VAATELEIKKI

Voi kunpa tietäisitte miltä mun vaatekaappini näyttää tällä hetkellä. Se on syvä, suhteellinen iso ja sinne on limittäin ja lomittain sullottuna koko vaatearsenaalini isoihin Ikean säkkeihin. Päällä on muutama kori alusvaatteita ja laukkuja sullottuna sinne, minne ne nyt sattuivat mahtumaan.

Pukeutumisfilosofiani on siis tässä lähipäivinä ollut suhteellisen mielenkiintoinen. Ensimmäisenä, olen jotenkin koittanut päätellä säkin sisältöä. Joku sisältä pilkottava kangas antaa usein viitettä ja onnistun paikantamaan esimerkiksi kassillisen housuja ja hameita. Sitten käsi sisään ja mututuntumalla revin ulos ensimmäisen vaatekappaleen, joka suostuu sieltä tulemaan ulos ongelmitta.

Tänään käteen osui muutaman vuoden vanhat maastokuvioiset pöksyt, joista en jostain syystä kykene luopumaan. Laitan ne jalkaani, vaikka vähän irvistän kuosille. Sitten koitan paikantaa puserot, tungen käden sisään ja katson mitä sieltä valikoituu. Toistan samaa niin kauan, kunnes olen suurinpiirtein puettuna päästä varpaisiin. Kovin kätevää.

HOUSUT ZARA/ PAITA SOYCONCEPT/ TAKKI BIK BOK X OLSENS/PIPO* VANS/
LAUKKU 2NDHAND/ BOOTSIT VAGABOND/2NDHAND/

*saatu blogin kautta

Tänään tämä mahtava leikki päättyi niin, että näytin hieman armeijasta karanneelta, sittemmin kodittomaksi jääneeltä sekopäältä. Innolla odotan, että mitä sitä huomenna oikeen tarttuu kouraan. Tietysti voisin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja koittaa järjestellä kaapin sisällön jotenkin järkeväksi kokonaisuudeksi, mutta kuinka tylsältä se kuulostaakaan. Tai sitten olen ihan vain laiska.

ARJEN LUKSUSTA…NOT

Aloitin eilen aamuni sytyttelemällä röykkiöittäin kynttilöitä ympäri asuntoamme. Niistä levisi jotenkin utopistisen lämmin fiilis, vaikka varpaita hieman palelsi paljaalla lautalattialla. Ja yksi niistä, sellainen jota poltan aina vain tiettyyn aikaan vuodesta, tuoksui ihan joululta. Nakersin aamupalaleipiäni viltin alla lämpeässä valossa.

Ai miksikö?

Ei, en ole niitä naisia, joilla tihkuu arjen luksusta joka tuutista. Joiden maanantaiaamukin on niin seesteinen, että liehuttelen ympäri asuntoa nauttien kynttilöiden loimotuksesta ja elämän kiireettömyydestä. Tai joiden aamurutiinit on niin älyttömiä, että meikäläisen ”kaksi kuppia kahvia ja meikit naamaan”-maratoni hukkuu häpeään niiden rinnalla.

Ei, ei. Ihan omaan tuttuun, hieman töhöön tyyliini huomasin meinaan seitsemältä aamulla, säkkipimeässä, ettei meille tule sähköä. Saatettiin olla sopimuksen kanssa hieeeman myöhään liikenteessä, mutta oli vikaa kyllä myös toisessakin päässä. Meidän sopimus oli ilmeisesti kadonnut tuhkana ilmaan, vaikka oltiin siitä saatu vahvistukset ja kaikki. Ei auttanut muu, kuin odotella asiakaspalvelun avautumista ja nauttia sohvalla pötkötellen kynttilämerestä.

Kun reilua tuntia myöhemmin meillä oli taas valot, keitin voiton riemuisesti kupin kahvia ja nauroin vähän elämälle. Ja jätin muuten kynttilät palamaan. Vaikka en olekaan niitä tyttöjä, niin kyllä täällä silti näytti mun mielestä huomattavasti seesteisemmältä kun muutama tuikku yritti loimottaa ja valaista synkkää marraskuuta.

AAMU UUDESSA KODISSA

Täällä alkaa jo näyttää siltä, että täällä ihan normaalisti asustaa kaksi ihmistä ja sotkuinen sotatanner on enää semituore muisto vain. Aamulla tilanne oli toisin, mutta ovelasti rajailemalla koitin hieman nautiskella tuosta harvinaisesta auringon paisteesta, joka kurkki sisään meidän ylimmän kerroksen valtavasta ikkunasta.

Nukuttiin pitkään, koitettiin rääpiä jonkinlainen aamupala vajaavaisesta jääkaapin sisällöstä ja hetken aikaa vaan ihmeteltiin, että hitto täälläkö me asutaan.

Sitten kiskaisin villasukat jalkaan ja aloin puuhastelemaan. Joku juuri sanoi, että pakkaaminen on paljon helpompaa kuin niiden samaisten tavaroiden uudelleen purkaminen. Olen vahvasti eri mieltä. On kovin kivaa, kun saa pähkäillä, että mihinkäs sitä tämän taulun laittaisi roikkumaan tai mitkä kahvimukit laitetaan kaappiin, mitkä kirppiskasaan.

Toinen kokonainen päivä muuttotohinoissa saa tästä mimmistä kyllä vedon aivan totaalisesti pois. Toisaalta, olen helpottunut. Muutto on käynyt niin helposti, että mulla olisi enää ainoastaan vaatteet laittamatta kaappeihin. Toisaalta se on sellainen urakka, että oksat pois. Kahden vaatekaapin ja yhden lipaston sisältö pitäisi jollain taikasauvalla saada mahdutettua yhteen, onneksi kuitenkin todella syvään ja tilavaan, kaappiin.

Jotain erityisen mahtavia säilytysniksejä otetaan vastaan. Itse tulen aina tiukan paikan tullen kallistuneeksi jätesäkkeihin ja kirpputoriin.