VIIMEAIKOINA

Viimeaikoina, olen tuijottanut kalenteriani ja miettinyt, että mihin tuo aika oikein karkaa. Syksy, jonka oletin tuntuvan pitkältä ja puuduttavalta, onkin vilahtanut jo melkein ohitse. Varattiin lentoliput jo syyskuussa, muistaakseni, ja oletettiin, että odotus tuntuu mielettömän pitkältä. Ei ole tuntunut, päinvastoin.

Viikot alkavat loppumaan ja vielä olisi vaikka mitä tehtävää. Paniikin en anna iskeä, se sekoittaisi pakkaa täysin turhaan, mutta ne sellaiset ”teen tämän sitten myöhemmin”-asiat alkavat olemaan nyt aika ajankohtaisia. Se olisi meinaan tasan kolme viikkoa, kun meidän nokka osoittaisi taas kohti Kaakkois-Aasiaa.

Tarkoituksenani on kirjoittaa palmun alla lähinnä oppariani, mutta blogiakin palan innosta päivittää, sitten kun siihen olisi taas aikaa. Esimerkiksi matkustamiseen liittyviä postausideoita otan ilolla vastaan. Joskus aikaa sitten joku toivoi, että avaisin hieman kustannuspolitiikkaa näiden pidempien reissujen osalta ja sitä olenkin muhitellut päässäni jo siihen pisteeseen, että se odottaa vain näppäimistön nakuttamista. Kunhan kerkeisin.

Viimeaikoina on kyllä ollut niin mielettömästi tekemistä, että en itseäni lähtisi ihan laiskottelustakaan syyttämään, vaikka to-do-lista aika pitkältä näyttääkin. Harjoittelujaksoni on muutamia hassuja päiviä vajaa valmis ja siirryn samassa yrityksessä luontevana jatkumona opinnäytetyötä kirjoittamaan. Se meinaisi sitä, että valmistun ensi keväänä. Pelottava ajatus jollain tapaa. Enoni vitsaili eilen, että olen erikoistunut etäopiskeluun toiselta puolen maapalloa ja on kyllä aivan oikeassa. Aloin miettimään, että millainen työpaikka sallisi etätyöskentelyn myös, tuskin kovinkaan moni.

Eikä niitä työaamujakaan, siis siinä työssä josta saan palkkaa, ole enää kovinkaan montaa. Alle kymmenen sanoisin summan mutikassa, ilman että vilkaisen kalenteriini. Olen ollut samassa myymälässä nyt toukokuun alusta lähtien ja tuntuu haikealta jättää mukavat työkaverit taakseen. Tosin myyjän tehtäviä en ihan pakosti tule ikävöimään. Vaikka kyllä minä myyntityöstä pidän ja se on minulle vielä kovin luontevaa. Silti olisi ehkä aika alkaa haastamaan itseään myös ammatillisesti. Tai sitten voi olla, että riemusta kiljuen palaan taas myyntitiskin ääreen ensi keväänä. Saas nähdä mihin tuo elämä taas kuljettaa, en nykyään oikein jaksa ottaa paineita.

Paitsi ehkä just nyt siitä, että pitäisi tehdä miljoona pientä asiaa vielä ennen töihin menoa. Kuten soittaa vakuutusyhtiöön ja ilmoittautua seminaariin, jossa esittelen opinnäytetyöni idean. Kuumottavan aikuismaista, sanoisin.

KUULUMISET AAKKOSTEN TAHTIIN

A – AAMU-UNISUUS on jotenkin alkanut kasvamaan ihan omiin sfääreihinsä taas tässä lähiaikoina. Tai unisuus ylipäänsä. Torstaina nukahdin meidän olohuoneen lattialle(!!) joskus yhdeksän maissa, josta kömmin tasan tarkkaan hammaspesun kautta sänkyyn ja vedin sikeitä kellon ympäri.

B – BALANSSI, joka liittyykin aika hyvin tuohon A-kirjaimen kohtaan. Mulla on tapana innostuessani painaa vähän liikaa duunia ja tinkiä sellaisista arkisista hyvänolon-asioista. Pitäisi osata tasapainotella paremmin ja ennen kaikkea saada aivot suljettua muilta asioilta kotona ollessa.

