TOINEN KUUKAUSI RUOKALOMPAKON KANSSA

Takana toinen kuukausi ruokalompakon kanssa ja olen edelleenkin vakuuttunut, että ansaittaisiin vähintään joku kunniapalkinto tästä uraauurtavasta keksinnöstä. Jos olet ihan huulipyöreänä, että mistä toi oikein höpisee, niin suosittelen lukaisemaan postauksen kuukauden takaa, jossa oli takana ensimmäinen kuukausi elämää ruokalompakon kanssa. Löydät sen täältä!

Pitäydyttiin tässäkin kuussa samassa rahasummassa, vaikka pohdiskeltiin aluksi, että pitäisikö euromäärää nostaa inasen. No ei pitänyt. Satanen kummaltakin riittää kuukauden ruokaostoksiin ihan mainosti, varsinkin nyt kesäaikaan, kun noin joka toinen viikonloppu tulee vietettyä jossain muualla kuin kotona. Ja siitä lompakostahan edelleenkin maksetaan vain ne kotiin ostettavat safkat, eikä esimerkiksi mökkiviikonlopun mäiskeitä.

Hyvin ollaan tässäkin kuussa syöty ja osteltu ruokaa jopa sen verran löysin rantein, että oon vietellyt tällä viikolla yksikseni jämäruokaviikkoja. Yksin siksi, että mies otti ja lähti viikoksi parhaan ystävänsä kanssa hevifestareille Saksaan. Minä muija oon siis maanantaista asti nukkunut mahdollisimman leveässä X-asennossa ja puputtanut kaapista kaikkea, mitä sieltä on vaan sattunut löytymään. Kivan rentoa välillä kokata ihan vaan itselleen. Koska esimerkiksi tuota ylhäällä näkyvää, nektariineista, kesäporkkanoista ja mehusta väännettyä smoothieta en saisi varmaan kirveelläkään kaadettua Jeren kurkusta alas.

Jämäruokien ykköset näin kesällä on ehdottomasti munakas sekä kasvissosekeitto. Ensimmäisenä mainittuun upposi herkkusieniä sekä kesäkurpitsa- ja porkkanaraastetta, yllättäen muutama kananmuna, mozzarellapallukan jämät sekä kasa yrttejä. Keittoa varten puolestaan keittelin (kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä) bataattia, porkkanaa, parsakaalia sekä punaisia linssejä. Se ei vaatinut kuin ripauksen suolaa ja tasaiseksi surruttamisen sauvasekoittimella.

Sain keittopäivänä ruokaseuraakin, kun Jenni raahautui töidensä jälkeen Vallilaan valmiiseen pöytään. Päivällisvieraalle oli tarjolla myös jälkkärikokeilua, joka meni parempiin suihin suht äkkiä kahvin seurana. Olin meinaan aikaisemmin päivällä niin innoissani löydettyäni keittiön yläkaapista jätskimuottini, että oli pakko hyödyntää jääkaapissa lojuva, puolikas purkki turkkilaista jugurttia. Noin 250g jugua sai seurakseen mustikoita, vadelmia, vaniljasokeria sekä puoli lusikkaa hunajaa. Koko höskä tasaiseksi sauvasekoittimella ja muutaman tunnin pakastimessa hengailu teki taikoja. Jätski oli oikein hyvää, eikä yhtään liian makeaa.

Alkuviikosta väänsin myös kasvispizzan, sillä jääkaappiin oli jäänyt viikonlopun jäljiltä pikku köntti hiivaa. Isosiskolta varastetun pizzapohjareseptin turvin väänsin lätyn, johon tuli 1/3 pakettia hiivaa, 1 dl vettä, 2 rkl öljyä, n. 3 dl jauhoja ja ripaus suolaa. Päälle tomaattipyreenjämät sekä punasipulia, herkkusieniä, tomaattia, mozzarellaa ja ohut kerros arkijuuston kyljestä raastettua juustoa. Oli muuten ihan erittäin hyvää!

Semmoisia sapuskoja tällä kertaa. Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvää perussafkaa kaiken kaikkiaan. Ruokalompakko jatkaa siis meidän taloudessa edelleenkin. On ihan mielenkiintoista myös huomata, että vaikuttaako vuodenajan hiljattainen vaihtuminen jotenkin kauppalaskujen loppusummaan. Nyt kesällä kun on suhteellisen edullista popsia kotimaisia kasviksia päivä toisensa jälkeen.

Onko joku muu innostunut kyttäämään ruokalaskujensa sisältöä? Tai oisko teillä jakaa joku hyvä jämäsafka? Laittakaahan perjantain kunniaksi näppäimistöt sauhuamaan.

