Koitan olla sanojeni mittainen nainen ja postailen jälleen teille muistoja menneisyydestä. Tällä kertaa kuvia viime keväältä ja tarkemmin ottaen niiltä yhdeksältä päivältä kun kipittelin menemään Budapestin katuja. Ihan mielettömän kaunis ja samalla karu kaupunki, joka oli ihanasti puhkeamassa juuri keväiseen loistoonsa. Ja ihan mielettömän mukavia päiviä maailman parhaan matkaseuralaisen aka Lauran kanssa.
Kuvia on ainakin miljoona. Seassa aiemmin julkaistuja sekä sellaisia, jotka ovat saaneet piilotella kuvakansioiden suojissa laiskan bloggaajan johdosta. Mutta kaikissa niissä on jotenkin ihanan seesteinen tunnelma. Sellainen lomailun fiilis, kun suurin huolen aihe on se valinnan vaikeus, että mihin rauniopubiin sitä tänään menee viettämään iltaansa.
Pakko myöntää, etten mä noita Budapestin kansioita ihan huvikseni selaillut. Saattaapi meinaan olla, että me repästiin siskon ja serkkulikan kanssa tossa muutama päivä sitten ja varattiin maaliskuun alkuun sellanen vajaan viikon lomamatka samaiseen kaupunkiin.
Olen kevyesti innoissani, kihihihiihh.
PS. onko ihan tervettä haaveilla jo nyt, että mitä vaatteita ja kenkiä aikoo pakata laukkuunsa kun tossa puolentoista kuukauden päästä pääse lomailemaan? Ainakin yhdet oranssit niitein kuorrutetut loaferit on pakko saada mukaan, samoin kuin se mun uusi leopardikuvioinen takkinikin….
