se ollutkaan yhtään vaikeaa palata kirjoittamaan. Päinvastoin, tuntuu todella hyvältä, että edes joku elämässä on pysyvää. Heh, ehkä palataan siis jo taas huomenna.

SIIHEN LOPPU SE LOMA

Kello soi tänään kello seitsemän ja lopetti mun kolmen kuukauden lomailuni. Unihiekkaa oli silmissä erityisen paljon, pilkoin porkkanoita eväskulhoon hummuksen seuraksi silloin kun olis pitänyt jo laittaa kenkiä jalkaan ja hyppäsin väärään ratikkaankin. Selvisin kuitenkin kunnialla mun ensimmäisestä työharjoittelupäivästäni. Tai ainakin jos multa kysytään ja en aatellut kysyä muilta.

Yksi parhaista asioista töihin menossa oli se, että työkaverit ja ympäristökin oli jo tuttuja, joten niitä ei tarvinnut jännittää etukäteen. Mä kun istuskelen toimistolla tämän kesän näiden kahden neidin kanssa:

Meikälikka tekee harjoittelun siis Bastellamedialle(jos ei kuulosta tutulta, niin vinkkinä: sen alle kuuluu Bella-blogien lisäksi myös Purkkimafia) ja vaikka en työkavereita jännääkkään, niin uudet työtehtävät tietysti aina vähän jänskättää. Mutta eiköhän nuistakin selviä ja opi paljon kaikkea sellaista uutta, mistä jatkossa on vielä hyötyä. Toivottavasti blogimedian parissa pyöriminen heijastelee positiivisesti tänne omallekkin tontille ja meikä pursuaa hieman enemmän intoa postailemiseen. Se kun on välillä vähän hukassa kun kesäaurinko lämmittää.

PS. kuvan on ottanut Ville-Petteri Määttä viime viikolla Samsungin pressipäivillä, jossa käytiin kilistelemässä vähän kuohuvaa! Tai minä kilistelin kuohuvaa ja noi kaks nössöä jotain mehua.

FARKKUROTSISSA

Koska elelen edelleenkin kaikki päivät visusti Tikkurilassa kouluhommien parissa, saatte jälleen tyytyä karmaisevan kauniisiin peilikuviin. Mutta kun oli pakko tallentaa se hetki, kun kaivoin tuon ysärimutsi-takkini ensimmäistä kertaa tänä talvena naulakon kätköistä. Se on niin makee, niin katu-uskottava ja niin samperin vaikea laittaa päällensä aamuina, jolloin tekisi mieli hilata itsensä takaisin peiton alle ja unohtaa vaan koko koulunkäynti.

Mutta kivalta tuo takki taas vaan näyttää, ei siitä mihinkään pääse. Ja kun sen kerran sai päällensä, ehkä kynnys on taas vähän matalampi. Sama tuntuu pätevän myös sen koulussa käymisen kanssa. Kun saa astuttua kotiovesta ulos, on jo paljon helpompaa.

FARKKUROTSI PULL&BEAR/ NEULE JA HOUSUT H&M/ REPPU* VANS/ JÄTTIHUIVI ZARA/ NILKKURIT* DINSKO/
*saatu blogin kautta

Tänään pitäisi sitten syventyä hieman tarkemmin tuohon vaatekaapin tarjontaan. Mulla kun mimmit ois tänään työhaastattelu. Kieltäydyn tuntemasta minkäänlaista paniikkia, vaikka a) oon ihan hiton innoissani tuosta harjoittelupaikan työnkuvasta sekä itse mestasta ja b) paikan saaminen laskisi meitsin stressitasoa ensi kesän suhteen ihan miljoonasti. Pitäkää sormet sekä varpaat ristissä ja meikä koittaa puolestaan pukeutua muuhunkin kuin harmaaseen neuleeseen. Ja ehkä vähän hengitellä ja prepata itseään.