AVAUTUMINEN RUOKALOMPAKOSTA

Ruoka on ollut erityisen tapetilla meidän taloudessamme viimeisen kuukauden ajan. Ehkä siksi, että oli mukava palata omien patojen ja kattiloiden ääreen ja toisaalta siksi, että lanseerattiin kesäkuussa meidän talouteen sellainen uutuus kuin ruokalompakko.

Ollaan asiasta puhuttu ennenkin, mutta saatiin se nyt vasta aikaiseksi toteuttaa. Ideahan on varsin yksinkertainen. Ruokaostoksia varten on varattu yhteinen lompakko, johon kumpikin laittaa saman verran rahaa aina kuun alussa. Tästä kassasta maksetaan melkeinpä kaikki pöperö mitä suuhumme laitetaan, poikkeuksena tässä kuussa esimerkiksi Juhannuksen mökkisafkat sekä meikäläisen huima yksi lounaskerta ulkona. Toinen puoliskoni on myös sen luokan sokerihiiri, että makselee nämä ihan omista kolikoistaan.

Aloitettiin ensimmäinen kuukausi villisti niin, että kumpikin iski lompakkoon tasan satasen. Nyt kuukauden vikana päivänä kolikkotaskussa saattaa kilistä vielä muutama euro, mutta muutoin ollaan pärjätty oikein oivallisesti. Tietysti kaapeista löytyi jo kesäkuun alussa satunnaisia linssi- ja papupurkkeja sekä pakastimesta marjoja ja ollaan me jotkut pienet kauppaostokset makseltu pullokuiteillakin, mutta muutoin ei olla mitenkään kauheasti huijattu.

Mitä me sitten ollaan syöty?
Selailin kameran muistista muutamia ruokakuvia viime viikonlopulta.

Saatiin ystävä kylään viikonlopuksi ja väänsin heti alkajaisiksi meille kevyen salaattilounaan.

Itse salaatista löytyy vähän kaikkea: kaalia, porkkanaa, rucolaa, pinaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, tomaattia ja kevätsipulia. Edellisenä päivänä keitetyt kananmunat saivat päälleen chiliä ja tuoretta basilikaa. Tsatsikin väänsin tällä kertaa luonnonjugurtista, joka oli juuri menossa vanhaksi sekä kesäkurpitsaraasteesta. Sekaan vain suolaa, mustapippuria, valkosipulia, sitruunaa sekä runsaasti tuoretta minttua ja basilikaa.

Lauantaina kutsuttiin kylään vähän enemmänkin ihmisiä ja koitettiin kattaa pöytään jotain Fafa’sin herkkuja mukailevaa, koska Jere oli ajatellut kieli pitkällä puljun pitaleipiä jo useamman päivän. Noin tunnin häärimisen jälkeen minä olin valmistanut kipon tabulehia, tsatsikia, baba ganoushia sekä hummusta. Jere puolestaan teki elämänsä ensimmäistä kertaa falafeleja (joiden ohje löytyy Gastronaatista, se on mun lempikeittokirja). Vieraat kantoivat mukanaan kasoittain pitaleipiä ja laseista löytyi aina kaikkea bissestä punkkuun. Oli oikein onnistuneet tarjoilut nuo!

Seuraavan päivän kohmelossa himoittiin jotain hyvää. Alepan hyllystä löytyi iso maalaisleipä aletarralla koristeltuna, joten napattiin se mukaamme. Paahtaminen öljyn ja valkosipulin kanssa pannulla, hieman salaattia, tuoretta tomaattia, revittyä mozzarellaa, tuoreita yrttejä ja balsamikosiirappia kruunuksi päälle. Oli meinaan pikkasen hyvää.

Kerroin ruokalompakosta kummitädille muutama viikko sitten ja hän oli ihmeissään. Syödään kuulemma instagramkuvieni perusteella niin hyvin, että luulisi meillä menevän enemmän rahaa. Mutta eipä sitä ainakaan tämän ensimmäisen kuukauden perusteella tunnu kuluvan. Vaikka lupaan, ollaan kyllä syöty ihan erittäin hyvin, kokkailtu jopa kavereille kuten huomaatte!

Syödään paljon tuoretta, sellaista, joka on aina sillä hetkellä edullista. Käytetään kaikki loppuun, välillä vähän villistikin visioiden. Ja tehdään paljon itse(tai minä lähinnä taidan kyllä olla kokkina), suhteellisen edullisista raaka-aineista. Sunnuntain krapularuuaksi meni esimerkiksi nuo yllä näkyvät mozzarellaleivät eikä kympin lätyt lähipizzeriasta.

Huh, siitä ei tullutkaan ihan niin kevyt avautuminen, mitä alunperin piti. Vei voimia sen verran, että taidan kadota taas tuonne keittiön uumeniin. Ajattelin tyhjentää jääkaapista hieman nahistuneet bataatin, porkkanat ja parsakaalin ja keitellä niistä linssien kera sosekeittoa. Alkokin olla jo taas vähän nälkä.