Päätöksenteon vaikeus & Marimekko Karla -laukku

 

Olen normaalisti hyvä tekemään päätöksiä. Luotan intuitioon, fiilikseen, ensituntumaan. Pystyn tekemään päätöksen hyvin monesta asiasta ihan sadasosa sekunnissa. Isompia, esimerkiksi tulevaisuuteen liittyviä päätöksiä saatan miettiä hetken, mutta yleensä vain siksi, että se koskettaa myös jotakuta muuta. Teen miljoonia pieniä päätöksiä töissä joka päivä. Jos näen jotain mistä en pidä, sanon sen. Jos joku sanavalinta särähtää korvaani, vaihdan sen. 

Toisaalta, olen aivan jumalaton jahkaili. Jahkailen silloin, kun päätöksentekoa voi pitkittää tai kun minulla on aivan liikaa vaihtoehtoja. Jahkailen asioissa, joilla ei oikeastaan ole yhtään mitään merkitystä. Saatan ahdistua ruokalistasta, jossa on liikaa vaihtoehtoja. Päädyn aina tilaamaan jotain aivan älytöntä, mistä en edes pidä. Ahdistun sovituskopissa, kun mietin, että kumman värinen kauluspaita on parempi. Aika usein teen väärän päätöksen. Ja voi jeesus miten ahdistun tilanteessa, kun joku pyytää minua päättämään että mitä tehdään illalla.

 

 

Pohdin tämän kuvissa näkyvän Marimekon Karla-laukun ostamista ikuisuuden. Niin pienen ikuisuuden, että kun sen vihdoin ostin, en voinut olla miettimättä, että miksi en ole omistanut tätä jo kahta vuotta. Päätöksentekoa pohjustin tutustumalla, sovittelemalla ja miettimällä, että kyllästynköhän laukun muotoiluun. No en kyllästynyt tässä kahdessa vuodessakaan, jonka käytin pohtimiseen, joten tuskin kyllästyn ihan heti näin käytössäkään.

Laukussa tiivistyi hienosti se päätöksenteon vaikeus, johon satunnaisesti omalla kohdallani havahdun. Jahkailulle ja päätöksen eon pitkittämiselle ei ole syytä, mutta koska minulla on mahdollisuus pitkittää, teen sen. Mieletöntä miten hölmö voi pieni ihminen olla.  

 

 

Varmaan sanomattakin selvää, että pitkän pohdinnan jälkeen ostettu Karla on ollut joka pennin arvoinen. Se on keikkunut mukanani ostopäivästä lähtien lähes jokaisena päivänä. Arkisin sen seurana on Marimekon Lolly -reppu, jossa kulkee läppäri ja eväsrasiani. Vapaalla sen seurana on milloin mikäkin kangaskassi, jossa kuljetan satunnaisia neulepaitoja tai kauppaostoksia.

Olen yhdellä sanalla sanottuna: tyyyyyyy-ty-väi-nen. Jos joku muu vielä pähkäilee oman Karlansa ostamista, niin vakuutan sinut viiden kohdan listalla, joka vapauttaa sinut päätöksenteon vaikeudesta. 

 

 

Kokemuksia Marimekko Karla -laukusta

 

  • Karla laukun nahka on ihanan pehmoinen ja joustava, eikä siinä muutaman kuukauden päivittäisen käytön jälkeen näy vielä mitään kulumaa tai naarmuja
  • Laukku nielee sisäänsä yllättävän paljon tavaraa, oikeastaan kaiken mitä olen sinne halunnut mahduttaa
  • En ole vielä pukeutunut yhteenkään sellaiseen asuun, johon Karla -laukku ei sopisi
  • Hihna on minusta/minulle juuri sopivan mittainen
  • Viimeistykset ja laukun yksityiskohdat ovat laadukkaat ja ihanan simppelit

 

Ta-daa! Voit lopettaa pähkäilysi ja kotiuttaa oman pikku Karlasi, jotta voimme yhdessä soluttautua Helsingin kantakaupunkiin, jossa noin joka toinen kantaa tätä samaa, unelmanpehmeää nahkaveskaa. Niin paitsi että…montakohan väriä näistä olikaan tällä hetkellä saatavilla? 

 

4+1 LEMPPARIA

1. Alennusmyynnit ja hillityt täsmäiskut niihin. Olen uskaltautunut jo muutamaan liikkeeseen sisään ja poistunut sieltä maltillisten, mutta mielestäni oikein tarpeellisten ostosten kanssa. Pystyraidat ja ruudut yllättäen viehättävät (miten niin trendien orja after all) ja olenkin kiikuttanut muutaman vaatekappaleen kotiin näillä kuoseilla varustettuna.

