Avainsana-arkisto: syksy

27.10.2019

Kaamoksen torjujaiset

 

Palasin kaksi viikkoa sitten kesälomalta. Vietimme vajaan kuukauden Vietnamin lämmössä, tutustuen uuteen maahan, kulttuuriin ja erityisesti ruokaan. Oli mukavaa, itseasiassa niin mukavaa, etten edes kirjoittanut, vaikka olin niin hieman etukäteen mielessäni maalaillut. 

Loma keskellä syksyä tuntui luksukselta. Oli täydellistä venyttää lämmintä kesää vielä kuukauden verran ja vaihtaa vielä hetkeksi päälle hiipineet neulepaidat sandaaleihin. Tulin kotiin juuri sinä maagisena päivänä, kun oli hieman pakkasta, aurinkoa ja kirkas, jumalaisen sininen taivas. Istuin bussissa lentokentältä kohti kotia ja katselin ympärillä loistavaa ruskaa haltioituneena. Muistan miettineeni, että jestas miten ihanaa, onneksi tulin kotiin. En ole ihan varma, olenko nähnyt taivasta sen jälkeen. Kaamos on alkanut vyörymään päälle toden teolla ja ruusuinen ajatus Suomen syksystä on alkanut karisemaan samaa tahtia pimenevän päivän kanssa. 

 

 

Kaamosajan huomaa jostain syystä aina vasta silloin, kun se on vyörynyt jo toden teolla päälle. Aurinko nousee silloin, kun pyöräilee pipo päässä töihin ja laskee parhaassa tapauksessa jo silloin, kun tuijotat sitä vielä työpöydän äärestä ikkunan läpi. Vettä sataa niin paljon, että huomaa kyseenalaistavansa sen loistavan ajatuksen ostaa syystakiksi villakangastakki, jota ei hentone kastella turhaan. 

Väsyttää ihan kamalasti. Väsyttää vaikka ottaisi rennosti, kävisi happirikkailla kävelyillä illan suussa ja nukkuisi sitten makoisasti kahden peiton alla, villasukat jalassa. Unien pituudesta välittämättä, aamulla tekisi mieli jäädä peiton alle koisimaan. Väsymyksen ja kiireisten päivien jälkeen olo on kuin jyrän alle jäänyt. Tulee sellainen omituinen fiilis, että näinkö se elämä kulkee rataansa ja itse sitä katselee vähän väsähtäneenä vierestä. Mutta eihän se niin todellisuudessa ole. Se on vain kaamosaika, joka saa mielen matalaksi. 

 

 

Pyhitin tämän sateisen ja harmaan viikonlopun kaamoksen torjujaisille, jotta seuraava viikko olisi astetta lempeämpi. Olen…

…kiskaissut toppatakin niskaan ja kävellyt sumuisessa tihkusateessa välittämättä siitä, että kävelyn lopuksi olen aivan litimärkä.

…siivonnut kodin putipuhtaaksi, sytytellyt kynttilöitä ja kuunnellut tunnelmallista musiikkia.

…keittänyt vähän liikaa kahvia ja juonut sen ihan rauhassa, katsellen ikkunasta säätilaa, joka vaihtelee sateesta rakeisiin ja taas takaisin. 

…nähnyt ystäviäni, juonut viiniä ja nauranut silmät sikkurassa.

…katsellut romanttista draamaa ja itkenyt sitten ihan vähän, koska olen oikeasti aika pehmo. 

…pelannut Trivial pursuitia, voittanut ja viettänyt voitontanssin jälkeen loppuillan sohvalla ystävien kanssa katsellen televisiota. 

…nauttinut omasta seurastani ja ikävöinyt hippaisen (sillai hyvällä tavalla) poikaystävääni, jonka reissu jatkui vielä minun lähdettyäni. 

