DOKUMENTTISUOSITUS – FOOD INC.

Kukkuluuruu!

Porasin eilen jonkin muunkin kuin oman elämäni vuoksi ja tuli mieleeni, että ehkä tekin haluaisitte. Älkää peljätkö, en tullut linkittämään nyyhkyleffoja tai muuta kakkelia, vaan dokumentin, jonka katsoin eilen Yle Areenasta. En ymmärrä miksi en ole tätä aiemmin vahdannut, mutta olen iloinen, että tein sen nyt. Avasi silmiä entistä enemmän ja kuten jo sanoin, järkytti niin pahasti että itkuhan siinä tuli.

Dokumentin nimi on Food Inc. ja se paljastaa totuuksia Amerikan ruokateollisuuden takaa. Sellaisia totuuksia, mitä varjellaan siksi, että ihmiset saataisiin pumpattua täyteen ruokaa, jota on vaikea ymmärtää kenenkään haluavan syödä.

Löydät dokumentin TÄÄLTÄ(CLICK!).

Jouduttiin Jeren kanssa pysäyttämään dokumentti varmaan neljästi, kun se aiheutti niin paljon ajatuksia. Jos te väijytte tämän ja tuntuu siltä, että haluatte purkaa asiaa, niin tervetuloa tuonne meikäläisen kommenttilaatikkoon niin voidaan vaahdota yhdessä!

ENERGIAA

Aurinko! Kevät! Valoa!

Tuntuu, että oon imenyt itseeni enemmän D-vitamiinia ja energiaa tässä tämän viikonlopun aikana, kuin koko kuluneena talvena. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että annoin itselleni luvan lyödä hanskat tiskiin perjantaina jo siinä kello kahden pintaan ja päätin vakaasti palata koulutehtävien pariin vasta maanantaiaamuna.

Vallilaan pitkälle viikonloppulomalle saapui myös isosisko sekä Laura, jotka jo ihan itsessään saa mielialan nousuun. Yhtälöön kun lisää vielä brunssiksi venyneet aamupalat, elokuvateatteriin linnoittautumisen (käytiin vahtaamassa Ranskalaista häähumua ja voin ilolla suositella. Nauroin vedet silmissä noin 2/3 elokuvasta..) ja Syö-viikkojen kympin jättiläismäisen hamppariaterian, niin alkaa olemaan tää muija aika rentoutunut.

Maagisesti keskuutemme palannut auringonvalo sai meikäläisen tarttumaan oikein kameraankin ja kuvasin teille viikonlopun parhaat palat:

No ne brunssit! Tällä kertaa katettiin pöytään kauraleipää muussatun avokadon kera, hedelmiä, kasvismunakasta ja lehtikaalimarjasmoothieta. Kahvia kului pari pannua ja maailma näytti heti paljon valoisammalta.

Uudet ihonhoitotuotteet sai mut myös muikeaksi. Vanha rasva ja pesuaine loppuivat kuin sopimuksesta täysin samaan aikaan, joten luonnonkosmetiikan tukun hetki sitten lähettämät putelit pääsivät melkeinpä heti testaukseen. Tykkään koostumuksesta, tuoksusta ja siitä, että pienellä rahalla saa ihan oikeasti laadukasta luonnonkosmetiikka. Ihan vain vinkkinä muille köyhille opiskelijoille, joita kuitenkin kiinnostaa se, mitä siihen naamaansa oikein lappaa. Koko Skin Blossomin tuotesarjan voipi tsekata täältä!

Mulla on vielä ensi viikon perjantaihin asti kirppispöytä Vallilan Stoorissa. Kävin perjantaina koulun jälkeen tsekkaamassa tilanteen ja saatoin vahingossa bongata pöydän täynnä makeita miesten vaatteita. Jeren vaatekaappiin ilmestyi yksi kauluspaita ja yksi neule täyttä puuvillaa ja meikäläinen puolestaan päätti, että tää Weekdayn hihaton käy hyvin myös mimmeille! Vaikka tuleehan tosta vähän mieleen joku kasarituristi Kanarialla.

Perjantaina päivystin lähettityttöä himassa välipalan kera ja koodailin Bangkokissa hengailevan poikakaverin kanssa. Ei ole oikein mennyt vielä kaaliin, että reilun kuukauden päästä mäkin olen siellä. Pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa pitämään jotain skype-istuntoja ja miettiä esimerkiksi, että mihin sitä tahtoisi mennä.

Ja niin muuten, se lähetti toi mulle uuden Samsungin! Oon aika rakastunut tähän, joten mulla on vähän sellainen pieni kutina että mun tarvitsee esitellä se teillekkin.

LE WEEK-END

Ruonosuonessa on ollut joku pahanlaatuinen tukos jo useamman päivän verran. Olen pyöritellyt sanoja ympäriinsä, hakannut näppäimistöä hieman epätoivoisesti, mutta nyt ei vain synny mitään järkevää sisältöä. 

Sanottakoon silti, että olen kulkenut typerä, mutta onnellinen virne naamallani sunnuntaista asti, jolloin nämä tihkusateiset kuvatkin otettiin. Silloin vetäisin niskaani uutta Vansia ja raahasin kandinsa kanssa kamppailevan Tissarin lepuuttamaan aivojaan elokuvateatterin pehmoisille penkeille. Mentiin hieman huonoon aikaan paikalle ja valittiin vain seuraava elokuva listalta. Se oli nimeltään Le Week-End ja se oli samaan aikaan yksi sydäntälämmittävimmistä ja viihdyttävimmistä elokuvista, jota olen hetkeen nähnyt. Onnellinen virne ei ollut elokuvan ansiota, mutta olisi hyvin voinut olla, sen verta kevyeksi se mielen sai. 

NEULEPAITA+TOTEBAG+KAULAHUIVI H&M/

 LEGGINSIT 2NDHAND/ RUUTUBOMBER+TENNARIT VANS/

Elokuvan jälkeen jatkettiin matkaamme noilla sateisilla kaduilla ja nuuhkittiin Helsinkiä. Se tuoksui niin ihanan raikkaalle ja keväiselle, että meikäläisen suu levisi vieläkin leveämpään hymyyn. Tai saattoi sillä Emmin seurallakin olla jotain vaikutusta.