Koska kameralla ja mulla ei edelleenkään oo välit ihan kunnossa, niin ajattelin turvautua jälleen kerran puhelimen anteihin. Jotenkin sen esiin kaivaminen ei ole yhtään niin tuskaisaa, kun asetuksia ei tarvitse säätää ja kuvatkin saa muokattua pikavauhtia heti kättelyssä. Selittelyn makua, joten ehkä vaan koitan kunnostautua pikku Nikonin käytössä. Lupaamaan en mene, mutta voishan sitä yrittää.
Penangissa oli se hyvä puoli, että sai samalla iskulla sekä kaupungin, että rannan. Majoituttiin Georgetownin vilinässä, mutta sen käydessä hermoille maksettiin muutama ringitti bussilipusta ja suhattiin Batu Ferringin rannoille./ Sain Malesiassa aikaiseksi jonkinlaisen päivetyksenkin, mutta tuntuu että se karisi jo täällä Thaimaan puolella. Ehkä hikoilin sen kuumessa huit hemmettiin./ Pussijuomat on suhteellisen tuttu näky tämän kaksikon kourassa. Useimmiten siellä lilluu jääkahvia tai jotain tuoreista hedelmistä puristettua herkkua. Tässä yllättäen mangoa./ Löydettiin Penangista hauska mesta nimeltä Yelp noodels! Perheyritys teki noodelipötkylänsä itse ja niiden päälle sai mitä herkuimpia soosseja.
Pakkasin reissuun yhteensä kolmet kengät. Ballerinat lensi hajuhaittojensa vuoksi roskiin jo Kampotissa, jyhkeämpiä remmisandaalejani oon käyttänyt kai kolmesti ja loppureissun oonkin vedellyt ihan rehellisesti Vansin släbäreissä. Todistusaineisto nähtävissä myös jalkapöydistä./ Reissumimmin tukka alkaa hieman jo rehottamaan. En osaa edelleenkään päättää näyttäiskö sille saksia vai ei./ Sydän Pangkorille./ Ja jääkahville kans. Meidän Georgetownin majapaikan kulmilta löytyi kiinalaisten kahvimesta, josta sai muutamalla ringitillä kaffia ja tuoretta leipää.
TBT:n hengessä asukuva viime toukokuulta. Pikku tuulenpuuskan aiheuttama raskaus-efekti ja risaiset farkut oli aika kova juttu./ Taas sydän Pangkorille, vitsi kun siellä olisi voinut viipyä pidempään./ Koitin ottaa aurinkoa ihan sillai perinteisesti rannalla maaten. Jaksoin korkeintaan puoli tuntia ja sinäkin aikana kuvailin palmuja ja banaania mussuttavaa seuralaistani./ Seuralaisille näytin myös keskimmäistä kaunista sormeani, kun sain jotain kuittailua väkinäisestä hymystäni. Koitappa ite hymyillä kun on niin saakelin kuuma ja nälkä kurnii masussa. Niin rankkaa..
Joku muikisteleva mimmi siinä. Tais muuten olla viiminen kerta kun jaksoin sutia ripsiväriä. Tästä on nyt reilu viikko./ Georgetownin kuvasatoa. Piti kuvata viime sunnuntainakin, kun suunnattiin askeleet kohti Little Indiaa, mutta yllättäen saatiinkin litra tolkulla vettä niskaamme./ Minä ja ystäväni karvakorva siinä./ Sekä minä ja villisti väriä muuttava kynsilakka. Vaaleanpunaiset lakat muuttuivat yllättäen keltaiseksi, kun briyanin seurana saatavat soosit oli hieman reippaammin maustettuja. Niin ja Malesiassahan syödään sormin, aina.
Meidän majapaikassamme Malabar Inn:ssä oli mahtava työntekijä, muistaakseni nimeltään Henrik. Kaveri tuli aina kylmän vesilasin kanssa jos pötkötit kattoterassilla ja oli aina valppaana auttamassa. Eräänä päivänä laahustettiin väsyneinä huoneeseen kun kaveri koputtaa ovea ja tuikkaa käteen lautasellisen mangoa. Ihana./ Äitienpäivänä tuli lähetettyä tekstiviestejä rakkaille./ Siinä sit vissiin se minun väkinäinen hymyni, höh./ Sinne jäi Penang, täydelliset jääkahvit ja intialaiset mässyt. Vähän ois jo ikävä.
Onneksi junamatkalla oli reppu täynnä kirjoja ja eväitä. Ehkä tykein ostos oli pussi leipää ja purkki maapähkinävoita, vaikka Jereä aluksi asia vähän naurattikin./ Lauttamatkalla Ranongista Ko Phayamille katseltiin maisemia ehkä vartti ja sitten heitettiin rangat suoriksi penkeille ja torkuttiin loppumatka. Vähän saatettiin olla väsyneitä./ Kirsikankukkia viime toukokuulta, voi kunpa muutaman puun kerkeisi näkemään tänäkin vuonna./ Noin sadasviideskymmenes mangolassi tämän reissun aikana. Toivoisin hyvältä haltiattarelta halpoja kilohintoja myös Suomeen./
