Mustista aukoista ja sen sellaisista

Onpas pitänyt kiirettä. 

Inhottaa, sillä taidan aloittaa nykyään jokaisen postauksen näin, mutta se on totta. Koko tämä vuosi on ollut aikamoista kiirettä ja muutoksia. Olen kiitollinen kaikesta, mutta huh, aikamoinen linkous on kyllä ollut käynnissä tällä suunnalla. Päivän to-do-listalla tuntuu olevan hirveästi asioita ja sitten oli vielä tuo marraskuu. Marraskuussa sinne listalle tuntuu ilmestyvän etuilemaan myös sellainen kaiken syövä musta aukko, johon menee mm. yöunet, motivaatio ja oma selkäranka.

Silloin kun elämä on yhtä mustaa aukkoa ja kiirettä, on parempi olla somettamatta. Tämän elämänviisauden kanssa olen elänyt viime kuukaudet. Mutta vielä suurempi viisaus on, että silloin kun joku asia vaivaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa, sille on tehtävä jotain.

Blogi on vaivannut.

Kirjoittamisen pariin on onneksi aina hyvä palata, vaikka hiljaisuus minua onkin vaivannut. En suostu potemaan huonoa omaatuntoa, niin kuin en siitä surullisenkuuluisasta salijäsenyydestä, jota maksoin turhaan kolmen kuukauden ajan toissa kesänä. Nää on näitä. Se etu on, kun blogi on nykyisin taas onnellisesti pelkkä harrastus. Ei ole velvollinen ja voi pitää taukoa silloin, kun elämä ei anna aikaa.

Tässä somettamistauon aikana elämässä on tapahtunut paljon hyvää. 

Neljän kuukauden koeaikani päättyi ja voinkin nyt onnellisesti sanoa olevani vakituinen osa Kekäleen verkkokauppatiimiä. Olitte syksyn alussa uteliaita mun uudesta työstä, mutta tuntui hassulta puhua sen enempää, kun olin vasta aloittanut.

Jos kuitenkin vähän raotan, niin mun duuni koostuu pitkälti digimarkkinoinnista, sisällöntuottamisesta sekä verkkokaupan ylläpidosta. Työssä yhdistyy mielenkiintoisella tavalla mun vaatetusalan koulutus ja kaikki ne some-tunnit, mitä on tullut tehtyä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Oikeastaan todella kompakti paketti kaikkea mitä jo osaan ja about miljoona sellaista asiaa, jotka olen ottanut haltuun syksyn aikana. Varmaan rivien välistäkin paistaa, mutta sanonpa vielä, että oon ihan tosi tyytyväinen ja siksi onkin tullut laitettua paljon paukkuja duunin suunnalle. Se kannatti.

Kun lähdin valmistumisen jälkeen työnhakuun, kävin itseni kanssa keskustelun. Sen lopputulema oli se, että unelmaduunin vuoksi voin hyvin luopua reissaamisesta. Siis sellaisista useampia viikkoja, jopa kuukausia kestävistä reissuista, jotka oli olleet henkireikiä viimeisen neljän talven ajan. Ja niinhän siinä kävi, että se duuni löytyi. Mutta, aina on mutta. Mutta mä pääsen silti reissuun.

Tasan viikon päästä istun lentokoneessa, nokka kohti Kambodzaa, mitäpä muutakaan. 

Siksi siis kannatti. Enpä ajatellut, että kun hoitaa työnsä hyvin, niin voi saada osakseen sellaista luottamusta, jonka suojin voi vähän reissatakkin. Toteuttaa ikäänkuin kahta unelmaansa yhtaikaa.

Tällä kertaa tosin jää lomailu maltillisesti neljään viikkoon, joista niidenkin aikana teen jonkin verran töitä etänä. Varasin lennot muutama kuukausi sitten, mutta tuntuu kuin siitä olisi muutama hassu päivä. Reppukin on vielä pakkaamatta ja sen kummemmat suunnitelmat tekemättä. Tai mitäpä sitä elämää suunnittelemaan. Tahdon syödä ja nukkua hyvin, nauttia auringosta ja yhteisestä ajasta poikaystävän kanssa. Saada vähän terveempää väriä kssvoille ja täyttää kroppani hedelmillä, nuudeleilla ja kasviksilla. Palata siihen samaan kahvilaan, jossa istuin viime talven kirjoittamassa opinnäytetyötäni ja uida päivittäin. Ladata akut täyteen ja tulla kunnon hyppypotku-asenteella keskelle talvipakkasia sitten tammikuussa.

Toivon sitä samaa, rutkasti energiaa ja D-vitamiinia (vaikka sitten purkista), teillekkin.
Ettäs tiiätte. 

4+1 LEMPPARIA

1. Alennusmyynnit ja hillityt täsmäiskut niihin. Olen uskaltautunut jo muutamaan liikkeeseen sisään ja poistunut sieltä maltillisten, mutta mielestäni oikein tarpeellisten ostosten kanssa. Pystyraidat ja ruudut yllättäen viehättävät (miten niin trendien orja after all) ja olenkin kiikuttanut muutaman vaatekappaleen kotiin näillä kuoseilla varustettuna.

