TBT: TYYLIKKÄÄSTI MYÖHÄSSÄ

Piti julkaisemani nämä kuvat viime vuoden helmikuulta jo viime tortaina, mutta kuten jo aiemmin tunnustin, meni hiihtoloman loppupuoli ihan rillutteluksi. Siispä julkaistaan ne nyt, tyylikkäästi myöhässä. Tai ei nyt pakosti niin tyylikkäästi, mutta satavarmasti ainakin myöhässä.

Viime vuoden helmikuussa näytti olevan kuivat kadut. Näytti olevan räjähtänyt reuhka ja sen päällä hattu. Ja neule, joka on tainnut jo lähteä johonkin kiertoon. En muista kenelle ja milloin, mutta ei se ainakaan minun kaapissani enää asu. Siitä olen myöskin satavarma.

Eikä oikeastaan ees haittaa, vaikka kivoilta se nyt näissä kuvissa näyttääkin. Se kiva puoli on siinä, että ostaa suurimman osan kuteistaan käytettynä. Ei niin harmita luopua, eikä niin harmita ostaa silloin tällöin uutta.

Hattujen katoaminen asuista puolestaan harmittaa. Syytän kylmänä viuhuvia talvituulia, joiden ansiosta olen pukeutunut viimeiset kaksi kuukautta mitä muhkeimpiin kaulahuiveihin. Ja mitä muhkeampi on huivi, sitä huonommin sen kanssa voi käyttää hattua. Ei vaan yksinkertaisesti toimi.

No jospa jo pian, ihan tosi pian, voisi taas pukeutua hattuihin. Ja ehkä jättää ne kaulahuivitkin hetkeksi hyllylle. Taitaa olla tuo kevätkin, tyylikkäästi myöhässä.

HEI HELMIKUU

Astuin tänään kotiovesta ulos vasta muutaman minuutin jälkeen yhdeksän. Vastassa oli aurinko, yllättävän leppoisa tuuli ja melkein sulaneet kadut. Oli keväinen fiilis. Niin keväinen, että hymyilytti ja vähän jopa hyräilytti, kun kurkki taivaalle. Siinä sitten tallustellessa ratikkapysäkille päin mietin, että onkohan helmikuu perinteisesti osa talvea vai sittenkin jo kevään alku. Tai että kumpaan vuodenaikaan se oikein luetellaan.

Kunnes tajusin, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä. En tykkää määritellä, nimetä tai kategorioida asioita muutenkaan, joten miksi tekisin niin helmikuullekkaan. Se raukka saa olla mitä haluaa ja nyt se ainakin vahvasti koittaa olla kevätkuukausi. Ja pitihän sitä vähän juhlistaa.

Pyyhkiä pölyt hyllyiltä, pestä kangaskassi kaupalla pyykkiä ja hitto, jopa imuroida. Juhlan kruunasi banaanipannukakku hunajalla ja limellä, sekä hieman myöhemmin hörpätty kookoksen ja mangon makuinen smoothie. Ajattelin meinaan, että jos helmikuukin nosti päänsä noin ylpeänä, niin kyllä sitten minäkin. On tässä jo keretty rypemäänkin, ihan tarpeeksi jos minulta kysytään. Nyt en kaipaa mitään muuta kuin positiivisempaa vaihdetta ja sen voi laittaa silmään vain ja ainoastaan minä. Tai ainakin ajattelin yrittää.

Yhden toiveen haluaisin kuitenkin esittää. Voisiko nämä aurinkoiset päivät jatkua, niin tämä oma pieni missioni olisi paljon vaivattomampaa toteuttaa?

YHDET UNOHTUNEET JUMITUSVAATTEET

”Etsivä löytää!”, sanoo yksi niistä monista idioottivarmoista suomalaisista sanonnoista ja niin sanon minäkin. Lähdin meinaan metsälle omien kuvakansioideni syövereihin. Tiesin, että jotain olen unohtanut julkaista, en vain muistanut mitä. Ja sitten törmäsin näihin, helmikuun alussa otettuihin kuviin minusta pörröisestä itsestäni. En tiedä oliko kohde oikea, mutta julkaistaan nyt muutama huulipunalla kuorrutettu Pauliina ihan tiistain kunniaksi.

TAKKI JA FARKUT H&M/ KAULAHUIVI ZARA/ KANGASKASSI* CHEAP MONDAY/ NEULEPAITA MONKI/ NILKKURIT NELLY/
*saatu blogin kautta

Samassa takissa ja huivissa olen muuten hengaillut läpi talven. Meinasin itseasiassa olla julkaisematta koko kuvia, kun mietin, että ootte varmaan nähneet nämä jo tuhannesti. Sitten muistin, että oon näinä pimeinä kuukausina tainnut keskittyä hippasen enemmän koululla tönöttämiseen kuin asukuvien ikuistamiseen.

Vedin ne niskaani tänäänkin, kun kömmin peiton alta hieman kuuden jälkeen ja raahauduin juurikin sinne koululle vääntämään suunnittelutehtävääni. Seurana ei tosin ollut ihan noin freshi mimmi. Voitaisiin puhua ennemminkin lievistä silmäpussista ja stressinäppylöistä, mutta niistä puhuminen on niin kovin ikävystyttävää. Oon ennemmin hiljaa jaa teen jotain kivaa! Niinku vaikka keitän kupin teetä ja meen seisomaan kuumaan suihkuun. Jospa sinne katoisi nuo aiemmin mainitut epäkohdatkin.