Avainsana-arkisto: joululahja

20.1.2015

SHEA

Kommenttilaatikon uumenissa huudeltiin, että useammin saisi tippua kosmetiikkaan liittyviä vinkkauksia. Musta on kivaa, kun kerrotte mistä haluatte lukea, joten mieluusti siis lupasin toiveen toteuttaa. Ja koska pyrin olemaan sanojeni mittainen nainen, niin täältä pesee!

Mulla on siitä hassu iho, että vaikka se muuten aika ongelmallinen onkin, niin se on vain aniharvoin kuiva. Siispä rasvailenkin sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kesällä en juuri ollenkaan, talvella heitän suhteellisen usein nukkumaan mennessäni jonkun kevyehkön voiteen unien ajaksi kosteuttamaan. Tänä talvena on kuitenkin vähän kiristänyt. Syytä en tiedä, ruokavalio on ainakin kunnossa ja rasvailutottumuksiinkaan ei ole tullut muutoksia.

Mutta ei nyt puhuta mistään kovin pahasta asiasta, minkä vuoksi olisin joutunut kamalasti painimaan. Muutamana iltana on suihkun jäljiltä kiristänyt ja tuntunut, ettei se normaali kasvovoide enää riitäkkään. Onneksi kummitädin joulupaketista paljastui Dermosilin Shea-voide, jota läträilin sitten tuskaiselta tuntuvalle iholleni.

Visuaalista silmää miellyttävä metallipurtilo pitää sisällään 85% sheavoita sekä lisäksi vielä luontaisia öljyjä. Se on todella riittoisaa ja todella kosteuttavaa. Oikein jopa vähän sellaista yltiörasvaista. Ihan päivittäiseen käyttöön en ehkä suosittelisi kasvoille käytettäväksi, mutta tuollai tehokuurina muutamana iltana auttoi kyllä kummasti. Muutoin uskoisin, että tuota käytetään suurimmilta osin esimerkiksi kuivien käsien tai pakkasen ennaltaehkäisyyn. Ihan kiva lisä siis talviajan meikkipussiin. Näytti olevan muuten Dermosilin nettikaupassa nyt jo alepuolella, hintaa jäi aika naurettavat kolme ja puoli euroa.

28.12.2014

IHA ITTE TEIN

Valaisinkin teitä jo alkukuusta siitä, että millaisilla fiiliksillä täällä päässä liikutaan joululahjojen suhteen. En kamalasti pidä niiden ostamisesta, varsinkaan, jos on pienenkään vaivan takana keksiä jotain oikeasti hyödyllistä. (Kuka oikeasti kaipaa lisää tarpeetonta tavaraa nurkkiinsa lojumaan? Ei kettään.) Kulutusjuhlan kannustaminen on myös vähän niitä juttuja, joihin ärsyttää ryhtyä. Ristiriitainen tunne on kuitenkin se, että nautin kovasti lahjojen antamisesta.

Tänä vuonna ratkaisin ongelman tekemällä lahjat itse. Rahaa meni aikasmoisen vähän, joka ei haittaa opiskelijaa mitenkään ihan kamalasti ja paketitkin olivat oikein mieleisiä. Mammoille, tädeille ja muille sukulaisille surrautin paksusta raidallisesta puuvillasta kauppakassit ja siskolle näpertelin unisiepparin sängynpäätyä koristamaan. Pikkusiskon pakettiin ajautui muutamat vaaleanpunaisesta puuvillanarusta ja pastellisista puuhelmistä väännetyt käsikorut.

Unohdin tapani mukaan kuvata kaiken muun, mutta siskon unisieppari sentään tallentui muistikortille ennen sujahtamistaan ruskean lahjapaperin suojiin. Se kun sattui niin somasti killumaan tuon isomman kaverin kanssa, jonka näpertelin aiemmin meidän kotia koristamaan.

Taidan ottaa ihan tavaksi tämän. Sillä tein muutaman huomion.

1) Ilme lahjansaajan kasvoille lämmitti sydäntä, erityisesti sen jälkeen, kun myönsin(tai siskoni kuulutti) että kangaskassit on väännetty ihan omien nakkisormien voimin
2) En kokenut aikaisemmilta vuosilta tuttua tuskaa siitä, että osallistun omalta osaltani suht voimakkaasti vellovaan kulutushysteriaan
3) Sen lisäksi että lahjojen näperteleminen on ihan yleisestikin ottaen aika kivaa niin niillä sai myös kummasti rentoutettua itsensä kaiken häsäämisen ja ikävässä kieriskelyn keskellä

Mulla kävi niin iloisesti, että sain itsekin vastaanottaa moisia. Siis ihan ite näperreltyjä. Serkkulikka oli purkittanut koko suvulle aika erityisen maukasta viikunahilloa ja mammat kutoneet iloisen kirjavia villasukkia kaikille lapsenlapsilleen. Kyllä vaan kelpas muuten joulupäivänä mussuttaa brietä viikunahillolla, uudet villasukat varpaiden suojana.

Vinkkinä tulee nyt ehkä vähän myöhään, mutta kyllähän näitä lahjoja tulee annettua ihan pitkin vuotta. Jospa sitä koittaisi itse ainakin tänä vuonna noudattaa tätä linjaa.

20.12.2014

PEHMOISISTA PEHMOISIN JOULULAHJA

Joulu tuli Vallilaan hieman etuajassa. Tarkalleen ottaen kaksi päivää sitten, kun raahasin ompelukoneen ja tietokoneen äärellä koko viikon istuneen kroppani postin kautta kotiin. Muutama lappunen oli jo umpeutumassa, niinpä löysin itseni tarpomasta kotiin neljän paketin kanssa. Yksi niistä oli pakattu ruskeaan, eleettömään paperipussiin.

Syvä onnellinen huokaisu.

Jep. Se taisi olla mun ihan pyyteetön reaktioni, kun avasin Objectin lähettämän joulupaketin. Sisälläkin oli meinaan jotain ruskeaa, tarkalleen ottaen sellaista vinkeän harmaanruskeaa. Ennen kuin kajosinkaan rusetteihin, ujutin jo kättäni neulekerroksien väliin ja etsin materiaalilappusta. Näppituntuma osui oikeaan. Paketista paljastui muhkein ja pehmoisin mohairneule, johon olen koskaan törmännyt. Ja ehdottomasti myös kaunein neule, jonka olen ikinä omistanut. Siksi se vaati minusta hieman ihan erityistä hehkutusta.

NEULEPAITA saatu blogin kautta. Kiitos tuhannesti OBJECT!

Olen sanonut jokaiselle joka on kehdannut kysyä, etten kaipaa mitään lahjoja. En hetki sitten olleille syntymäpäivilleni enkä nyt joulunakaan. Koska mulla ihan tosi tuntuu olevan kaikkea, mitä tarvitsen(ellei joku nyt halua maksaa mun hepatiittirokotteitani tai uutta passia, heh heh). Mutta tämän neuleen otan kyllä ilolla vastaan. Niin ilolla, että ajattelin ehkä asua siinä koko ensiviikolla alkavan joululomani. Noin lämpöisestä pesästä on ihan varmasti pakko saada itselleen hieman joulumieltä.

PS. Bongasitteko kuvista jotain muutakin uutta? Tai en tiedä, voiko tuota riemunkirjavaa mattoa olla huomaamatta. Myös se oli yksi torstaina kotiin kantamistani asioista, palataan siihen tarkemmin vaikka ensi viikolla!