Tämä punainen raitakaunotar on yksi niistä. Ikuista fanitusta tunnen raitojen lisäksi tälläisiä kevyitä puuvillapaitoja kohtaan, joita voi käyttää vaikka ulkona meinaisi kuinka sulaa yllättävän helleaallon seurauksena. Röyhelöhihat ja nappilista selän puolella eivät haitanneet nekään. Nämä tällaiset paidat on hyviä myös siitä, että ne voi huoletta siirtää normivaatetuksen joukosta reissuvaatteisiin, sitten kun tuntuu ettei niitä ehkä kotisuomessa tule enää käytettyä. Sikäli mikäli sitä tulee taas reissuun lähdettyä.

Suuntasin askeleeni tällä viikolla myös työpaikkani vierestä löytyvään Lindexiin, kun huomasin heidän ikkunoissaan punaiset julisteet. Alusvaatevarastoni kaipasi kipeästi päivitystä ja mikäpä parempi hetki täydennykselle kuin kesäalet. Suosittelen käyttämään tilanteen hyödyksi. Terveisin en edes muista, koska viimeksi olisin ostanut kasan yhtä kauniita alushousuja pilkkahintaan. Tai ylipäänsä ostanut alushousuja.

2. Iltapalat ja yhteiset iltahetket poikaystävän kanssa. Niille osaa taas antaa kummasti painoarvoa, kun mennä palasin taas vaatekauppaan, tuohon iltavuorojen luvattuun maahan. Eipä siinä, työtä kuin työtä, mutta välillä se hieman harmittaa, kun toisen  työpäivä alkaa seitsemältä aamulla ja omani loppuu harmillisen usein yhdeksältä illalla. No ainakin niitä vähiä yhteisiä hetkiä oppii taas arvostamaan. Varsinkin kun tuli taas vietettyä melkein puoli vuotta paitana ja perseenä.

Iltapalasta vielä sellainen sivuhuomautus, että jos ette ole vielä ostaneet tuoreita marjoja niin herranjumala ostakaa. Mikään ei huuda yhtä paljoa kesää kuin mansikoihin päätetty lounas, välipalaksi natustetut kirsikat ja iltajugun sekaan ripotellut pensasmustikat.

3. Yllättäen venähtäneet hiukset ja niiden ihmettely. Olin täysin vakuuttunut, että tulisin leikkaamaan hiukseni kevään korvilla jälleen lyhyiksi tai ainakin tuohon solisluihin. Jotenkin se sitten vain jäi ja yhtäkkiä hiukset ovatkin venähtäneet pituutta ihan mielettömästi. Mukavaa vaihtelua ulkonäköön vaikka myönnän, että pitkien hiusten kanssa eläminen on huomattavasti raskaampaa kuin lyhyiden. Saa nähdä kuinka pian kyllästyn ja painelen kampaajan tuoliin.

Näiden pitkien hiusten myötä elämääni on muuten palanneet sellaiset omituiset asiat kuin hiusten säännöllinen harjaaminen, hoitoaineen käyttö pesun jälkeen sekä hiusten letitys yön ajaksi. Onkohan ihan hukkaan heitettyä aikaa.

4. Kultaiset asusteet ja yksityiskohdat. Onko se kesä vai mikä, mutta kulta tuntuu just nyt todella omalta. Useimpina päivinä puen vähintään kultaiset nappikorvikset, ranteeseen samaa sävyä toistavan kellon ja nenälle nämä viimeisen vuoden ehdottomat luottoarskat.

Huomasinpa yhtenä päivänä, että myös kesän luottokassini vetoketjut ovat kultaiset niin kuin työpäivinä useimmiten jaloissa olevien Adidasten leimatkin. Tai mitä mä valehtelen, ei se mitään sattumaa ollut. Onpahan helppo mätsäillä kun kaikki asusteet on yhtäkkiä vaihtunut ympärillä kultaiseksi.

+1 Se että kuvia voi ottaa melkeinpä milloin huvittaa. Tai voihan niitä muutenkin, mutta näin kesäkuun yöttöminä öinä niitä voi ottaa ilman pelkoa siitä, että valo loppuisi kesken. Nämäkin myöhäisillan kuvat on hieman ehkä hämyisiä, mutta pidin tunnelmasta niin paljon, että annoin niiden ollakin sellaisia. Hurraa Suomen kesä, joka kerrankin tunnut kesältä. Oot ihana!

KOLME KEINOA TUODA RIPAUS KEVÄTTÄ ASUIHIN

Olen tehnyt tänä keväänä useita hankintoja vaatekaapin puolelle, mutta olen huomannut ostojeni keskittyvän suurimmilta osin asusteisiin. Ja hyvä niin, sillä vaatteita kaapeista jo löytyykin, mutta jopa ne mieluisimmat tuntuu välillä vähän tunkkaisilta, kun niiden kanssa olevat asusteet ovat jo hieman parhaat päivänsä nähneitä. Ei sillä, en edelleenkään kannusta vaihtamaan vaatekaappia jokaisen sesongin yhteydessä, mutta välillä sitä kaipaa vähän piristystä.