Tämä punainen raitakaunotar on yksi niistä. Ikuista fanitusta tunnen raitojen lisäksi tälläisiä kevyitä puuvillapaitoja kohtaan, joita voi käyttää vaikka ulkona meinaisi kuinka sulaa yllättävän helleaallon seurauksena. Röyhelöhihat ja nappilista selän puolella eivät haitanneet nekään. Nämä tällaiset paidat on hyviä myös siitä, että ne voi huoletta siirtää normivaatetuksen joukosta reissuvaatteisiin, sitten kun tuntuu ettei niitä ehkä kotisuomessa tule enää käytettyä. Sikäli mikäli sitä tulee taas reissuun lähdettyä.

Suuntasin askeleeni tällä viikolla myös työpaikkani vierestä löytyvään Lindexiin, kun huomasin heidän ikkunoissaan punaiset julisteet. Alusvaatevarastoni kaipasi kipeästi päivitystä ja mikäpä parempi hetki täydennykselle kuin kesäalet. Suosittelen käyttämään tilanteen hyödyksi. Terveisin en edes muista, koska viimeksi olisin ostanut kasan yhtä kauniita alushousuja pilkkahintaan. Tai ylipäänsä ostanut alushousuja.

2. Iltapalat ja yhteiset iltahetket poikaystävän kanssa. Niille osaa taas antaa kummasti painoarvoa, kun mennä palasin taas vaatekauppaan, tuohon iltavuorojen luvattuun maahan. Eipä siinä, työtä kuin työtä, mutta välillä se hieman harmittaa, kun toisen  työpäivä alkaa seitsemältä aamulla ja omani loppuu harmillisen usein yhdeksältä illalla. No ainakin niitä vähiä yhteisiä hetkiä oppii taas arvostamaan. Varsinkin kun tuli taas vietettyä melkein puoli vuotta paitana ja perseenä.

Iltapalasta vielä sellainen sivuhuomautus, että jos ette ole vielä ostaneet tuoreita marjoja niin herranjumala ostakaa. Mikään ei huuda yhtä paljoa kesää kuin mansikoihin päätetty lounas, välipalaksi natustetut kirsikat ja iltajugun sekaan ripotellut pensasmustikat.

3. Yllättäen venähtäneet hiukset ja niiden ihmettely. Olin täysin vakuuttunut, että tulisin leikkaamaan hiukseni kevään korvilla jälleen lyhyiksi tai ainakin tuohon solisluihin. Jotenkin se sitten vain jäi ja yhtäkkiä hiukset ovatkin venähtäneet pituutta ihan mielettömästi. Mukavaa vaihtelua ulkonäköön vaikka myönnän, että pitkien hiusten kanssa eläminen on huomattavasti raskaampaa kuin lyhyiden. Saa nähdä kuinka pian kyllästyn ja painelen kampaajan tuoliin.

Näiden pitkien hiusten myötä elämääni on muuten palanneet sellaiset omituiset asiat kuin hiusten säännöllinen harjaaminen, hoitoaineen käyttö pesun jälkeen sekä hiusten letitys yön ajaksi. Onkohan ihan hukkaan heitettyä aikaa.

4. Kultaiset asusteet ja yksityiskohdat. Onko se kesä vai mikä, mutta kulta tuntuu just nyt todella omalta. Useimpina päivinä puen vähintään kultaiset nappikorvikset, ranteeseen samaa sävyä toistavan kellon ja nenälle nämä viimeisen vuoden ehdottomat luottoarskat.

Huomasinpa yhtenä päivänä, että myös kesän luottokassini vetoketjut ovat kultaiset niin kuin työpäivinä useimmiten jaloissa olevien Adidasten leimatkin. Tai mitä mä valehtelen, ei se mitään sattumaa ollut. Onpahan helppo mätsäillä kun kaikki asusteet on yhtäkkiä vaihtunut ympärillä kultaiseksi.

+1 Se että kuvia voi ottaa melkeinpä milloin huvittaa. Tai voihan niitä muutenkin, mutta näin kesäkuun yöttöminä öinä niitä voi ottaa ilman pelkoa siitä, että valo loppuisi kesken. Nämäkin myöhäisillan kuvat on hieman ehkä hämyisiä, mutta pidin tunnelmasta niin paljon, että annoin niiden ollakin sellaisia. Hurraa Suomen kesä, joka kerrankin tunnut kesältä. Oot ihana!

SATUNNAISIA AJATUKSIA

Neljä satunnaista kuvaa ja satunnaista ajatusta näin maanantai-illan kunniaksi.

Pesänrakennus alkaa olemaan loppusuoralla. Kuten olen kertonut, jylläsi aivan mieletön sisustuskuume kun tultiin kotiin, mutta nyt se tuntuu jo onneksi rauhoittuneen. Uudet taulut piristivät yleisilmettä yllättävn paljon (kuva ajalta ennen piristystä) ja olohuoneen uusi nojatuoli on kotiutunut nurkkaansa paremmin kuin hyvin. Löysin tuolipolon kaveriksi kierrätys-ryhmästä jalkalampunkin, niin sen ei tarvitse patsastella aivan yksinään.

