NEULEPAIDAN UUMENISSA

Mä olen nykyään aivan mahdoton vilukissa.

En tiedä mikä on sekoittanut termostaatin. Ehkä uskomattoman lämmin kesä ja siihen vielä päälle kaikki ne talvikuukaudet Aasiassa. Keho on ehkä pikku hiljaa totuttautunut niin vahvasti lämpöön, että tällainen pienikin ilmojen viileneminen tuntuu luissa ja ytimissä.

Vilukisuilun seurauksena vaatekaapin hyllyt ovat alkaneet täyttymään villaneuleista tässä viime vuosina. Tämä syksy varsinkin oli sellainen, että siirryin suoraan hellemekoista neuleisiin. Tätä tilannetta on edesauttanut etenkin meidän toimisto, jonka ilmastointi on mun mieleeni vähän turhankin tehokas. Ei siinä, neuleet on mahtavia. Varsinkin silloin, kun ovat syöneet sisäänsä mahdollisimman paljon luonnonkuituja.

Tämä vihreä COS:sin oversize-neule tuli vastaan kierrätysryhmässä ja se oli menoa se, vaikka en ymmärtänyt tällaista elämääni kaipaavani. Mutta onhan se aika mahtava. Iso ja pörröinen ja ihan mahdottoman vihreä. Kuvissa väri ei oikein edes pääse oikeuksiinsa, se on luonnossa vielä töpäkämpi. Työkaverini nimittikin sen jo ystävällisesti joulukuuseksi. Jos tekee mieli lähteä ”ugly christmas sweater”-teemaan, voin vaan ommella tähän muutamia joulupalloja.

Väri on sama herkullinen vihreä, tai ehkä hieman tummempi, kuin siinä hetki sitten kuvatussa vihreässä trenssitakissa. En ole muuten lähiaikoina saanut mistään vaattesta niin paljon kehuja kuin siitä takista.

Yhdistin neuleen vapaapäivänäni rennosti farkkutakkiin, joka on muuten sekin 2ndhand-löytöjä. Duunissa neule oli hauska yhdistelmä juurikin sen vihreän trenssin kanssa. Yhden värin ympärille kootut asut ovat olleet kovaa kamaa viime vuosina ja kikka toimi tässäkin tapauksessa.

Vihreä neule ja ylipäänsä ne vaatekaapin pidemmät neuleet saivat myös lämpöisen kaverin, kun löysin duunipaikan valikoimasta ehkä parhaimman keksinnön ikinä: fleecepinnoitetut tekonahkalegginsit! Oli muuten suhteellisen pelottava sana kirjoitettavaksi, en ajatellut enää hypettäväni legginsejä missään muodossa, mutta niin se pieni trendipiiri taas pyörähti.

Kapea lahkeet ovat omiaan isojen neuleiden ja oversize-yläosien kanssa. Kun pyöritään vielä plussakeleillä, olen kääräissyt lahkeet reippaasti ylös. Vaikka viluinen olenkin, rakastan silti paljaita nilkkoja, eikä niitä oikeastaan edes palella. Ovat varmaan karaistuneet omistajansa idioottimaisuuden takia.

Talvella legginsien kapea lahje menee hyvin maihareiden ja nilkkureiden sisään, jotka asiasta kolmanteen pitäisi toimittaa suutarin hellään huomaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Eli toisin sanoen maa valkoisena ja varpaat kohmeessa.

Uusista legginseistäni uumoilen tämän syksyn ja talven jumituspöksyjä. Yleensä en hamstraa, mutta nyt jopa mietin, että ostaisinko samantien toiset. Jos vaikka jotain ikävää sattuisi ja joutuisin kohta elämään ilman fleecelegginsejäni. Noin aukikirjoitettuna kuulostaa oikeudelta ja kohtuudelta.

Farkkutakki Monki/ Neulepaita Cos/ Tekonahkalegginsit Vila/ Tennarit Adidas/ Laukku Springfield/ 

UUSIA ASUKKEJA

Meidän kotiin on muuttanut kotiinpaluun yhteydessä muutama uusi asukas, kuvasin niistä teille ensimmäisen. Tai oikeastaan toisen, sillä tämä kannettiin sisään vasta tänään.

 

Kerron ensin vähän siitä järjestyksessään ensimmäisestä.

