TBT: RAUKEAN ONNELLINEN

Viime viikon takaisinheitto viime vuoteen unohtui. Ei sillä, että viime kesältä hirmuisesti olisi edes mitään muisteltavaa. Tai siis on, paljonkin minun pääni sisällä, mutta blogiin siitä päätyi hyvin vähän. Viime kesä oli niin ihana, etten kerennyt oikein edes ajattelemaan blogiin kirjoittamista.

Löysin kuitenkin viime kesäkuun lopulta postauksen, josta kumpuaa hyvä olo potenssiin sata. Kumpuaa ulos se, millaisena viime kesä muistankin. Raukean onnellisena. Sellaisena, jonka illat kulutettiin aurigonlaskuja katsellen ja aamut kainalossa makoillen.

Tuona kesänä vietin puolet ajastani mökillä järven rannalla. Luin niin monta kirjaa, etten pysynyt enää laskuissa. Opettelin syttyttämään kiukaan niin, että pesä ei sammu nauraen muutaman minuutin kuluttua. Rakastuin. Siivosin kotiani turhasta ja jollain tapaa löysin itseni uudelleen. Tuon kesän jälkeen on ollut jotenkin rauhallisempi olla.

Voisiko tuo kesän suloinen lämpö palata ja saada kaiken näyttämään juuri tuolta. Ruusunpunaisia linssejä kaivattaisiin.