Mitä enemmän puista pudonneita lehtiä on kaduilla, kun suhaan aamuisin töihin pyörälläni ja mitä useammin joudun laittamaan takin päälleni noina samoina jo hieman kirpsakoina aamuina – sitä enemmän tuntuu syksyltä.
Ja sitä enemmän tuo omalla tavallaan maaginen vuodenaika valtaa mieleni.
Rakastan kevättä ja syksyä, kumpaakin välivuodenaikaa, jolloin kaikki tuntuu olevan muutoksessa. Luonnon lisäksi myös oma elämä, aina jollain tasolla. Välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Tänä vuonna muutos oli ilmeinen: aloitin uudessa duunipaikassa ja sain sen avulla rakennella arkipalikat ihan uuteen järjestykseen. Se on tuntunut hyvältä, niin kuin viimeisemmässä postauksessa jo kirjoitin. Ja sitten on niitä pienempiä muutoksen tuulia, joita huomaan hamuamani ympärilleni. Ja syytän niistä vain ja ainoastaan syksyisiä tuulia.
Ostin vaaleanpunaisen, aivan naurettavan pikkuisen kalenterin, johon en ole merkinnyt vielä juuri mitään.
Käyn kylpyhuoneen peilikaapin hyllyjä läpi ja mietin, että mitäköhän ihoni tulee pian kaipaamaan, kun ilmat jälleen viilenevät. Ainakin Mossan kasvoöljyä, ymmärsin, ja kirjoitin sen heti ostoslistalleni. Sitä ennen on käytettävä kevyemmät tuotteet alta pois. Yritän olla fiksu ja avata tai ostaa uusia purkkeja vasta sitten, kun vanhat on käytetty. Hajuveden kanssa tein poikkeuksen.
Kaapistani löytyy muutamia, sellaisia joiden pohjilla ei ole hirveästi enää sisältöä, mutta joita en saa millään käytetyksi loppuun. Yksi hyvin kevyt, sitruunainen mist muistuttaa pitkästä talvesta Kambodzassa. Yksi on liian voimakas sekä makea ja se ei tunnu siksi enää omalta. Yhtä olen käyttänyt semiaktiivisesti viimeiset kaksi vuotta ja olen täysin kyllästynyt sen tuoksuun, joka on kuitenkin aivan minunlaiseni. Siinä on seassa sitruunaruohoa ja jotain muuta raikasta. Olen vain käyttänyt sitä liikaa.
Mutta tykästyin hirmuisesti tähän &Other Storiesin tuoksuun, jossa on häivähdys tuoretta minttua ja marokkolaisia teelehtiä. Mielenkiintoinen tuoksu, joka tuntuu ja tuoksuu ihan minulta.
Ajattelin, että se saisi muistuttaa minua tulevaisuudessa tästä syksystä tai oikeastaan siitä, joka on kohta alkamassa.
Varasin itselleni jälleen kerran kirpputoripöydän ja olen tiiraillut vaatekaappiani kriittisten silmien läpi. Pyörinyt siis kylpyhuoneen lisäksi myös vaatehuoneessa. Tekisi mieleni vetää kaikki pinot alas ja viikata ne hartaasti takaisin. Viskoa menemäään ne, jotka eivät tunnu enääö omalta. Tuntuu hälyyttävästi ettei sen sisältö ole ikinä valmis tai että olen liian turhamainen tyytyäkseni siihen. Maailmantuskaa, sanoisin. Olen ihan tiedostava kuluttaja monessa, mutta vaatteet eivät lukeudu tähän. Niiden suhteen olen erittäin turhamainen, valitettavasti.
Aloitin myös uuden harrastuksen, joka on niinkin radikaali kuin uiminen, mutta se on jotain mitä istumatyöläisen arki tuntuu ikään kuin vaativan. Uimisen ja saunomisen jälkeinen raukeus tuntuu niskalihaksissa ja mielessä. Sillä ajattelin aloittaa taas uuden viikonkin.
Luulisin että alkaisin olemaan valmis. Hei syksy, voit jo tulla!
