Kiitos ja halaus teille kaikista tsempeistä, mitä olette jakaneet. En ole ihan vielä löytänyt voimia vastata kommentteihin, mutta enköhän tee senkin vielä. Ajattelin sen sijaan palata blogin pariin, pehmoisesti ja luonnollisesti. Sillä vaikka pää on vielä hieman sumea surusta, niin kauniista eleistä, herkuista ja esteettistä silmää hivelevistä asioista osaan sentään vielä innostua ihan iloksi asti. Ei ole Pauliina ihan täysin siis hukassa.

Nuo kolme asiaa yhdistyivät tuossa ruskeassa paperikassissa, jonka sain viime viikon lopulla. Sen ojensi minulle pomoni, joka antoi mulle bloggaamisen lisäksi mahdollisuuden olla osa Bella-blogien kulisseja kesän ajan. Työharjoittelu, josta lahja oli kiitos, meni kuin vilahtaen. Osittain varmaan siksi, että sain tehdä kaikenlaisia asioita. Tuottaa sisältöä, leikkiä graafikkoa vääntäen mainosbannereita, käydä palavereissa, suunnitella kampanjoita ja olla auttava käsi meidän muille bloggaajille. Yksi ehkä makeimpia asioita oli kuitenkin se, että pääsin häärimään meillä pyörivän Hobby Hall-kampanjan kuvauksissa. Tuli siellä tyynyjä pöyhiessä sellainen fiilis, että tätä voisi ehkä tehdä tulevaisuudessakin.

Jotain taisin tehdä myös oikein, sen verran ihana ja itseni näköinen lahja kätkeytyi tuonne paperikassin uumeniin.

Vegaaniset, Suomessa(!!) valmistetut lakritsat tuoksuivat jo pussin läpi niin herkullisilta, että teki mieli napsia ne suuhun samalta istumalta. Kurkin kyljestä sen verran, että selvitin niiden sisältävän mm. runsaasti kuitua. Ei mikään kovin syntisen kuuloinen namupussi siis. Isompi Renée Voltairen pussi sisältää puolestaan kookoslastuja/sipsejä, joiden uskon lähettävän mut suoraa tietä takaisin Kaakkois-Aasiaan. Ainakin siis sillai ajatuksen tasolla.

Söpö vaaleanpunainen peltipurkki sisältää etiketin mukaan meiramilla terästettyä oliiviöljyä. Yrtti on mulle niin vieras, että ajattelin kysäistä teiltä käyttövinkkejä. Minkä kanssa te käyttäisitte tuota? Itselläni pyörii päässä lähinnä joku tomaattinen pastakastike.

Noin, kappas, ei se ollutkaan yhtään vaikeaa palata kirjoittamaan. Päinvastoin, tuntuu todella hyvältä, että edes joku elämässä on pysyvää. Heh, ehkä palataan siis jo taas huomenna.