ESMERALDA-KORVIKSET

Hyvin epäoleellisena osana eilistä postausta näkyi mun uusin kirppislöytöni viime perjantailta. Kyseessä siis nuo antiikkihopean väriset, superkevyet ja yltiömakeat korvikset. Jostain syystä mulla tulee niistä mieleeni Esmeralda ja vähän myös joku helleloma Aasiassa. Jälkimmäinen saattoi vaikuttaa enemmän ostopäätökseeni, vaikka Esmeraldakin on musta kyllä aika makee disney-mimmi.

Mutta korvikset eivät oikeastaan ole se asia, mistä haluaisin teille vinkata, vaan se, että mulla ylipäätään on korvikset korvissa. En tiedä oletteko ikinä huomanneet, mutta mulla ei ole ollut korvakoruja varmaan viimeiseen, hmm, kahteen vuoteen. Sillon tällöin satunnaisesti olen laittanut jotkut överit sulkaviritelmät ja sen jälkeen parannellut kuukauden verran tulehtuneita korvareikiäni.

Ja kyllä, siinä tulikin se syy, miksi niitä korviksia ei ole mulla näkynyt. Ne on aina, ihan sama millaisista koruista on kyse, tulehtuneet. Joskus niin pahasti, että ne ovat märkineet ja reikien kohdalla on tuntunut kovat tulehtuneet pallurat. Aika kelvollinen syy olla pitämättä koruja, ainakin omasta mielestäni.

No miten mulla nyt sitten on sellaiset? Muistatteko, kun kirjoitin noin kuukausi sitten teepuuöljystä? Ostin pienen putelin silloin lähinnä tulehtunutta ihoani varten, joka luojan kiitos rauhoittuikin tuon ihmeöljyn vaikutuksesta. Niin paljon, että en nähnyt tarpeelliksi jatkaa öljyn läträämistä muutamaa viikkoa pidempään. Se meinaan nitisti tulehdukset oikein tehokkaasti ja nyt ihoni on paljon paremmassa kunnossa.

Öljylle tuli kuitenkin käyttöä, kun muistelin, että mulle sitä suositellut Tiiamari sanoi käyttävänsä sitä lävistystensä hoitamiseen. Ajattelin ottaa riskin ja katsoa, mitä mun korvalehteni olisivat siitä mieltä. Otin paikasta nimeltä jemma mammani antamat helmikorvakorut(koska ajattelin, että ne ovat varmaankin aika puhdasta materiaalia) ja hieroin öljyä sekä korvisten tappeihin että korvalehtiini. Ja tättärää, korvikset menivät läpi eivätkä tulehtuneet yhtään. Siis eivät yhtään!

Kuukautta ja nolla tulehdusta myöhemmin uskaltauduin kokeilemaan näitä rihkamakorviksiakin. Toistin öljykikan ja ainakaan vielä korvalehteni eivät ole moksiskaan. Hemmetin hienoa sanon minä! Et ihan vaan vinkkinä niille, jotka tuskastelevat tulehtuvien lävistysten kanssa, tässä voisi olla ratkaisu ongelmiinne.

TULEHTUNEEN IHON TOVERI

Mulla on ilo ja kunnia kertoa, että kuulun niihin onnekkaisiin yksilöihin, joiden stressitason voi aavistaa ihan vain naama vilkaisemalla. Hieman kauempaa näkee silmäpussit, läheltä erottaa jo finnitkin. Mitä isompia ja tulehtuneempia, sitä stressaantuneempi ja ahdistuneempi muija niiden alla.

Ei ollut mikään ihan järkyttävä yllätys, että Nuuskamuikkusen lähdön ja semisti ahdistavan koulutaakan yhteisvaikutelma räjäytti naaman viime viikolla kukkaansa. Ärsyynnyn ihan noin yleisestikkin siitä, että naama on täynnä samanlaisia mollukoita kuin sporassa vastapäätä istuvalle teinipojalla, mutta vielä enemmän ärsyttää, kun ne ovat niin kipeitä. Sellaisia sykkiviä ja tulehtuvia paskiaisia, joille et oikein voi tehdä mitään.

