TBT: REISSUKUTEITA

Reissumimmin reissukuteet on sellaisia, joita ei tule ihan hirveästi latailtua tänne. Syystä että, heh heh, ei niissä ihan hirveästi ole nähtävää.

Viime reissulla varsinkin, kun lähdin matkaan vain pikkuisella Kånkenilla, ei mukaan mahtunutkaan ihan hirmuisesti mitään. Muutamat ohuet housut, muutama t-paita, muutama kimono ja muutama mekko. Yhdet shortsit ja kahdet sandaalit. Toiset niistäkin pöllittiin yhden kieron saksattaren toimesta.

Niitä vähäisiä miksaamalla jaksoi ihan hyvin pukeutua viisi viikkoa, ei tehnyt edes tiukkaa.

Viime keväänä mulla oli mukanani rinkka ja sinne oli sullottuna ehkä vähän liikaakin kuteita. Ei kolmeksi kuukaudeksikaan oikeasti tarvitsisi enempää. Tosin viime reissulla vaikutti sekin, että tuli maaseudun lisäksi hengailtua muun muassa Kuala Lumpurissa ja Bangkokissa. Mutta silti, liikaahan niitä oli. Loppureissusta lähinnä vitutti kantaa painavaa laitosta selässään, kun tiesi mitä sinne oli sullonut. Turhaa tavaraa, sitähän se oli.

Kun ei sillä oikeastaan kamalasti ole merkitystä, mitä sitä on päällä. Kunhan on kulttuuriin sopivat, tarpeeksi peittävät, mukavat ja itsensä näköiset. Enemmän mua ilahdutti viime reissulla kynsilakka ja muutama mukaan raahattu koru kuin se, että olisin raahannut messissä useamman mekon. Ja niin, ennen kaikkea ilahdutti kevyt reppu.

Hihittelin näille kuville hieman, vaikka ihan itseltäni minä näytän. Jotenkin vaan reissussa rähjääntyneeltä, mutta hei, jotenkin todella todella onnelliselta. Saapi miettimään, että miksi sitä ei taas lähtisi. Voishan sitä lähteä.

Tai no niin, kävisköhän koulun vaikka ensin loppuun..

TBT: PARASTA AIKAA

Tiiättekö miksi ei ole kamalasti kuulunut TBT-postauksia tässä lähiaikoina?

No luonnollisesti siksi, että oon ollut itselleni niin saatananmoisen kateellinen. Tasan vuosi sitten meikäläinen eli meinaan valehtelematta elämänsä parasta aikaa ja reissaili ristiin rastiin Kaakkois-Aasia. Yhy yhy.

Tiedä onko se tuo keväinen aurinko vai mikä, mutta vihdoin hellyin sen verran, että ajattelin kasailla pientä koostetta viime keväältä. Mutta ennen kuin jatkatte eteenpäin, on varoitettava, että nämä aiheuttavat 100%:lla varmuudella aivan älyttömän matkakuumeen.

Maaliskuun puolessa välissä meikälikka lähti kylmästä ja tupsahti keskellä hikistä Bangkokia. Muistan erityisesti kaksi asiaa. Sen, kun näin matkaseuralaiseni ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen ja sen, kun seuraavana aamuna istuttiin yksien portaiden alapuolella mutustelemassa aamupalaa. Kahvi oli makeaa, samoin leipä ja elämä noin yleensäkin. Loput kuvat pääsee katsomaan TÄÄLTÄ!

Kirjottelin tästä reilun viikon päästä postauksen, joka on ehkä mun yks lemppareimmista reissupostauksista, mitä oon ikinä kirjoittanut. Ja miksi? No koska se on niin aito. Joku ihmeellinen voima on saanut viskattua meikäläisen vaikealukuiset ja monitulkintaiset lauseet roskakoppaan ja jäljelle on jäänyt vaan kasa positiivista fiilistä. Postauksen otsikko on ”Pasrasta just nyt!” ja sen voi lukea TÄÄLTÄ!

Voi Phnom Penh ja sen kaoottinen olemus kaikessa kirjossaan. Olen oppinut neljän kerran jälkeen jo jollain tapaa nauttimaan kaupungista, mutta ensimmäisellä kerralla meni pannu ihan totaalisen jumiin. Fiiliksiä siitä, melkein lennolta myöhästymisestä sekä muut kuvat nähtävillä TÄÄLLÄ!

Jaaha, jatketaan näiden parissa vaikka ensi viikolla taas, nyt ajattelin väijyä vähän lentolippuja…

TBT: TYYLIKKÄÄSTI MYÖHÄSSÄ

Piti julkaisemani nämä kuvat viime vuoden helmikuulta jo viime tortaina, mutta kuten jo aiemmin tunnustin, meni hiihtoloman loppupuoli ihan rillutteluksi. Siispä julkaistaan ne nyt, tyylikkäästi myöhässä. Tai ei nyt pakosti niin tyylikkäästi, mutta satavarmasti ainakin myöhässä.

Viime vuoden helmikuussa näytti olevan kuivat kadut. Näytti olevan räjähtänyt reuhka ja sen päällä hattu. Ja neule, joka on tainnut jo lähteä johonkin kiertoon. En muista kenelle ja milloin, mutta ei se ainakaan minun kaapissani enää asu. Siitä olen myöskin satavarma.

Eikä oikeastaan ees haittaa, vaikka kivoilta se nyt näissä kuvissa näyttääkin. Se kiva puoli on siinä, että ostaa suurimman osan kuteistaan käytettynä. Ei niin harmita luopua, eikä niin harmita ostaa silloin tällöin uutta.

Hattujen katoaminen asuista puolestaan harmittaa. Syytän kylmänä viuhuvia talvituulia, joiden ansiosta olen pukeutunut viimeiset kaksi kuukautta mitä muhkeimpiin kaulahuiveihin. Ja mitä muhkeampi on huivi, sitä huonommin sen kanssa voi käyttää hattua. Ei vaan yksinkertaisesti toimi.

No jospa jo pian, ihan tosi pian, voisi taas pukeutua hattuihin. Ja ehkä jättää ne kaulahuivitkin hetkeksi hyllylle. Taitaa olla tuo kevätkin, tyylikkäästi myöhässä.