Ilman lämpötilat eivät edelleenkään ole mitenkään kovin kesäisen helliviä ja vaatteetkin ovat sen mukaisia. Olen edelleen kiinni neulepuseroissa ja paksuissa takeissa, mutta olen ainakin siinä onnellisessa asemassa, että en ole kyllästynyt niihin talven jäljiltä. Mutta silti kutkuttelisi jo olla ihan kevät-meiningeissä. Muutamalla asusteella koko setti muuttuu  onneksi jo sen verran, että voi sanoa olevansa toukokuussa marraskuun sijaan.

Nappaa alta vinkit talteen, jos villakangastakki alkaa jo sellaisenaan kyllästyttämään.

Vaihda kaulahuivi korvakoruihin!

Tämä kevät on korviksien kulta-aikaa. Jopa niin kovasti, että meikälikka, joka ei juurikaan korviksia käytä, on ostanut useamman parin kevätasuja ilostuttamaan. Parasta trendissä on tietenkin se, että malleja, materiaaleja ja värejä on niin monenlaisia. Valikoimaa löytyy kaupoista runsain mitoin ja omat mieleisensä saa napattua mukaan aika satavarmasti edullisesti alle parilla kympillä. Näyttävät korvikset voi pukea arkiasujen lisäksi helposti myös juhlaan. Esimerkiksi se vaatekaapin vakkarimekko saa ihan uutta eloa, kun yhdistää sen kanssa vaikkapa jotkut hieman riitelevän väriset korvikset. Mulla itsellä on esimerkiksi kesän juhliin vihreä kietaisumekko, jonka ajattelin pukea punaisten korvakorujen ja huulipunan kanssa.

Mun tämänhetkiset lempparit on kuitenkin ehdottomasti nämä kuvissa näkyvät keltaiset tupsut, jotka ostin Malesiasta. Ovat tarpeeksi kevyet mun raskaille korvalehdilleni ja piristävät asun kuin asun. Niin ja sopivat pirun hyvin harmaan kanssa, mikä on positiivista, jos se on vaatekaapin suosituin väri.

Pesaise tennarit kevätkuosiin!

Vielä ei ole ihan niin lämmin, että voisi siirtyä kokonaan kesäkenkiin, mutta välisesonkien paras kaveri onkin tennarit. Jos kaapista löytyy jo kivat yksilöt, niin suosittelen antamaan niille kunnon keväthuollon, jos sitä ei ole tullut hetkeen tehtyä. Valkoisten pohjien paras kaveri on taikasieni, mokkapinnat saa kuosiin mokkaharjalla ja tekstiilit suosittelen heittämään raa’asti pesukoneeseen. Joskus vähän elähtäneetkin tossut saa ihan uuden elämän pesulla ja esimerkiksi uusilla kengännauhoilla.

Niin ja varma kevään merkki on myös se, että lahkeet uskaltaa kääräistä ylös ilman pelkoa jäätymiskuolemasta.

Heivaa koko talven olalla keikkunut laukku ja vaihda se keveämpään!

Tänä keväänä kaduilta bongaa muun muassa ihania punottuja korilaukkuja sekä olan yli kiepsautettuja vyölaukkuja. Viimeisin olisi omallakin himotus-listalla, mutta en ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Mutta se kevyt ja keväinen voi hyvin olla myös jotain, mitä sieltä vaatekaapista jo löytyy. Joillekkin kevät tarkoittaa vaaleaa kangaskassia tai värikästä pikkulaukkua. Tai voihan sen vanhan veskan myös tuunata vaikka silkkihuivilla tai laukkukorulla. Kunhan siitä tulee juurikin sellainen ihanan kepeä kevätmieli.

Mun kesäkassini on tänä vuonna tämä hauska, Zalandolta tilattu pikkulaukku. Sen punottu pinta, kultaiset yksityiskohdat ja värikkäät tasselit, jotka saa myös helposti irroitettua, vetivät tehokkaasti puoleensa. Kannoin muuten ennen aina mukanani puolta omaisuutta, mutta tykästyminen näihin pikkuisiin käsilaukkuihin on tehnyt suht hyvää jo ihan selänkin kannalta. Nykyään mukana kulkee vain just se välttämätön ja yksi ekstra huulikiilto.

Takki H&M/ Raitapaita Marimekko/ Villaneule Part Two/ Farkut KappAhal/ Laukku Zalando/ Tennarit Adidas/