C – C-VITAMIINI Olenko muka ainut, joka pelkää ihan vietävästi syksyn flunssakautta, joka näyttää jo jylläävän? En oo ollut kertaakaan kipeenä sitten sen viime talven enterorokon, enkä ihan välttämättä haluaisikaan olla. Vedin viime syksynä napaani vitamiinitankkauksen, jossa yhdistyi C- ja D-vitamiini sekä sinkki ja se tuntui auttavan. Voisi olla samanmoinen paikallaan tänäkin vuonna.

D – DUUNI Sain jatkaa kesän työpaikkassani vielä syksylläkin, tosin teen vähän kevyempiä tunteja (syy löytyy H-kirjaimen kohdalta). Välillä mietin, että alkaako myyjän duunit olla jo vähän nähty, varsinkin kun oon painanut niitä puolet elämästäni, mutta toisaalta on se vaan aika mukavaakin. Varsinkin kun mun nykyinen myymäläpäällikkö on niin huippu, että oon saanut myynnin lisäksi tehdä paljon muutakin.

E – ELOKUVAT Näin viileinä viikonloppuiltoina on tullut paettua jo useampaan otteeseen elokuvateatterin lämpimään syliin. Viime lauantainakin hukutin itseni huppariin ja paineltiin popparit kourassa katsomaan uusinta Transformersia. Oli muuten hyvä, vaikka ei olekaan ihan sitä normaaleinta leffamakuani.

F – FORSSA, johon poikakaveri suuntaa ensi viikonloppuna ja jonne minä en pääse mukaan. Ei sillä että erityisesti koko kaupunkia kaipaisin, mutta niitä ihmisiä siellä.

G – GAME OF THRONES Ollaan vietetty nyt kesän ajan GoT-iltoja porukalla ja laitettu välillä ohjelma pauselle samalla kun ollaan hyperventiloitu jännityksestä. Jakson jälkeinen Westerosin kirjeenvaihtaja-blogin kollektiivinen lukeminen on myös kuulunut asiaan. Maanantaina tulee viimeinen jakso, mitä hemmettiä sen jälkeen tehdään? Aloitetaan koko sarja taas alusta?

H – HARJOITTELU, joka itseasiassa alkoi tällä viikolla. Jännitin hitokseen, mutta meidän kahden hengen tiimissä on niin hyvä meininki, että ihan turhaan kyllä jännitin. Muutaman kuukauden aikana pitäisi tapahtua yhtä sun toista ja olen tästä ihan tosi innoissani. On makeeta nauttia sellaista luottamusta, että osittain tekemiseen on annettu melkeinpä vapaat kädet ja taas toisaalta opin ihan sikana kaikkea sellaista uutta, mitä koulun penkillä ei niin vain opikkaan.

I – ISKIAS, jonka olen saanut pidettyä kurissa suhteellisen hyvin, hurraa!

J – JUUSTOLEIVÄT tai oikeastaan kauraleivät hummuksella, pinaatilla, porkkanalla, paistetulla kananmunalla, oluthiivalla ja sillä juustolla eli luomugoudalla ovat olleet taas vähän turhan suosittua murkinaa täällä suunnalla. Meillä on pariskuntana paha tapa laiskistua kiireen keskellä ja sitten ne yhteiset illalliset korvataankin surutta kauraleivillä ja marjasmoothiella.

K – KOIRAKUUME jyllää tai on jyllännyt jo hetken aikaa. Olisi ihanaa olla sellaisessa tilanteessa elämässään, että voisi ottaa itselleen koiravauvan. Joskus tulevaisuudessa sitten.

L – LAUANTAI ja vapaapäivä tai oikeastaan kokonaan vapaa viikonloppu! BUJAA!

M – MOSSA Olen korviani myöden pihkassa Mossan ihonhoitosarjaan, jota olen käyttänyt nyt ahkerasti muutamat kuukaudet.