Tai sitten voikin. Mulla oli viikonloppuna sängynlämmittäjänä Tiiamari, jolle tietysti keuhkosin aiheesta vuolaasti. Siis kipeistä finneistä ja siitä, miten ne vaan eivät katoa. Kaikki eskaloitui leukapielessäni olevaan näppylään, joka tuntui kovana pahkurana jo Nuuskamuikkusen lähtöaamuna ja samana iltana aloitti iloisen elämänsä naamassani. Kun se vielä viisi päivää myöhemminkin oli ja pysyi, otin ystävän vinkistä onkeeni. Tiiamari kun sanoi kokeilleensa ihon tulehduksiin, esimerkiksi lävistyksiin, teepuuöljyä.

SILMÄNYMPÄRYSVOIDE* MADARA/ RUUSUVOIDE* DR. HAUSCHKA/ HUULIRASVA* CARMEX/ TEEPUUÖLJY FRANTSILA/
*saatu blogin kautta

Kävin ostamassa kyseistä, itselleni aikaisemmin täysin tuntematonta öljyä luontaistuotekaupasta. (Niitä muuten löytyy nykyään kaikkialta, itse poikkesin matkalla kouluun Pasilan juna-asemalla..) 10 ml lasipullo maksoi reilun kympin ja poltteli taskussani koko päivän. Olin selvästi laittanut toivoni siihen, että se pelastaisi tämän naamataulun ennen kuin tilanne kehittyisi vielä pahemmaksi. Lueskelin öljystä vielä hieman netistä ja päätin sekoittaa sitä muutaman tipan kosteusvoiteen sekaan. Jotkut laittavat sitä ilmeisesti myös ”raakana”, mutta en halunnut ottaa riskiä, että vahvan oloinen(ja tuoksuinen) öljy tekee vain enemmän hallaa. Sivelin voidetta pestyille kasvoille, nukuin yön yli ja lievästi järkytyin kun katsoin itseäni aamulla peilistä.

Iho oli aamulla jotenkin niin erilainen. Se oli sävyltään kovin tasainen, näppylät olivat ja pysyivät, mutta ne eivät olleet enää tulehtuneita, päin vastoin. Iho tuntui hyvältä. Illalla huomasin, että näppylät olivat alkaneet myös kuivumaan ja pienenemään. Toistin rumban ja seuraavana aamuna finnit olivat vielä säälittävämpiä. Varsinkin se leuan iso hirviö tuntuu kadonneen, jäljellä on vain hieman kuiva kohta.

Oon jotenkin kovin toiveikas. Saisikohan tuo pikkuinen öljypullo oikeasti mun näppylöihin ja tulehduksiin taipuvaisen ihoni rauhoittumaan? Päätin jatkaa kokeilua ja ujuttaa tuon nyt ihan pysyväksi osaksi arkirutiineja. Rutiinien muut osapuolet näkyvät muuten myös kuvassa. Mulle on jostain syystä vakiintunut tapa, että pesen kasvoni vain iltaisin. Tällöin levitän silmänympärysvoiteen, kasvorasvan ja huulirasvan. Aamulla pyyhkäisen kasvot vain kasvovedellä ja taputtelen kasvoille kosteuttavaa bb-voidetta. Nyt siis tuonne iltarutiineihin vain osaksi muutama tippa teepuuöljyä. Eipä se naamassaan kyllä kotoa poistuisikaan. Sen verta vahvan tuoksuinen aine on kyseessä.

Mutta niin, kokeilu jatkukoon. Voin raportoida asiasta tännekkin, jos olette siitä kiinnostuneita. Mua puolestaan kiinnostaisi, jos teillä on aikaisempaa kokemusta teepuuöljyn käytöstä.