Oi voi miten paljon tykkäänkään näistä kuvista, jotka napsin viime toukokuun loppulla, kun suuntasimme luokkakavereiden kanssa opintomatkalle niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Tallinnaan. Mutta tuolloin, koko vuoden kestäneen koulurupeaman jälkeen Tallinnakin tuntui ihan luksukselta. Loikoiltiin vihreällä nurmikolla ja mussutettiin kaupasta haalittuja eväitämme. Kipiteltiin mukulakivisiä katuja ristiin rastiin, minä tietenkin kamerani kanssa ja ostettiin kassi bisseä hotellihuoneeseen. Juotiin yhdet ja nukahdettiin Jennin kanssa urheiluteeveen pauhatessa taustalla. Ah, miten kliseisen tyttömäistä.
Mutta ne kuvat, kattellaanko niitä ihan vaan hiljaisuuden kera? Ei mulla oikein mitään olisikaan sanottavaa, kuin ehkä että miten kaunis voi kevät olla. Ihan mielettömän.
*Ajastettu silloin, kun maassa oli vielä lunta ja Vallilassa oli nukuttava neulepaita päällä, jos ei mielinyt tulla kipeäksi. Ehkä sekin saattaa vaikuttaa siihen, miksi nuo nupuillaan olevat puut ja sininen taivas näyttävät niin uskomattoman maagisilta.