Sinne sujahti se syysloma. Kumman haipakkaan, vaikka jossain vaiheessa valittelinkin, että on niin kovin tylsää vaan lomailla ja makoilla peiton alla. Vaikka kyllä se aika hyvää teki, pakko myöntää. Viikonloppuna koitin nollata aivot ihan totaalisesti ja pakenin maalle ilman tietokonettani. Otin sentään pikku Olympukseni mukaan, mutta turhaan, sillä sen muistiin ei tallentunut mitään blogikelpoista. Mitä nyt muutamia otoksia minusta kokkaamassa ja Tiiamarista kekkuloimassa meidän kalsarikänni-iltana. Isompi kamera piti sentään sisällään muutaman Emmin torstaina nappaaman otoksen.
Asussa ei ole mitään ihmeellistä, mitä nyt kaivoin muutaman vuoden vanhan Monkin ruutupaidan jälleen kaapista ja yhdistin sen hyvin mielikuvituksettomasti mustaan. Hiuksista sen sijaan mun tekisi mieleni puhua taas muutama sananen. Tai oikeastaan te voisitte avaista sanaisen arkkunne ja sanoa, että mitäs tuolle reuhkalle taas tekisi? Violetti alkaa pikkuhiljaa haihtumaan ja olen salaa tummennellut tyveä kotikonstein. Lähinnä tässä mietiskelin, että heitänkö loputkin violetit tuolta kaapin perukoilta päähän muhimaan, vai annanko sen rauhassa vain haalistua pois? Kertokkee peipet!