 

 

Olo on jo paljon parempi, levännyt ja positiivinen. Tai ainakin positiivisempi. Tekee jotenkin hyvää pysähtyä, vähän tutkiskella oloaan ja sitten tajuta, että hei, tää on nyt vaan väliaikaista. En tykkää jäädä vellomaan enkä ylipäänsä suosittele sitä kenellekkään. En kaamosaikaan, enkä muutenkaan. Mutta kyllä minäkin silti huomaan tällä hetkellä toivovani, että syksy kääntyisi jo ensilumen kautta talveen. Haluaisin elämääni ripauksen aurinkoa ja luonnonvaloa. Jos ei ole liikaa pyydetty. 

 

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella sujuu kaamosaika? Piece of cake vai jäätävän kamalaa?

 

22.9.2018

KOTIHIIREN TUNNUSTUKSET

Sisäinen kotihiireni heräsi sillä sekunnilla kun helle väistyi kaatosateiden tieltä. Joku biologinen vaisto ajaa minut kaivautumaan kotikoloon ja tekemään siitä sellaisen pesän, johon piiloutua pakoon pimeää syksyä. Varmasti täysin sallittua, mutta silti on vienosti sellainen olo, että olen hetkellisesti kadottanut kaikki elämänhallintataitoni. Olen muun muassa:

Kehitellyt sokerikoukun. Se alkoi viattomasti laatikollisesta lokumeja, joita siskoni miehensä kanssa toi meille tuliaisiksi Turkista. Yksi tai kaksi kahvin kanssa, sitten pala tummaa suklaata iltateellä, you know, kierre on valmis.

Homma huipentui tänään kun kahvittelimme Jeren äidin ja isovanhempien kanssa ja vetäisin napaani mutakakkua, jäätelöä ja muutaman namusen enkä kaatunut kuolleena sohvalle sokeriöverien kourassa niin kuin normaalisti.

Vieroitushoito alkanee pian.

Ihaillut ja ostanut uusia kotijuttuja, vaikka en yleisesti ottaen ole tällä hetkellä juurikaan kiinnostunut käyttämään rahojani sisustukseen. Ensin tuli viattomasti uusi juliste ja pieni viiruvehka, sitten raahasinkin jo itseni kokoista kultapalmua ovesta sisään.

Sain itseni onneksi kiinni tässä vaiheessa ja olenkin tyytynyt lähinnä siivoamaan ja järjestelmään vähän huonekaluja ympäriinsä. Koska ihan oikeastihan ei tarvita meille kotiin yhtään mitään uutta.

Paitsi ehkä ne pellavalakanat, joista olen haaveillut jo vuoden päivät, mutta en ole vieläkään raaskinut sijoittaa mokomiin.

Käpertynyt sohvannurkkaan teepannun sekä iltapalan kanssa ja koukuttanut itseni etelä-korealaiseen tv-sarjaan. Tai no, se on jo katsottu ja nyt olen sillä tasolla, että selvittelen mistä löydän lisää vastaavia. Heräsikö uteliaisuus?

Kurkkaa Yle Areenasta sarja nimeltä W ja varaudu siihen, että ahmit sarjan alle viikossa. Siitäkin huolimatta että se vie 16 tuntia elämästäsi ja huomaat pian seuraavasi pääosanäyttelijöitä Instagramissa kuin mikäkin teini-ikäinen.

Ottanut etätyöpäivinä niin lungisti, että olen havahtunut neljältä iltapäivällä poikaystäväni kotiintuloon ja siihen tosiasiaan, että olen edelleenkin yöpaidassani ja työpisteeni on se samainen sohvannurkka, jossa jumitan sitten iltaisin höperönä sen teepannun kanssa. Perjantaina kävi näin ja tajusin myös samalla, etten ollut fyysisesti puhunut yhdenkään ihmisen kanssa, vaikka olin ollut hereillä kymmenen tuntia. Hehe, morjens.

Toisaalta on tämä kotihiireily tehnyt ihan hyvääkin. Meidän koti on siistimpi kuin kertaakaan kesän aikana ja olen nukkunut kuin tukki. Mieli tuntuu rauhoittuneelta, kun ei ole kokoaikaa kiire johonkin.

