PHNOM PENH

Jos pitäisi kuvailla Phnom Penhiä yhdellä sanalla, niin se olisi kaaos. Kaaos oli koko kaupunkiin pääseminenkin. Oltiin töhöilevään tapaamme laskettu siirtyminen lentokentälle aivan päin prinkkalaa ja bussi jolla sinne suhasimme, kesti sekin puolet kauemmin mitä oletimme. Kuski ymmärsi hätämme, kiiti talla pohjassa kentälle ja päästi meidät hyppäämään vielä liikkuvasta bussista heti kun päästiin oikean terminaalin kohdalle. Juostiin hiki päässä ja rinkat selässä tarkastuksiin ja jonkun hyvän hengen saattelema päästiin vielä koneeseenkin, vaikka lyötiin passit tiskiin noin 15 minuuttia ennen lennon lähtöä.

Aikamoinen kaaos oli myös mun pään sisällä ensimmäisenä iltana tuossa kaupungissa. Kun joka suunnasta nyitään hihasta, myydään huumeita tai tuk tuk-kyytiä ja jokaisessa korttelissa on oma tytöbaarinsa, meinas kulttuurishokki lyödä märkää rättiä kasvoille ihan toden teolla. Selvisin asiasta muutamalla bissellä ja hostellin lakanoihin kääriytymällä. Tuolla matkaseuralaisen tyynnyttävällä läsnäololla oli myös aika suuri vaikutus.

 Päivän valossa kaupunki on paljon armollisempi. Siitä mulla olisi jaettavana muutama kuvakin.

Phnom Penhissä viihdyttiin muutama yö, siirtymiseen tuo kaupunki onkin ihan oivallinen. Saa vähän kuositeltua, ei sen enempää. Tuolta ostettiin liput minivaniin, joka kiidätti meidät helvetillistä kyytiä Kampottiin. Toisaalta olin iloinen nopeasta matkanteosta, toisaalta en. Olisin voinut katsella maaseuduksi muuttuvia tienvarsia pidempäänkin ja myönnettäköön, että hulluna tööttäilevä ja kaahaileva kuski ei saanut multa ihan hirveästi rakkautta.

Kampotin rauhaisissa jokimaisemissa vietetään jo toista viikkoa. Kirjoitan niistä lisää myöhemmin. Nyt ajattelin ehkä päiväunia. On niin rankkaa olla vaan, hihi.

AHDISTUNEET TERKUT KAAOKSESTA

Oli pakko istahtaa hetkeksi blogin äärelle, ennen kuin saan enempää tuhoa aikaiseksi. Sain mielestäni mahtavan idean koulun jälkeen ja aloin käymään nurkkia läpi, ideana lähinnä heittää talvivaatteita säilöön ja muuta sellaista ”pientä”, jonka ansiosta kotiinpaluu olisi reissun jälkeen astetta sujuvampaa. Muutaman tunnin jälkeen olen ennen kaikkea ahdistunut.

Sillä miten paljon ihmisellä ihan oikeasti edelleenkin vaan voi tätä tavaraa olla? Laitan toukokuun to-do-listalle kirppispöydän ja suursiivouksen. Sitä kaunista päivää odotellessa muutamat astetta pirteämmän tunnelman instagram-otokset.

image

image

image

n

Pakko muuten vähän hehkuttaakkin täältä kaikkien pölypallojen ja villahuivien keskeltä. Näistä puhelinpostauksista on tullut huomattavasti miellyttävämpiä tän uuden testaukseen saadun samsungin ansiosta. A) kuvanlaatu noussut mukavasti ja B) uus puhelin pyörittää näppärästi appseja aina kuvanmuokkauksesta tähän wordpressiinkin. Ah auvoa!

T. Pauliina, joka makoilee lattialla tämän kaiken kaaoksen keskellä ja napsuttelee rennosti vaan puhelintaan

TBT: HALLITTU KAAOS

Toisinaan mulla on ikävä tuota Hermannissa viime talvena vallinnutta hallittua kaaosta. Toisaalta, taitaa se huokua nykyisestäkin kodista. Vaikka me aika onnistuneesti ollaan koitettu karsia olemassa olemaa tavaraa hieman maltillisemmaksi. Tai ei se vieläkään taida olla ihan oikeassa mittasuhteessa, sillä välillä vieläkin vähän ahdistaa se materian määrä. Tai voisi siihen asiaan kai auttaa sekin, että olisi joskus aikaa siivota.

Luin taannoin aika rajusta tavasta karsia oma vaatekaappinsa sisältä. Siinä piti sulkea vaatekaappinsa ovet, ottaa paperi ja kynä kauniiseen käteensä ja listata jokaikinen vaate, jonka vaatekaapistaan muistaa. Sitten vain käydään listan kanssa kaappi läpi ja jos vaate ei löydy listalta, se on aika laittaa kiertoon. Itselleen sai myös asettaa jonkun määrän ns erehdys-varaa, jolloin sai ottaa vaikkapa viisi listan ulkopuolista vaatekappaletta takaisin kaappiin. Aika jännä! Tavallaan tekisi mieli testata. Tähän asti oon kuitenkin tyytynyt ihan vaan sellaseen peristeiseen siivoamistapaan. Niitä siivouksen tuotoksia muuten löytyis edelleenkin Vallilan Stoorista pöydästä nmr 29. Menkäähä shoppailee kaikki pois, etteivät tuu enää mun nurkkiin ylimääräisinä pyörimään!