HYVÄÄ JOULUA

Huh hulinaa!

Olen ollut kipeänä. Jerellä tämä ilmentyi pikaisena, päivän kuumeiluna, minulla pamahti päälle kunnon flunssa. En tiedä koska olisin viimeksi ollut kipeänä. Kuumeilu, vuotava nenä ja kuiva yskä eivät ole yhtään sen mukavampia viidakon keskellä. Yhtä kurja on olo ja vointi.

Hieman piristi se, että serkkuni saapui kolme päivää sitten poikaystävänsä kanssa. Sitten saapui serkun poikaystävän sisko tyttöystävineen. On ollut mukavaa. Länkyttää suomea, näytellä kaupunkia ja nauttia seurasta. Saada vähän vaihtelua.

Tänään pitäisi pakata reput, kimpsut ja kampsut. Lähteä takaisin saarelle. Sen takiahan me oikeastaan siellä pari viikkoa sitten käytiinkin. Varaamassa joulun ajalle kolme juuri rakennettua puubungalowia. On siinä jotain haittapuoliakin, ettei yllä netti sinne asti. Ei pystynyt netistä varaamaan majoitusta vaikka olisi halunnutkin.

Käytiin eilen ostamassa pullo punkkua. Ajateltiin sillä kippistää ylihuomenna. Syödä rapuja ja lillua meressä. Nauttia auringosta ja hyvästä seurasta.

Nyt ennakkoon joudun kuitenkin jo toivottelemaan teille joulut, juuri sen samaisen puuttuvan netin vuoksi. Ottakaahan rennosti, syökää hyvin ja nauttikaa olostanne. Lupailen teille joululahjaksi lisää reissupostauksia, kunhan kotiudun saarelta takaisin sivistyksen pariin.

KUULUMISET KAMBODZASTA

Huomenta minulta, kuumalta kahvikupilta ja lautaselliselta tuoreita hedelmiä. Aamu on aurinkoinen, tosin tuulee niin jumalattomasti, että hiukset viuhuvat pään ympärillä ja poimin herätessäni ohuen pellavaneuleeni pyykkinarulta lämmikkeeksi. Alun jumalaton väsymys on vaihtunut itselleni mieluisaan päivärytmiin. Herään aikaisin, hieman seitsemän jälkeen kuin itsestään. Harjaan hampaani, pesen kasvoni ja nappaan tietokoneen kainalooni.

On mukava olla muutama tunti omassa rauhassa. Vastailla harvoihin sähköposteihin, joihin koen tarpeelliseksi vastata. Lukea maailman menosta. Pohtia, että olisiko tänään sellainen olo, että kirjoittaisi. En viitsi enää kirjoittaa väkisin. Se kuultaa tekstistä läpi niin herkästi, että en kuitenkaan julkaisisi.

Muutaman tunnin päästä hipsin takaisin bungaan ja herätän toisen, joka kaipaa minua enemmän unta. Ajamme ehkä kaupungille ja syömme naurettavan edullisen aamiaisen. Siihen saa tuhlattua yleensä noin kaksi dollaria ja silloinkin lautasen lisäksi pöydässä on jääkahvia ja tuore kookos.

Tällä viikolla on satanut paljon, mikä on omituista, tähän aikaan vuodesta ei oikein enää pitäisi. Sadekausi tuntuu venyneen pitkälle joulukuulle. Sateisina päivinä ei oikein tiedä mitä tekisi. Löysin majapaikan kirjahyllystä muutaman suomenkielisen kirjan, olen lukenut niistä jo toisen. Toinen on onneksi luokkaa tiiliskivi, saan sen parissa vierähtämään muutaman päivän.

Muutaman päivän päästä rutiineihin tulee muutos, tosin mieluisa, kun serkkuni poikaystävineen pamahtaa paikalle. On mukavaa viettää viikko tuttujen, rakkaiden naamojen kanssa. Näytellä hieman paikkoja, ehkä ajella mopoilla Bokor-vuorelle tai pippurifarmeille. Emme ole sen kummemmin suunnitelleet. Jouluksi lähdemme taas saarelle. Olimme siellä viime viikonloppunakin. Lähdimme aamuvarhain, minä, Jere ja perheen kolme lasta. Vanhin heistä on jo kahdenkymmenen ja meille molemmille kovin rakas. Löysimme kirkkaasta vedestä meritähtiä, rapuja ja muita olentoja, jotka yleensä kaartaisin kaukaa.

Koitimme hahmotella tulevaa kevättä muutenkin jo paperille. Missä sitä viettäisi minkin kuukauden. Missä sitä haluaisi käydä. Ainakin niissä lähimaissa, johon ei polku ole ennen vienyt. Kiintopiste tuntuu silti aina olevan täällä. Tänne on hyvä palata.

HASSU PIENI SAARI JA SEN AURINGONLASKU

Tänään oli sellainen olo, että olen henkisesti jo valmis palaamaan reissukuvien pariin ilman, että singahdan suoraan ostamaan itselleni lentoja. Vaikka myönnän toki, että saatoin juuri viime viikolla tsekata matkoja sekä pääsiäiselle että toukokuulle, jolloin mulla on ihan hävettävän vähän koulua. Mitään en varannut, sillä en tiedä oikein minne menisin ja kenen kanssa. Paras ideoista taisi kyllä olla kuukausi yksin Sri Lankassa, mutta hehe, tätä tarvii nyt ehkä vähän muhitella.

Mutta niin, koska uusia lentolipettejä ei ole vielä takataskussa, niin nautiskellaanko auringosta sillai kuvien välityksellä? Tai oikeastaan auringonlaskusta, jota katselin Koh Tonsaylla, hiukset märkänä uimisesta ja suu mielettömän leveässä hymyssä.

Rakastan tuota hassua pientä saarta.

Tuntuu, että siellä ei ole oikein mitään tekemistä, mutta ainakin seitsemän päivää saa kulumaan ihan keposeen lätkimällä korttia, tutkimalla viidakkoa ja uiden sinisessä meressä, ottamalla nokosia riippumatossa ja syöden harvinaisen huonoa safkaa. Oikeastaan ainoa kulinaristinen elämys mitä tuolla saarella voisin suositella, on hedelmäshaket sekä tuoreet ravut pippurikastikkeessa. Niin ja supervahva khmerikahvi kondensoidulla maidolla. Ja tuoreet mangot ja kookokset! Hehe, ehkä se safka ei niin huonoa ollutkaan.

Safkasta viis, voisin lähteä takaisin vaikka heti nyt. Mihin te teleporttaisitte itsenne, jos se millään tavalla vaan olisi mahdollista?