Aihearkisto: muoti

22.7.2019

Lempivaatteista (ja vähän myös Arelan Sylvia-mekosta)

 

Jos saisit valita vaatekaappisi tasan kymmenen vaatetta, joissa eläisit loppukesän, mitä valitsisit?

Jäin pohtimaan tätä yksi päivä sohvalla makoillessani, kun mietiskelin sitä, millaiset vaatteet ovat lempivaatteitani tällä hetkellä. Kuulostaa hölmöltä, mutta tällainen vaatteista suunnattomasti kiinnostunut nainen miettii moisenkaltaisia ajatuksia aika usein. Oman tyylin loputon jäsentely ja analysointi ei ole mielestäni hedelmällistä, mutta välillä on hyvä pysähtyä miettimään, jotta vaatekaappi pysyisi koordinoituna eikä räjähtäisi käsiin. Yksi ongelmistani on nimittäin se, että tykkään vähän kaikesta, niin kuin eräs ystäväni skumppapäissään summasi katsellessaan vaatevalikoimaani.

 

 

No mistä kaikesta sitten tykkään? Mitä enemmän vuosia kertyy mittariin, sitä enemmän arvostan vaatteissa laatua, käytönnällisyyttä ja sitä, että ne ovat päällä miellyttäviä. Viihdyn väljissä leikkauksissa, hulmuavissa helmoissa ja kankaissa, jotka hengittävät ja kestävät aikaa. Siksipä inhoan akryylia, mutta sorrun kyllä aina välillä polyesteriin. Lempimateriaalini ovat villa, puuvilla, silkki, nahka ja viskoosi. 

Väripalettini vaihtelee sen mukaan mikä kiinnostaa sillä hetkellä eniten. Tällä hetkellä siitä löytyy paljon beigeä, oranssia, mustaa sekä laventelia. Lähes kaikki T-paitani ovat mustia, valkoisia tai raidallisia. Rakastan väljiä lahkeita, muhkeita neulepaitoja ja skarppeja takkeja. Ostan jumalattoman harkinnan jälkeen ja aina ainakin koon liian isoja. Olisin taatusti onnellisempi kaksikymmentä senttiä pidempänä, koska silloin voisin pukeutua vielä isommin ja väljemmin.

Seuraan ihan liikaa trendejä, mutta pyrin noukkimaan joukosta vain sellaisia asioita, joiden uskon kestävän aikaa useamman sesongin. Ja joskus lämpenen ihan todella myöhässä vaikka olisin aluksi tyrmännyt ajatuksen täysin. 

 

 

Minun kymmenen vaatettani, joilla väittäisin pärjääväni onnellisena syksyyn asti: 

  • 1. Vaaleanbeige silkkipaita, jossa on kaunis pyöristetty helma ja väljä leikkaus
  • 2. Ohuet ja leveät leopardikuosiset housut kevyttä viskoosia
  • 3. Mokkanahkainen bikertakki
  • 4. Laatikkomainen valkoinen T-paita jämäkkää puuvillaa
  • 5. Oranssit hamppushortsit
  • 6. Nude, ohut trenssitakki
  • 7. Vaaleanpunainen pörröinen villaneule
  • 8. Arelan täydellinen Sylvia-trikoomekko*
  • 9. Mustat leveälahkeiset pliseeratut housut
  • 10. Ohut sifonkitunika kesäisellä kuosilla

Mitä sun kymmenen vaatetta pitäisi sisällään? Vaikket jaksaisi kommentoida (sillä kukapa nykypäivänä enää blogeihin kommentoi), niin käy ajatusleikki ainakin läpi päässäsi. Siinä samalla tulet listanneeksi kymmenen kuluvan kesän lempivaatettasi. 

PS. Listassa mainittu Arelan T-paitamekko ja sen kuvankaunis paperikassi saatu blogin kautta. Käy kurkkaamassa Instagramista kuva siitä, miltä se näyttää päällä, CLICK!

Onko teillä kokemuksia Arelan ikonisesta T-paidasta? Jos oot rakastunut sen laadukkaaseen, napakkaan ja pehmoiseen puuvillatrikooseen, niin suosittelen testaamaan myös Arelan trikoomekkoja. Materiaali on sama ja mallit (Kimsy ja Sylvia) ovat sopivan minimalistisia jokapäiväiseen käyttöön!

11.10.2018

NEULEPAIDAN UUMENISSA

Mä olen nykyään aivan mahdoton vilukissa.

