Valaisinkin teitä jo alkukuusta siitä, että millaisilla fiiliksillä täällä päässä liikutaan joululahjojen suhteen. En kamalasti pidä niiden ostamisesta, varsinkaan, jos on pienenkään vaivan takana keksiä jotain oikeasti hyödyllistä. (Kuka oikeasti kaipaa lisää tarpeetonta tavaraa nurkkiinsa lojumaan? Ei kettään.) Kulutusjuhlan kannustaminen on myös vähän niitä juttuja, joihin ärsyttää ryhtyä. Ristiriitainen tunne on kuitenkin se, että nautin kovasti lahjojen antamisesta.

Tänä vuonna ratkaisin ongelman tekemällä lahjat itse. Rahaa meni aikasmoisen vähän, joka ei haittaa opiskelijaa mitenkään ihan kamalasti ja paketitkin olivat oikein mieleisiä. Mammoille, tädeille ja muille sukulaisille surrautin paksusta raidallisesta puuvillasta kauppakassit ja siskolle näpertelin unisiepparin sängynpäätyä koristamaan. Pikkusiskon pakettiin ajautui muutamat vaaleanpunaisesta puuvillanarusta ja pastellisista puuhelmistä väännetyt käsikorut.

Unohdin tapani mukaan kuvata kaiken muun, mutta siskon unisieppari sentään tallentui muistikortille ennen sujahtamistaan ruskean lahjapaperin suojiin. Se kun sattui niin somasti killumaan tuon isomman kaverin kanssa, jonka näpertelin aiemmin meidän kotia koristamaan.

Taidan ottaa ihan tavaksi tämän. Sillä tein muutaman huomion.

1) Ilme lahjansaajan kasvoille lämmitti sydäntä, erityisesti sen jälkeen, kun myönsin(tai siskoni kuulutti) että kangaskassit on väännetty ihan omien nakkisormien voimin
2) En kokenut aikaisemmilta vuosilta tuttua tuskaa siitä, että osallistun omalta osaltani suht voimakkaasti vellovaan kulutushysteriaan
3) Sen lisäksi että lahjojen näperteleminen on ihan yleisestikin ottaen aika kivaa niin niillä sai myös kummasti rentoutettua itsensä kaiken häsäämisen ja ikävässä kieriskelyn keskellä

Mulla kävi niin iloisesti, että sain itsekin vastaanottaa moisia. Siis ihan ite näperreltyjä. Serkkulikka oli purkittanut koko suvulle aika erityisen maukasta viikunahilloa ja mammat kutoneet iloisen kirjavia villasukkia kaikille lapsenlapsilleen. Kyllä vaan kelpas muuten joulupäivänä mussuttaa brietä viikunahillolla, uudet villasukat varpaiden suojana.

Vinkkinä tulee nyt ehkä vähän myöhään, mutta kyllähän näitä lahjoja tulee annettua ihan pitkin vuotta. Jospa sitä koittaisi itse ainakin tänä vuonna noudattaa tätä linjaa.