 

Pidettiin eilen pieni tauko muuttolaatikoiden kanssa hengailusta ja marssittiin lähistöllä sijaitsevalle kirpputorille. Mielessä oli varata pöytä, jonne tuupata iso kasa vaatteita ja muuta sälää. Mutta heti ovesta sisään astuessa vastassa olikin ruokailuryhmä. Puinen pöytä ja neljä pinnatuolia. Olin juuri vuorokausi aikaisemmin huokaillut, että niin tahtoisin pyöreän ruokapöydän, ja siinä se sitten oli. Varattiin koko setti ja kannettiin se myyjän onneksi jo muutama tunti myöhemmin kotiin. Onneksi siksi, että siitä oli kuulemma kyselty useita kertoja meidän ollessa poissa, eikä toinen jaksanut enää kyselyihin vastata. Oltiin oikeaan aikaan liikenteessä, kun saatiin napattua se melkein heti kun sen oli joku tuonut myyntiin. Kuvia saatte pöydästä varmasti myöhemmin, tänään valokeila osoitti huoneen toiselle laidalle.

Järjestyksessään toinen uusi asukas nököttää tuossa kuvassa yllä. Ja koska meidän kotiin ei mikään tunnu ikinä tulevan normaalia kautta, niin tämä toinen uutukainenkin oli aikamoinen vahinkolapsi. Siskoni poikaystävineen meni ja osti sohvakaluston, johon kuuluva nojatuoli ei heidän olohuoneeseensa mahtunutkaan. No meille mahtuu ja minun onnekseni meillä on siskon kanssa hyvin samankaltainen maku. Tämä sininen löhötuoli paikkailee hyvin sitä faktaa, että yritän kovasti olla käyttämättä tilini sisältöä Hakolan smaragdinvihreään samettisohvaan.

Koti alkaa muovautua pikkuhiljaa. Tuntuu että viime keväänä muutto, uudet työt ja koko elämä lähti käyntiin sellaisella rytinällä, että ei edes osannut harkita huonekalujen päivittämistä, vaan kantoi vain vanhat tutut kaverit seinien sisälle. Nyt pudottiin niin pehmeästi kotosalle, että on vain ja ainoastaan mukavaa asetella tavaroita paikoilleen ja käydä jokaisen muuttolaatikon sisältö läpi ajatuksella. Kirppiskassit täyttyvät jälleen ja mieli tuntuu kevyemmältä, kun luopuu jostain, joka ei itselle ole millään lailla hyödyllistä. Ja tilalle saakin sitten vaikka tällaisia laiskanlinnoja.

Muuttolaatikot ovat onneksi nyt purettu, sillä huomenna laitan tossua toisen eteen ja painelen messukeskukselle osastoa pystyttämään. Menen ystävän avuksi Lapsimessuille, joten jos olette suuntaamassa sinne viikonloppuna, niin tulkaahaan moikkaamaan Kaikon osastolle, joka löytyy alueelta 6 e 20.

TÄMÄN SYKSYN ASU

Millainen on ollut teidän tämän syksyn univormu?

Omani ei ole kokenut kovinkaan paljon muutoksia vuoden takaiseen. Johtuneekohan siitä, ettei budjetti anna enää myöden trendien perässä juoksemista tai no, ei kyllä ole kovasti ollut siihen mielenkiintoakaan.

Sen sijaan oon siirtynyt tällaiseen suhteellisen ajattomaan ulkoasuun. Paljon kerroksia, pehmoisia neuleita. Väljiä leikkauksia, jotain skarppia mukana tuomassa ryhtiä. Kirppislöytöjä ja vanhoja aarteita vaatekaapin uumenista. Siltä mä olen oikeastaan näyttänyt nämä muutamat vilpoisat kuukaudet.

Olen ollut 40% mukavuudenhaluinen, 40% viluinen ja loput prosentit vähän turhamainen ja yrittänyt näyttää ajanhenkiseltä.

Ostin tuon kuvissa näkyvän scuba-kankaisen kipparitakin kesällä muutamalla hassulla eurolla käytettynä. Se on sinänsä omituinen kaveri, että se ei materiaalina lainkaan lämmittävä, mutta on ollut ehkä tämän syksyn paras takkivalinta. Paksusta ja tiheästä kankaasta kuin ei pääse Helsinginkään armoton tuuli lävitse ja sen alla pysyykin hyvin lämpimänä, kunhan kerrokset ovat kunnossa.

Muuta ”uutta” univormussani ei taidakkaan olla. Vaikka vähän haluaisin kyllä. Uusia liehuavia housuja ja jonkun skarpin pastellisen villakangastakin. Mutta taidan säästää nuokin pennoset reissua varten. Yhden takin hinnalla kun saa aika monta mangoshakea ja paistettua riisiä.

PS. Jos olet jo ehtinyt vastaamaan tuohon sivupalkissa näkyvään lukijatutkimukseen, kiitos kaunis, jos et, niin hopi hopi! Olis enemmän kuin mielenkiintoista tietää teidän mielipiteitänne.