En tiedä mikä on sekoittanut termostaatin. Ehkä uskomattoman lämmin kesä ja siihen vielä päälle kaikki ne talvikuukaudet Aasiassa. Keho on ehkä pikku hiljaa totuttautunut niin vahvasti lämpöön, että tällainen pienikin ilmojen viileneminen tuntuu luissa ja ytimissä.

Vilukisuilun seurauksena vaatekaapin hyllyt ovat alkaneet täyttymään villaneuleista tässä viime vuosina. Tämä syksy varsinkin oli sellainen, että siirryin suoraan hellemekoista neuleisiin. Tätä tilannetta on edesauttanut etenkin meidän toimisto, jonka ilmastointi on mun mieleeni vähän turhankin tehokas. Ei siinä, neuleet on mahtavia. Varsinkin silloin, kun ovat syöneet sisäänsä mahdollisimman paljon luonnonkuituja.

Tämä vihreä COS:sin oversize-neule tuli vastaan kierrätysryhmässä ja se oli menoa se, vaikka en ymmärtänyt tällaista elämääni kaipaavani. Mutta onhan se aika mahtava. Iso ja pörröinen ja ihan mahdottoman vihreä. Kuvissa väri ei oikein edes pääse oikeuksiinsa, se on luonnossa vielä töpäkämpi. Työkaverini nimittikin sen jo ystävällisesti joulukuuseksi. Jos tekee mieli lähteä ”ugly christmas sweater”-teemaan, voin vaan ommella tähän muutamia joulupalloja.

Väri on sama herkullinen vihreä, tai ehkä hieman tummempi, kuin siinä hetki sitten kuvatussa vihreässä trenssitakissa. En ole muuten lähiaikoina saanut mistään vaattesta niin paljon kehuja kuin siitä takista.

Yhdistin neuleen vapaapäivänäni rennosti farkkutakkiin, joka on muuten sekin 2ndhand-löytöjä. Duunissa neule oli hauska yhdistelmä juurikin sen vihreän trenssin kanssa. Yhden värin ympärille kootut asut ovat olleet kovaa kamaa viime vuosina ja kikka toimi tässäkin tapauksessa.

Vihreä neule ja ylipäänsä ne vaatekaapin pidemmät neuleet saivat myös lämpöisen kaverin, kun löysin duunipaikan valikoimasta ehkä parhaimman keksinnön ikinä: fleecepinnoitetut tekonahkalegginsit! Oli muuten suhteellisen pelottava sana kirjoitettavaksi, en ajatellut enää hypettäväni legginsejä missään muodossa, mutta niin se pieni trendipiiri taas pyörähti.

Kapea lahkeet ovat omiaan isojen neuleiden ja oversize-yläosien kanssa. Kun pyöritään vielä plussakeleillä, olen kääräissyt lahkeet reippaasti ylös. Vaikka viluinen olenkin, rakastan silti paljaita nilkkoja, eikä niitä oikeastaan edes palella. Ovat varmaan karaistuneet omistajansa idioottimaisuuden takia.

Talvella legginsien kapea lahje menee hyvin maihareiden ja nilkkureiden sisään, jotka asiasta kolmanteen pitäisi toimittaa suutarin hellään huomaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Eli toisin sanoen maa valkoisena ja varpaat kohmeessa.

Uusista legginseistäni uumoilen tämän syksyn ja talven jumituspöksyjä. Yleensä en hamstraa, mutta nyt jopa mietin, että ostaisinko samantien toiset. Jos vaikka jotain ikävää sattuisi ja joutuisin kohta elämään ilman fleecelegginsejäni. Noin aukikirjoitettuna kuulostaa oikeudelta ja kohtuudelta.

Farkkutakki Monki/ Neulepaita Cos/ Tekonahkalegginsit Vila/ Tennarit Adidas/ Laukku Springfield/ 

15.6.2018

4+1 LEMPPARIA

1. Alennusmyynnit ja hillityt täsmäiskut niihin. Olen uskaltautunut jo muutamaan liikkeeseen sisään ja poistunut sieltä maltillisten, mutta mielestäni oikein tarpeellisten ostosten kanssa. Pystyraidat ja ruudut yllättäen viehättävät (miten niin trendien orja after all) ja olenkin kiikuttanut muutaman vaatekappaleen kotiin näillä kuoseilla varustettuna.

