HURRAA,
sanoi tänään Pauliina, kun suunnittelutehtävänsä tulosti. Olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että saisin työn palautettua ajoissa, mutta se eilen mainitsemani 40 työtuntia edesauttoi valmistumista kummasti. Fiilis oli niin kepeä päivällä, että lähdin riemusta kiljuen koulusta kotiin päin. Tuntui kivalta ajatukselta olla pitkästä aikaa himassa yhtaikaa auringon kanssa ja tehdä vähän jotain muutakin kun syödä, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan.

Oli myös ihan kivaa huomata kotiovella, että jätin avainnippuni kouluun. Nyt jo vähän naurattaa, mutta päivällä ei niinkään, kun suhasin takaisin Vantaalle ja palasin kotiin pari tuntia myöhemmin kuin mitä olin ajatellut. Luettelin varmaan jokaikisen kirosanan mitä osasin. Ihan sillai päänsisäisesti, ääneen mutisten kuin Whatsappiinkin naputellen.

Mutta hitot tuosta, tehtävä valmis ja tänään on perjantai. Kiskaisen niskaani jotain säädyllistä ja lähden vastaanottamaan serkkuani. Ja sitten mennään yhdessä kauppaan. Ja ostetaan ehkä muutama bisse. Ja mennään Lauralle. Ja juodaan ehkä ne muutama bisse. Ja otetaan ihan rennosti vaan, niinku perjantaina kuuluu. Vaikka olisikin sitten ollut hieman epäonnisempi tuossa päivemmällä.