HELLO SUNSHINE

Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kesä on ollut jumalattoman pitkä, sillä tavalla hyvällä.

En usko. Tuntuu kuin muutama viimeinen, täysin surkea ja kolea kesä olisi nyt hyvitetty. Aurinko hellii ja olo on keveä. Onnellinen. Olo on kuin tuolla minun kierrätettynä hankittuna korikassillani. Päivänsäde ilman sarkasmin häivääkään. En oikeastaan jaksa edes vaivata päätäni ja valittaa siitä, että olen viettänyt jo muutaman kuukauden kauppakeskuksen uumenissa. Aurinkoa on ollut jokaiselle päivälle ja olen siitä kyllä saanut osani.

Lämmin kesä näkyy myös pukeutumisessa. Viime kesänä en muista ostaneeni juuri mitään uutta, tuntui turhalta, kun farkuissa ja samoissa ohuissa neuleissa sitä veteli kuin keväälläkin. Tänä kesänä kuoriutui esiin taas mekkotyttö ja sen myötä vaatekaappiin on eksynyt muutamia uusia hankintoja.

Olen tällaisen astetta naisellisemman mekkotytön paluusta hieman ihmeissäni, mutta onhan tuo nyt loogista. Mikäpä juhlistaisi lämpimiä ilmoja paremmin kuin paljaat sääret ja liehuvat helmat.

Korikassi vain käsikynkkään, tukka nutturalle ja asu on valmis. Jotkut saattaisivat kuorruttaa asunsa vielä sandaaleilla, mutta seisomatyötä on kohdallani jäljellä vielä vajaat kymmenen vuoroa ja sen ajan pysyttelen visusti tennareissa.

Ja kuinka innoissani muuten olenkaan, että parin viikon päästä se uusi duuni alkaa? Himpun verran sanoisin. Se on pääteltävissä jo siitäkin, että uusien kesämekkojen lisäksi olen metsästänyt aleista toimistokenkiä ja toimistovaatteita. Ah miten aikuismaista!

Kietaisumekko InWear/ Lenkkarit Adidas Gazelle/ Laukku 2ndhand/

SANDAALEJA JA SÄÄKIUKUTTELUA

Olikohan nämä viimeiset kuvat, joissa nähdään sandaalit, mietin hetki sitten kun muokkasin kuvia. Syksy tuntuui tulevan niin kovalla rytinällä, ettei pää meinaa pysyä mukana.

Sunnuntaina sitä vielä läpsytteli sandaaleissa, eilen pyöräilin töihin sadeviitan viuhuessa tuulesta ja sateesta. En tahtoisi vikistä, mutta mieluummin sitä elokuussa vielä nauttisi lämmöstä ja sandaaleista. Vaikka voishan sitä koittaa vaikuttaa vähän vähemmän lannistuneelta ja tarinoida jotain ihanista syysilloista teekupposten kanssa, mutta en jaksa moista itseni huijaamista. Mielenosoituksellisesti haluaisin että olisi vielä lämmintä, kiitos kaunis maailmankaikkeus.

Sääfilosofiasta siihen oleelliseempaan vai vähemmän oleelliseen, samapa tuo. Ei pysy ajatus kasassa aamuseitsemältä sen vertaa, että onnistuisin kuulostamaan millään tapaa järkevältä. Eli kuviin, niihin joissa on sandaalit ja raukea sunnuntaiolemus. Repaleiset farkut, ikivanha paperihattu ja neuletakki, jonka pelastin tahraisena meidän alerekistä, ostin edullisesti omakseni ja jonka palautin loistoonsa marseille-saippuan suosiollisella avustuksella.

Seuraavaksi pitäisi kai sekoittaa tuorepuuro ja lyöttäytyä sadeviitan seuraan. Reipas kaksi viikkoa vielä duuneja jäljellä ja sitten pitäisi taas palata koulun penkille. Palata siinä samalla aamukuuden herätyksiin ja alle kolme euroa maksavaan lounassalaattiin. Ja ehkä pukeutuakkin välillä johonkin muuhun kuin mustaan.

Sitten voisinkin jo ehkä harkita puhuvani syysilloista ja teekupeista.