KIUKKU-PIUKKU VIERAILULLA

Tänään tuli vihdoinkin se hetki reissulla, kun toisen naama alkoi hippasen ärsyttämään. Juttu ei oikein luistanut ja teki mieli vaan mököttää ilman sen parempaa syytä. Tajuttiin asia onneksi ilman sen suurempia draamoja ja pussattiin hyvästiksi.

Itse lähdin sotkemaan vaaleansinisellä vuokratsygälläni eri suuntaan jokea. Pistäydyin lähistöllä olevaan naisten joogamestaan ja tilasin mangosmoothien. Sain sen lisäksi teetä, virkistävän pyyhkeen, juttuseuraa ja rentoutuneen fiiliksen.

Nyt on parempi. Sen verran parempi että makoilen hymy naamalla bungalowin patjalla ja odottelen toista, toivottavasti myös kiukkunsa selättänyttä sankaria saapuvaksi. Sitä hetkeä odotellessa kuitenkin instagramin satoa:

image

image

image

image

Toivottavasti teillä on tänään hyvä päivä. Alimman kollaasin keskiöstä voisin ainakin itse insoiroitua. Päivä on usein meinaan just niin hyväntuulinen kun sen päättääkin olevan.

PS. otsikon lempinimi on rakkaudella ystäviltä saatu. Joskus osaan olla hiukka kiukkuinenkin ilmeisesti.

KAMPOT JA MILJOONA KUVAA

Tuntui otelliselta palata takaisin Kampotin kuviin nyt, kun löydettiin itsemme jälleen samasta kaupungista. Ai miksikö? En tiedä. Ehkä siksi, ettei keksitty muutakaan paikkaa, minne oltaisiin haluttu mennä. Ja tämä siis kaikella positiiviella energialla, ei keksitty sellaista paikkaa, johon oltaisiin mieluummin kulutettu ne muutamat viikot, joita meillä vielä on Kambodzassa jäljellä. Kaupunki on niin avoin, niin ystävällinen ja vielä omalla tavallaan koskematon, vaikka kujille turisteja jonkun verran mahtuukin.

Mutta täällä jotenkin länsimaalaisten ja paikallisten khmerien yhteensulautumista on ilo katsella. Tehdään rintarinnan töitä jossain kuppilassa, yritetään sopuisasti ymmärtää toisiaan kielimuurista huolimatta ja jaetaan hymy jos toinenkin. Mun sydäntä lämmitti kovasti myös se reaktio, jonka meidän paluu sai aikaan majapaikkamme mamassa. Hiipparoin keittiöön lauantaina puolen päivän aikoihin ja säikäytin toisen kysymällä, että ”olisko meille Mama bungalowia”. Sain lämpimän rutistuksen ja passituksen samaan tönöön, josta oltiin lähdetty vain kuusi päivää aikaisemmin.

Ja täällä me taas oltaisiin, nauttimassa Kampotin tunnelmasta. Sen kunniaksi on hyvä jakaa muutamia kuvia, joita räpsin viime visiitillä.

Kuvia on niin miljoonasti, että taidan lopettaa tähän. Laitailen loput langoille sitten, kun jaksan taas istahtaa koneen äärelle. Nyt on niin kostean kuuma ja nihkeä olla, että taidan paeta kylmään suihkuun. Tää maanantai on tullut vietettyä just näin, ihan rauhassa vaan. Ajattelin antaa saman meiningin jatkua.