N – NAISELLISET VAATTEET ovat palanneet jotenkin mystisesti osaksi vaatekaappiani. Yhtaikaa hämmentävää ja mukavaa. Toki eivät ne sentään ihan täysin ole vaatekaappiani täyttäneet, mutta on ollut kiva huomata, että sesongin muoti on nostanut henkareille taas sellaisia vähän feminiinisempiäkin kuteita kuten frillamekkoja ja kukkakirjailtuja farkkurotseja.

O – OPPARI, josta puhumista välttelen tällä hetkellä, sillä en ole edistynyt asian kanssa suuntaan tai toiseen. Silti se kolkuttelee takaraivossa tasaisen tappavaan tahtiin. Kyllä mä sen vielä hoidan, lupaan!

P – @PIUKKUU kai te kaikki seuraatte mua instagramissa? Päivitän sinne kuulumisiani paljon tasaisempaan tahtiin kuin blogin puolelle.

Q – QUEASADILLAT oli ainoa sana mikä mieleen tuli ja ai saakeli että alkoi tekemään mieli.

R – REISSU ja sen tosiasian myöntäminen, että sinnehän me ollaan taas lähdössä. Ollaan asian kanssa jopa jo niin pitkällä, että meidän kämppää on käynyt katsomassa pikkuinen perhe, joka tarvitsisi evakkoasuntoa talveksi putkiremontin vuoksi. Alivuokralaiset sisään ja lentoliput taskussa maailmalle, se olisi plääni tällä hetkellä.

S – SYKSY, jota odotin innolla, mutta josta en ollutkaan ihan niin onnellinen, kun palelin ratikkapysäkillä ohuissa liehuhousuissani. Syksy on aina kuvitelmissani ihanan aurinkoinen ja ruskan täyteinen. Ja sitten se pamahtaa naamalle kahdeksan asteen aamulämpötiloilla ja tasaisena vesisateena.

T – TAKKIKAUSI, jonka alkaminen melkein kompensoi niitä viileitä aamuja. Rakastan takkeja ja takit rakastavat minua. Ei siinä sen kummempaa.

U – URHEILU, joka on jäänyt tänä kesänä turhan vähille. Toki olen töissä kokoajan jaloillani ja liikkeessä, mutta keho kaipaisikin enemmän sellaista huoltavaa, rauhoittavaa urheilua. Jospa taas syksyn tullen saisi aikaiseksi ja karkaisi vaikka uimahalliin tai koittaisi saada aamujoogailut taas osaksi rutiinia.

V – VIHREÄ on mun tämän syksyn ehdoton lempparivärini. Sain valita harjoittelua varten itselleni duunivaatteita ja niiden joukossa on yhteensä kolme, ihanan syvän smaragdinvihreää vaatetta sekä yksi valkopohjainen silkkipusero, jonka kuosista löytyy samaa sävyä. Totaalihurahdus vanhaan lemppariin siis. (Jos joku vanha lukija muistaa, käytin tätä väriä paljon joskus aikoinaan.)

X – X-KROMOSOMI ja sen ylpeä omistaja täällä hei.

Y – YKSINÄISYYS ja se sellainen hyvälaatuinen sellainen. Oon jotenkin alkanut lähiaikoina hyväksymään paremmin sen sellaisen oman yksinäisyyden-kaipuuni ja intovertin luonteeni. Pää meinaan meinaa levitä totaalisesti käsiin, jos oma-aika jää liian vähäiseksi. Enkä mä vaadi edes mitään ihmeitä. Yksi vapaapäivä ylhässä yksinäisyydessä ja kaipaankin jo ihan valtavasti muiden ihmisten seuraa.

Z – ZOMBILOHIKÄÄRME!!!! Jos ihmettelet mitä sekoilen, suosittelen palaamaan G-kirjaimeen ja muistamaan, että olen yllättävän nörtti joissain asioissa.

Å – ÅÅÅ en keksi yhtäkään å-kirjaimella alkavaa sanaa. Onko sellaisia? Kertokaa?

Ä – ÄITI ja kaikki muut sukulaiset, jota en ole taas nähnyt moneen viikkoon. Kalenteri on niin ylibookattu, että ei meinaa revetä taas mihinkään suuntaan.

Ö – ÖISET SEIKKAILUT Oon nähnyt mitä omituisimpia unia viime aikoina. En tiedä onko se stressi vai mikä, mutta käyn unissani sellaisilla seikkailuilla, että melkeinpä oon uniminälleni kateellinen.

