Marraskuun lapsi

 

Oletteko kuulleet sellaista väittämää, että meidän oma syntymäkuukautemme on meille vuoden parasta aikaa? Että keho ikään kuin tietää, että kyllä, tämä on nyt minun kuukauteni ja pakkaa itsensä täyteen voittamatonta energiaa?

Teoria on minusta varsin kutkuttava, jos se ei vain ontuisi niin kovasti. 

Ei sillä etten uskoisi horoskooppeihin, sillä uskon. En kovinkaan fanaattisesti, mutta siltikin. Oma horoskooppimerkkini on välillä niin ärsyttävän paikkansa pitävä, että tuntuu, kuin sen laatija yrittäisi salakavalasti kettuilla. Ja jollain tapaa tuokin reaktio todistaa sen, että niissä jotain todenperää on. Mutta sitä en usko, että oma syntymäkuukausi olisi, ainakaan minulle, vuoden parasta aikaa.

Putkahdin tähän maailmaan lähes kaksikymmentäkahdeksan vuotta sitten marraskuussa.

Siis sinä koko pohjoisen pallonpuoliskon ankeimpana kuukautena, jolloin ulkona on enemmän pimeää kuin valoisaa ja kaikki tuntuu yhtä tahmealta purkkapallolta. 

 

 

Marraskuussa syntyneenä on vaikea iloita siitä, että tämä on muuten minun kuukauteni. Ei ole ylitsepursuavaa energiaa, jonka sijoituskohdetta joutuisi pohdiskelemaan tai ahaa-elämyksiä omasta minuudesta, koska nyt on vaan niin hyvä olla. Marraskuussa minun mielestäni on vain loskaa ja pimeää ja loputtamia iltoja villasukissa nenäliinaan puhallellen. Ei mitään, mitä kaipaisin sitten, kun marraskuu on vihdoin ohitse.

Yhden ainoan hupaisan asian löydän syntymäajastani. Siinä toistuu vain kaksi numeroa ja sen toistaminen sellaiselle, joka ei ole sitä ennen kuullut, on aina yhtä huvittavaa.

”yksiyhdeksänyksiyksiyksiyhdeksänyhdeksänyksi.”

Tein tämän muuten juuri tänään puhelimessa kun varasin ajan työterveyslääkärille työhöntulotarkastuksen. En tiedä onko syynä lähenevä syntymäpäivä vai tämä synkkä marraskuu, mutta tuli sellainen olo, että kerran aikuiselämässä voisi ottaa vaikka verikokeetkin. Vaikkapa sitten työhöntulotarkastuksen verokkeella, puolitoista vuotta työsuhteen alkamisen jälkeen.

 

 

Olen sitä mieltä, että tämän syntymäkuukausi-teorian on keksinyt joku, jolla on syntymäpäivät hieman suotuisampana vuodenaikana kuin meillä loppuvuoden lapsilla. Sellainen joku, jonka muistikuva lapsuuden syntymäpäivistä oli tuoreita mansikoita ja auringonpaistetta. Itse muistan lähinnä toivoneeni, että voi jospa tulisi lunta, niin loppuisi tämä pimeys.

Toisaalta muistan lukeneeni myös teoriasta, jonka mukaan marraskuussa syntyneet ovat muina kuukausina syntyneitä todennäköisemmin sarjamurhaajia. Että toisaalta, taidan mieluummin karistaa tämän kyynisyyteni ja alan vaikka väkipakolla tykkäilemään tästä synkkääkin synkemmästä syntymäkuukaudestani. 

 

TBT: MARRASKUISIA ASUJA

Suattaapi olla että ootte huomanneet, että blogin asukuvien saldo on tänä syksynä varmaan komeat nolla kappaletta. Syyttäskö sitä sitten kuvaajan puutetta vai omaa laiskuuttaan, en oikein osaa päättää. Ei siinä, ihan tulee edelleen päivittäin pukeuduttua ja joskus ihan jopa sellaiseen ikuistamisen arvoisiin asuihin, mut jotenkin nyt tökkii.

Mut välillä saa vähän tökkiäkkin.

Palataan asukuviin sitten taas, kun tuntuu siltä. Sitä hetkeä odotellessa katsellaan viime marraskuisia asuja ja kuvia. Kuvia, joissa tönöttää jotenkin vieras Pauliina. En osaa samaistua enää ollenkaan tuohon nuoreen neitoon, joka oli niin rakastunut ja uuden elämänvaiheen edessä, muuttamassa uuteen kotiin Vallilaan. Toivottavasti vuoden päästä luen tätä postausta ja ajattelen taas samoin. Että mitä se nyt oikein on höpöttänyt sydänsuruissaan saakeli.

Mutta vaatteet sentään on tuttuja, vaikka kantaja vieraalta tuntuukin. Niistä osaa käytän tälläkin hetkellä päivittäin. Vaatekaapin sykli on alkanut hidastua tässä vuosien saatossa ja pidän sitä ainoastaan positiivisena asiana.

Muutenkin alkaa pukeutumisinspiraatio liitelemään jo jossain tuolla joulukuun alkupuolella, jolloin saan hylätä hetkeksi paksut villakangastakit ja kaulahuivit naulakkoon. Terveisin ostin juuri kirpparilta nahkasandaalit, jotka heitin himaan tullessani pakkauskasani päälimmäiseksi. Että juu, alkaa olemaan reppu jo melkein pakattuna, vaikka aamukammassa taitaa olla sellaiset 24 aamua. Ehkä sieltä sitten niitä asukuviakin. Hehe.