Sitten vielä vähän balanssia tämän syyshirviön ja aktiivisen ihmisen välille ja alkaisi olemaan asiat ihan mallillaan.

 

9.9.2018

3+1 MIELENKIINNONKOHDETTA JUST NYT

 

Olen listaihminen ja teen listan aina, kun on jotain listattavaa. Tapa on ollut osana elämääni aina, on ne listat sitten syntyneet kalenterin sivuille tai inspiraatiokollaasin uumeniin. Nyttemmin huomaan listojen siirtyneen blogiini. Ehkä kaipaa hieman jäsentelyä tämäkin, vaikka myönnän, että voisin koittaa rimpuilla näistä eroon. Mutta jospa vielä kerta kiellon päälle.

Siispä lista siitä, mikä kiinnostaa tällä viikolla?

 

 

Vaatteissa?

Syksy ja se tunne, kun voi poistua ulko-ovesta neulepuserossa. Se on muuten sellainen tunne, jota ei uskoisi kaipaavansa. Mutta silti havahdun siihen tasaisesti. Jokaisen lämpimän kesän ja ulkomailla vietetyn talven jälkeen. On ihana pukeutua lämpimästi, turvallisesti. Kääriytyä. Farkut, jakut ja kerrokset, kaikki niin kaivattua vaihtelua.

Syksy on myös hyvä aika käydä vaatekaappia läpi ja miettiä, mitä ei tullut käytettyä edellisellä sesongilla. Itse viikkailin juuri tänään siivouksen ohessa kirpparikasaan kimonoita ja muita iloisen värikkäitä vaatekappaleita, joihin en ole koskenut ainakaan kahteen kesään. Niin ja laitoin syrjään ne, joita ennustelen rakastavani vielä ensi kesänäkin.

 

 

Kosmetiikassa?

Kaikki puhdistava. En tiedä onko se tuo pitkä helteinen kesä vai sen kääntymisen seuraavaksi vuodenajaksi, mutta naama tuntuu tukkoiselta ja rasvoittuvalta. Sellaiselta, että tekee yhtaikaa mieli kuoria ja kosteuttaa. Jynssätä ja jättää totaalisen rauhaan. Olen kävellyt kultaista keskitietä ja puunannut maltilla. Lempicomboni tällä hetkellä on puhdistava naamio ja sen jälkeinen öljykylpy.

Ongelmia tuottaa myös jumalatonta tahtia rasvoittuvat hiukset. Tekisi mieleni jysäyttää päähän hiusväri ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja nauttia sen tuomasta karheudesta, mutta koitan olla maltillinen. Saatoin myös yksi ilta epätoivon iskiessä googlettaa permanenttia ja se itseasiassa jopa houkuttelisi, jos ei kuumottaisi ihan yhtä paljoa. Jos jollain on ratkaisu ”hiukseni rasvoittuvat vuorokaudessa”- pulmaan, otan sen ilolla vastaan.

 

 

Duunissa? 

Elän edelleenkin kunnon honeymoon-vaihetta uuden työni kanssa ja hyvä niin. Erityisen mukavalta tuntui tällä viikolla se, kun sain yhdistettyä työviikkooni muutaman etäpäivän. Parasta, kun aamukahvin jälkeen voi edelleen pyjamassaan aloittaa työnteon suoraan sängystä. Vaikka jotenkin uumoilen, että pääni ei kyllä kestäisi kotoa työskentelyä juuri tuota kahta vuorokautta pidempään.

+1 Antti Tuiskun Antti Tapani, jota kuuntelen äänikirjana BookBeatista. Olin ihan hullu Antti-fani silloin, kun Ensimmäinen julkaistiin. Osaan edelleen ne kaikki kappaleet ulkoa. Tartuin kirjaan mielenkiinnosta, en odottaen oikein mitään. Mutta se onkin ihan tosi mielenkiintoinen ja valottaa kokoajan sellaista alaa, josta minulle itselläni ei ole ennakkoon hajuakaan. Suosittelen.