IF YOU THINK YOU CAN – YOU CAN

Aika harvassa on asiat, joita meikäläinen välttelee pukeutumisessaan. En nyt puhu mistään naurettavista trendeistä, vaan väreistä ja leikkauksista, joita en osaa millään pukea itselleni. Yksi inhokkiväreistäni on pitkään ollut punainen. Ei siksi, että pelkäisin sen agressiivisuutta tai voimakkuutta, vaan käytin sitä teini-iässä yliannostukseen asti. Yksi inhokkileikkauksistani puolestaan on tällä hetkellä varovaisesti, mutta sitäkin voimakkaammin uutta nousua tekevä 20-luvulta inspiroitunut laskettu vyötärölinja. En inhoa sitä millään tasolla muilla ihmisillä, mutta kun omaa muuta vartaloa kapeamman vyötärön, sitä harvoin tulee ehdoin tahdoin peiteltyä. 

Sitten löysin täydellisen kesämekon. Siinä yhdistyi niin huvittavalla tavalla kaksi hartaasti palvomaani ja inhoamaani ominaisuutta, että oli pakko viedä se sovituskoppiin asti. Kietaistu yläosa oli juuri niin ihanan rento ja säkkimäinen, mitä tahdoinkin ja kangas laskeutui juuri niin kauniisti kuin kuvittelinkin. Ja ehkä juuri niiden takia repäisin, ja sivuutin sen kirkuvana hehkuvan punaisen värin ja itselleni omituisen leikkauksen ja kiikutin sen kassalle. 

Ja tiettekö, se näyttää päällä ihan mukiinmenevältä. Ihan niin villiksi en heittäytynyt, että olisin uskaltanut asustaa sitä mitenkään erikoisemmin, kun lähdin viikko sitten lounaalle Mimmin kanssa(jota saamme muuten kiittää myös alla näkyvistä kuvista). Mutta olin itsestäni silti salaa ihan hippasen ylpeä, kun läntystelin menemään voimakkaan värisessä hepeneessäni. Itsensä voi voittaa henkisesti näköjään ihan minimaalisen pienilläkin jutuilla. 

2497_657339864280460_1578776988_n

947156_657339940947119_406901220_n (1)

969757_657339767613803_1168399209_n

MEKKO ZARA/ LAUKKU H&M THE NEW ICONS COLLECTION/ SANDAALIT SEPPÄLÄ/ AURINKOLASIT GINA TRICOT/ RANNEKORUT KAPPAHAL+SIX/

 Mä olen lähiaikoina voittanut muutaman muunkin omituisen kammon, jota mulla on ollut pukeutumisen suhteen. Lyön meinaan vaikka pääni pantsiksi, että vuosi sitten en olisi missään nimessä laittanut jalkaani hempeän laventelisia pellavapöksyjä. Ihan vain siksi, että vuorasin huoneeni pikkutyttönä kyseiseen väriin, vaatteista nyt puhumattakaan. Toisena mainittakoon se, että olen päässyt kiitettävissä määrin eroon kammostani paljaita käsivarsia kohtaan. En osaa selittää syytä miksi, mutta tunsin itseni ennen aina täysin naurettavaksi hihattomissa. Mutta tänä keväänäpä oonkin vedellyt ympäriinsä allit liehuen. Ehkä musta on sitten tullut lempeempi ittelleni ja kammoilleni näin vanhemmiten.