Parveke laitettiin kuntoon tänään. Kevätjynssäyksestä kiiltävä parveke ansaitsi muutaman kesäkukan, valkoisia pelargonioita sekä kasan yrttiruukkuja. Kaipa sitä voisi nyt kutsua mahtipontisesti hyötypuutarhaksikin. Kunhan eivät kuolla kupsahda lasitetun parvekkeen kuumuudessa. Jos näin tapahtuu, syytän juurikin kuumutta enkä itseäni.

Ainoastaan sänky on menossa vaihtoon (meinaan siskollani ja me saadaan sitten hänen vanhansa, jotta voimme lopettaa kylki kyljessä nukkumisen omassa pienessämme) ja sitten alkaisi olla taas ihmisen hyvä olla.  Paitsi yhdet pellavalakanat voisi kyllä tipahtaa taivaasta, niistä olen unelmoinut jo kauan, mutta en ole raaskinut ostaa. Oisko teillä suositella hyviä, jos kuitenkin innostun ja kiskaisen ostohousut jalkaani? Mahdollisimman simppeli ilme ja jokin kaunis murrettu sävy kiinnostaisi.

Oma väri on kiva ja saksien kaihtaminenkin on joskus rohkeaa. Vaikka olin keväällä napsaisemassa hiuksiani jälleen lyhyemmiksi, ja te minua vielä innostitte Instagramin puolella, olen tyytyväinen etten tehnyt sitä. Olen värjännyt hiukseni viimeksi nelisen vuotta sitten ja yllätyn silti aina yhtä vilpittömästi sitä, että projekti on lusittu jo aika päivää sitten.

Pidän omasta väristäni hirmuisesti, vaikka sitä ehkä voisikin kuvailla sellaiseksi pliisuksi maantienharmaaksi, jota tunnutaan välttelevän keinolla millä hyvänsä. Itse kuvailisin ehkä kylmäksi keskiruskeaksi, mutta mielipiteitä on varmaan monia. Pituus on myös kivaa vaihtelua, vaikka eipä mun kampaukset edelleenkään nutturoita ja ponnareita kummallisempia ole. Mutta joku tässä pitkässä nyt viehettää, en osaa kertoa mikä. Enkä koita vakuutella teitä polkkatukka-intoilijoita, vaan puhun täydestä sydämestäni. Niin kiihkeästi kun nyt hiuksista voi puhua.

Ainoa muutos mikä kiinnostaisi, on kevyt raidoitus. Niin ihana kuin oma väri onkin, niin sen ansiosta hiukset ovat ihan ärsyttävän hyvässä kunnossa. Kuulostaa huvittavalta ongelmalta, mutta todellisuudessa hyväkuntoinen hius on ihan todella hankalaa hallita. Pieni karheus ja tekstuuri olisi toivottua.

Fiiliksen mukaan pukeutuminen on vapauttavaa. Vaatekaapilla pyöriminen on tällä hetkellä jotenkin todella rentoa ja helppoa. Ehkä se on muutaman kuukauden ero sen sisällöstä tai sitten vain tämä elämäntilanne, kun ei pukeudu vielä mitään tiettyä varten. Voi kiskaista aamulla päällensä mitä lystää, kun sen sisältökin on samojen ajatusten varassa. Joinain päivinä on tehnyt mieli jotain kuvankaltaista, ryhdikästä ja aikuismaista tai kepeitä liehuvia helmoja. Toisina päivinä en oo pukeutunut ollenkaan, vaan hengaillut pelkissä kotivaatteissa. Fiiliksen mukaan siis, todellakin.

Tuntuu myös, että oma tyyli on taas hioutunut jollain muotoa ja asut tuntuu helpommin omilta. Vähemmän on tunnetusti enemmän ja se tuntuu pätevän entistä enemmän vaatteiden saralla. Yksi laadukas t-paita on parempi kuin kymmenen rimpulaa, sanokaa mun sanoneen.

Joskus lomaakin voi olla liikaa. Mua stressaa sillai sopivissa määrin se, että en ole vielä löytänyt itselleni duunipaikkaa. Haluaisin ehdottomasti työskennellä vaatetusalalla, sitähän mä juuri opiskelin viisi vuotta ja vielä parempaa olisi löytää sellainen duuni, joka ihan oikeasti innostaa ja inspiroi. Ehkä tuo reissuluonnekkin vähän rauhottuisi, kun arkipäivät täyttyisi sellaisesta tekemisestä, johon ihan oikeasti on paloa. Että jos sieltä löytyy joku, joka etsii remmiinsä vaatetusalan osaajaa, niin moi vaan, minut saa palkata.

Eipä mulla muita ajatuksia tähän maanantaihin. Kertokaapa te vaikka omianne!