ARKIRUMBAA

Spontaani kesälomailu blogin parista sen kuin jatkuu. Toisaalta, vetoan siihen, että syksyn pimeinä iltoina ehtii kökkimään koneen ääressä enemmän kuin tarpeeksi. Nämä (suhteellisen) lämpimät kesäillat on parempi viettää niistä nauttien.

Vaikka eipä lähiviikkoina nyt mitään niin kovin kummallista ole tapahtunutkaan.

Arkirumba on sitä samaa, mitä se on ollut toukokuusta asti. Duunia vaihtelevasti viitenä päivänä viikossa. Useimmiten yhdeksän hikistä tuntia myymälässä, jossa ilmanvaihto on näin kesäkuukausina vähän heikossa. Olen myynyt, viikannut, höyryttänyt ja puhunut niin paljon vaatteista, että ihmettelen, miten ne eivät tule vielä korvista ulos. Tämän hetkinen myymäläpäällikköni on myöskin luokkaa maailman paras, joten olen päässyt hänen siunauksellaan purkamaan visuaalista ylikuormitustani tekemällä esillepanoja ja pukemalla nukkeja. Se tekee hyvää, varsinkin nyt, kun suunnittelutyöt on koulunosalta jo taputeltu. Johonkin se luovuutensa on pakko kohdistaa, muuten käy elo ihan liian kurjaksi.

En tiedä olenko muuten maininnut, että luennoilla istumiset on nyt istuttu. Olen lyhyttä harjoittelua ja opinnäytetyötä vaille valmis Vestonomi. Osa luokkakavereista on jo valmistunut, itse tulen tasaista tahtia kohti maalia. Mitä nyt intohimo reissaamiseen on hieman tuonut mutkia matkaan. Tai kilometreinä jos mitataan, niin on tuo Kaakkois-Aasia kyllä aika kaukana.

Harjoittelupaikka on kylläkin jo hoidossa. Aloitan reilun viikon päästä erään tanskalaisen yrityksen pr-harjoittelijana ja en voisi olla asiasta enempää innoissani. Työnkuva tulee ainakin haastattelun perusteella olemaan laaja ja toteuttamisen suhteen kädetkin ovat varmaan aikamoisen vapaat. Hip ja hurraa, sanon minä. Opinnäytetyö puolestaan, siitä en ole vielä valmis puhumaan. Palataan aiheeseen, kun sellainen on.

Mitään muuta ihmeellistä ei kuulu tämän auringon alle.

Olen nähnyt ystäviä koko alkuvuoden edestä, viettänyt sellaisia kivoja hetkiä, joita voi muistella vielä useiden vuosien päästä. Juonut sukulaisten kanssa kahvit jos toisetkin. Nukkunut kainalossa, herännyt aamuisin siihen kun toinen käy kiireellä muiskaamassa suukon, nähnyt seuraavaksi illalla kun olen itse tullut töistä. Kokannut hyvää ruokaa, unohtanut eväslaatikoitani himaan. Juonut siideriä samalla kun olen pelannut minigolfia, olutta meren rannassa ja viiniä jatkoilla, jotka päättyivät vasta kun aamuihmiset jo lähtivät touhuihinsa. Sijannut petiä meidän olohuoneeseen jos jollekkin ja koittanut kaiken härdellin keskellä keskittyä välillä itseenikin.

Hyvä tämä kesä on ollut, vaikkakin kovin arkinen, kiireinen ja työntäyteinen. Ja sellaisena jatkuu syksykin, varsinkin kun yhdistän työn ja harjoittelun. Toivottavasti tämä blogikin mahtuu vielä kalenteriin, oma henkireikänsä meinaan tämäkin.

PS. Kuvituksena toimivat kuvat tämän päivän kauppareissulta. Samassa asussa yhdistyi niin monta tämän kesän lempparia, että oli pakko se nopeasti räpsäistä talteen. Risaiset mutsifarkut, ylisuuret kauluspaidat ja huoleton look, se on mun tämän kesän tyylini pähkinänkuoressa.