Tämä punainen raitakaunotar on yksi niistä. Ikuista fanitusta tunnen raitojen lisäksi tälläisiä kevyitä puuvillapaitoja kohtaan, joita voi käyttää vaikka ulkona meinaisi kuinka sulaa yllättävän helleaallon seurauksena. Röyhelöhihat ja nappilista selän puolella eivät haitanneet nekään. Nämä tällaiset paidat on hyviä myös siitä, että ne voi huoletta siirtää normivaatetuksen joukosta reissuvaatteisiin, sitten kun tuntuu ettei niitä ehkä kotisuomessa tule enää käytettyä. Sikäli mikäli sitä tulee taas reissuun lähdettyä.

Suuntasin askeleeni tällä viikolla myös työpaikkani vierestä löytyvään Lindexiin, kun huomasin heidän ikkunoissaan punaiset julisteet. Alusvaatevarastoni kaipasi kipeästi päivitystä ja mikäpä parempi hetki täydennykselle kuin kesäalet. Suosittelen käyttämään tilanteen hyödyksi. Terveisin en edes muista, koska viimeksi olisin ostanut kasan yhtä kauniita alushousuja pilkkahintaan. Tai ylipäänsä ostanut alushousuja.

2. Iltapalat ja yhteiset iltahetket poikaystävän kanssa. Niille osaa taas antaa kummasti painoarvoa, kun mennä palasin taas vaatekauppaan, tuohon iltavuorojen luvattuun maahan. Eipä siinä, työtä kuin työtä, mutta välillä se hieman harmittaa, kun toisen  työpäivä alkaa seitsemältä aamulla ja omani loppuu harmillisen usein yhdeksältä illalla. No ainakin niitä vähiä yhteisiä hetkiä oppii taas arvostamaan. Varsinkin kun tuli taas vietettyä melkein puoli vuotta paitana ja perseenä.

Iltapalasta vielä sellainen sivuhuomautus, että jos ette ole vielä ostaneet tuoreita marjoja niin herranjumala ostakaa. Mikään ei huuda yhtä paljoa kesää kuin mansikoihin päätetty lounas, välipalaksi natustetut kirsikat ja iltajugun sekaan ripotellut pensasmustikat.

3. Yllättäen venähtäneet hiukset ja niiden ihmettely. Olin täysin vakuuttunut, että tulisin leikkaamaan hiukseni kevään korvilla jälleen lyhyiksi tai ainakin tuohon solisluihin. Jotenkin se sitten vain jäi ja yhtäkkiä hiukset ovatkin venähtäneet pituutta ihan mielettömästi. Mukavaa vaihtelua ulkonäköön vaikka myönnän, että pitkien hiusten kanssa eläminen on huomattavasti raskaampaa kuin lyhyiden. Saa nähdä kuinka pian kyllästyn ja painelen kampaajan tuoliin.

Näiden pitkien hiusten myötä elämääni on muuten palanneet sellaiset omituiset asiat kuin hiusten säännöllinen harjaaminen, hoitoaineen käyttö pesun jälkeen sekä hiusten letitys yön ajaksi. Onkohan ihan hukkaan heitettyä aikaa.

4. Kultaiset asusteet ja yksityiskohdat. Onko se kesä vai mikä, mutta kulta tuntuu just nyt todella omalta. Useimpina päivinä puen vähintään kultaiset nappikorvikset, ranteeseen samaa sävyä toistavan kellon ja nenälle nämä viimeisen vuoden ehdottomat luottoarskat.

Huomasinpa yhtenä päivänä, että myös kesän luottokassini vetoketjut ovat kultaiset niin kuin työpäivinä useimmiten jaloissa olevien Adidasten leimatkin. Tai mitä mä valehtelen, ei se mitään sattumaa ollut. Onpahan helppo mätsäillä kun kaikki asusteet on yhtäkkiä vaihtunut ympärillä kultaiseksi.

+1 Se että kuvia voi ottaa melkeinpä milloin huvittaa. Tai voihan niitä muutenkin, mutta näin kesäkuun yöttöminä öinä niitä voi ottaa ilman pelkoa siitä, että valo loppuisi kesken. Nämäkin myöhäisillan kuvat on hieman ehkä hämyisiä, mutta pidin tunnelmasta niin paljon, että annoin niiden ollakin sellaisia. Hurraa Suomen kesä, joka kerrankin tunnut kesältä. Oot ihana!