Kulutustottumusten muutos on asia, josta olen huomannut puhuvani suhteellisen paljon viime vuosien aikana. Havahduin siihen taas tällä viikolla, kun ostin itselleni muutaman uuden vaatteen. Siis sellaisia ihan oikeasti uusia, sellaisia, jotka tulivat mulle postissa omissa paketeissaan ja hintalapuissaan. Ostin muutaman vaatteen itselleni reissuun, toisaalta siksi että tarvitsen ja toisaalta siksi, että löysin ne alennuksella hyvään hintaan. Ostokseni menivät nappiin ja pakkaankin ne ihan kohta jo pikkuiseen reppuuni reissua varten. Enkä oikeastaan malta odottaa että nuhjuiset neuleet vaihtuu uuteen kevyeen kimonoon.

Mutta jollain tapaa silti nettishoppailu ja uudet vaatteet tuntuivat omituisilta, vaikka myönnän etten nelisen vuotta muuta tehnytkään kun kuluttanut tienestejäni uusiin makeisiin vaatteisiin. Mutta siinä se ero ehkä onkin. Ostan nykyisin käytettyä. Tykkään koluta kirppareita ja tehdä hyviä löytöjä nettikirpareilta. Iloita löydöistä ja siitä, että se vaate ei ole alunperin tuotettu minua varten.

Pirun iloinen olin myös viime viikolla, kun löysin nettikirpparilta tuon kuvissa näkyvän jakun, kuudella eurolla. Katselin sitä kaupoissa muutama vuosi sitten, mutta taisin olla silloin rahattomampi mitä koko aikuiselämäni aikana. Siispä se jäi kauppaan. Olin aika iloinen, kun törmäsin siihen nyt. Iloinen siksi, että pidin siitä edelleen. Iloinen siksi, että se oli jo ollut jonkun toisen mimmin vaatekaapissa kovassa käytössä ja että se tulikin mun luokseni vasta nyt. Käytettynä ja kertaalleen rakastettuna. Jollain tapaa käytettynä ostettu vaate on mulle enemmän löytö kuin se, jonka nappaisin mukaani pakasta vedettynä kaupan hyllyltä. Vaikka kyllä mä ehkä vähän jo rakastan sitä mun uutta kimonoakin.

Suositteko te shoppailussanne ensisijaisesti käytettyä vai marssitteko kauppaan ja ostatte haluamanne?