OSAANKO OLLA

Miten omituiselta voikaan tuntua pukeutua omiin vaatteisiinsa. En tiedä johtuuko se siitä, että loman herkuttelut ovat saaneet farkut kutistumaan vai siitä, että olen pukeutunut koko kevään epämääräisiin huituiloihin. Huituloiden tarkoitus on ollut lähinnä pitää kantajansa viileänä sekä säädyllisen näköisenä ympäröivän kulttuurin silmin. En jaksanut lainkaan välittää siitä, olenko tyylikäs vai en.

Noiden huituloiden kanssa koin kahdenlaisia tunteita. Toisaalta arvostin äärettömästi sitä, että valinnanvaraa ei juurikaan ollut, jonka vuoksi en jaksanut stressata ulkonäköäni lähes ollenkaan. Toisaalta podin jatkuvaa kyllästymistä ja kaipasin omaa, vaatteita maltillisesti pursuilevaa vaatekaappiani.

Kun vihdoin pääsin käsiksi kaipaamaani, en oikein tiennytkään mitä pukisin. Ja kun vihdoin sain jotain puetuksi, oli omituinen olla. Vaikka samalla kaikki olikin niin kotoisaa, niin tuttua.


TAKKI FOREVER21/ PELLAVAPAITA JA NAHKAPÖKSYT H&M/ LENKKARIT VAGABOND/ LAUKKU 2NDHAND/ AURINKOLASIT* CELINE/

*saatu blogin kautta

Eiköhän tähän jo parissa päivässä totu. Ehkä tänään hylkään kuvien kaltaiset turvavaatteenikin ja koitan miltä tuntuu elämä sukkahousuissa. Puristavalta luulisin.

PS. Päällä oleva takki on muuten yksi harvoista ostoksistani, jota olen tänä keväänä tehnyt. Se löytyi Kuala Lumpurin Forever21:sta ja hetken soviteltuani en oikein osannut kuvitella elämää ilman sitä. Povaan tästä vuorittomasta kaunottaresta tämän kesän lempparia.