HAPPY IWD

En aamulla herätessäni edes tiedostanut, että tänään on kalenterin yläkulmaan printattuna sana ”naistenpäivä”. Voittekin siis vain kuvitella, miten iloiseksi pieni ihminen tulee, kun joku sellaista toivottaa. Vieläpä kera kukkien.

Aikamoisen mairean hymy tuli kasvoille myös Garnierin pressissä, johon suuntasin heti aamusta ja josta myös tuo kukkapuska on kotiin kannettu. Kun on saanut käsihieronnan, litroittain kahvia ja pannukakkuja kookoskermalla, tekisi mieli oikein alleviivata se pieni printti sieltä kalenterin sivuilta. Mä haluaisin toki hemmotella teitäkin, oikeasti ihan jokaista, mutta mitenkä se nyt oikein taas onnistuisi.

Paitsi ehkä heittämällä virtuaalinen yläläpy jokaiselle naiselle siellä ruudun takana.
Ootte yksinkertaisesti ihan mahtavia!


PAPERIKASSILLINEN ILOA

Kiitos ja halaus teille kaikista tsempeistä, mitä olette jakaneet. En ole ihan vielä löytänyt voimia vastata kommentteihin, mutta enköhän tee senkin vielä. Ajattelin sen sijaan palata blogin pariin, pehmoisesti ja luonnollisesti. Sillä vaikka pää on vielä hieman sumea surusta, niin kauniista eleistä, herkuista ja esteettistä silmää hivelevistä asioista osaan sentään vielä innostua ihan iloksi asti. Ei ole Pauliina ihan täysin siis hukassa.

Nuo kolme asiaa yhdistyivät tuossa ruskeassa paperikassissa, jonka sain viime viikon lopulla. Sen ojensi minulle pomoni, joka antoi mulle bloggaamisen lisäksi mahdollisuuden olla osa Bella-blogien kulisseja kesän ajan. Työharjoittelu, josta lahja oli kiitos, meni kuin vilahtaen. Osittain varmaan siksi, että sain tehdä kaikenlaisia asioita. Tuottaa sisältöä, leikkiä graafikkoa vääntäen mainosbannereita, käydä palavereissa, suunnitella kampanjoita ja olla auttava käsi meidän muille bloggaajille. Yksi ehkä makeimpia asioita oli kuitenkin se, että pääsin häärimään meillä pyörivän Hobby Hall-kampanjan kuvauksissa. Tuli siellä tyynyjä pöyhiessä sellainen fiilis, että tätä voisi ehkä tehdä tulevaisuudessakin.

Jotain taisin tehdä myös oikein, sen verran ihana ja itseni näköinen lahja kätkeytyi tuonne paperikassin uumeniin.

Vegaaniset, Suomessa(!!) valmistetut lakritsat tuoksuivat jo pussin läpi niin herkullisilta, että teki mieli napsia ne suuhun samalta istumalta. Kurkin kyljestä sen verran, että selvitin niiden sisältävän mm. runsaasti kuitua. Ei mikään kovin syntisen kuuloinen namupussi siis. Isompi Renée Voltairen pussi sisältää puolestaan kookoslastuja/sipsejä, joiden uskon lähettävän mut suoraa tietä takaisin Kaakkois-Aasiaan. Ainakin siis sillai ajatuksen tasolla.

Söpö vaaleanpunainen peltipurkki sisältää etiketin mukaan meiramilla terästettyä oliiviöljyä. Yrtti on mulle niin vieras, että ajattelin kysäistä teiltä käyttövinkkejä. Minkä kanssa te käyttäisitte tuota? Itselläni pyörii päässä lähinnä joku tomaattinen pastakastike.

Noin, kappas, ei se ollutkaan yhtään vaikeaa palata kirjoittamaan. Päinvastoin, tuntuu todella hyvältä, että edes joku elämässä on pysyvää. Heh, ehkä palataan siis jo taas huomenna.

PIKKU KIRPPU MATKAKAVERINA

Oli pakko latailla tänne muutama vanhan liiton peiliselfie. Ei siksi, että onnistuin viime viikonloppuna näyttämään vaihteeksi ihmiseltä, vaan siksi, että noissa kuvissa näkyy mun uusi matkakaverini. Puhun tietysti tuosta hopeisesta pikku härvelistä, jonka Nikon lähetti mulle testaukseen reissuni ajalle.

Ei meinaan ihan hirveästi huvittanut lähteä raahaamaan järkälemäistä, pirun kallista ja painavaa järkkäriä mukanaan. Toisaalta, sillä olisi saanut otettua mahtavia kuvia, toisaalta, en halunnut sitä mukaani rasitteeksi. Olen aika varma, että jossain vaiheessa olisin vain jättänyt sen reppuuni homehtumaan, kun en olisi enää a)jaksanut kantaa sitä tai b)halunnut heilua köyhemmissä mestoissa kalliin putken kautta maailmaa katsoen.

Siispä tuo Nikonin pikkuruinen kaveri tuli oikein tarpeeseen. Vaikka sanottakoon, että en ole ikinä ennen kuvannut Nikonilla, jollei lasketa jotain muutamia asukuvia kanssabloggaajien kuten Mimmin kalustolla. Alkupaniikin jälkeen alkoi kuitenkin luonnistua ihan mukavasti ja jo toisella testauskerralla sain aikaiseksi nämä peilin kautta otetut pärstätaulut. Tarkennus alkaa olemaan kohdillaan(tällä voi muuten tarkentaa kosketusnäytöstä, parasta!!) ja väritkin alkoivat jo asettua uomiinsa. Onpahan jotain tekemistä tylsinä hetkinä reissunkin päällä, kun voi opetella käyttämään tuota, hehe. Jos joku omistaa saman kirpun(niin tää runkohan painaa kai jonkun 250g, linssi varmaan saman verran) niin saa jaella vinkkejä!

Mutta niin, reissun päältä otetut kuvat ovatkin sitten pitkälti otettu joko tällä, puhelimellani tai Jeren Olympuksella. Tuo jälkimmäinen ei ole kuulemma liiemmin nähnyt päivänvaloa, mutta jospa minä sitten saisin kuvattua senkin edestä. Ja toivottavasti pääsen sellaisen nettiyhteyden äärelle silloin tällöin, että saan jaettua niitä kuvia teillekkin!

*Ajastettu