Perjantaina meininki keittiössä oli jotenkin mukavan keväinen. En tiedä johtuiko se ulkona satunnaisesti pilkahdelleesta auringosta vai musiikista ja muutoin iloisesta meiningistä. Väännettiin kolmen muijan voimin nachoja papujen kera ja meikä pyöräytti ison kulhon guacamolea. Täydellistä olisi ollut vielä muutama bisse limelohkon kera, mutta meistä on ilmeisesti tullut jossain välissä vanhoja ja juotiin janoomme ihan vettä.

Bissestä huolimatta oon ehdottomasti sitä mieltä, että ruoka on tehty jaettavaksi. En oo tainnut kokata koko tammikuussa mitään muuta kuin muutamat kasvismunakkaat ja uunijuurekset. Oli ehkä jo kyllä ihan aikakin heilua vähän hellan ääressä. Ja noin muutenkin mussuttaa lounaansa sillai rauhassa, eikä koulussa koulujuttuja kelaillen.

Ikkunalaudalla hengaillut ananas oli muuten tarkoitettu jälkiruuaksi. Syötiin masumme niin täyteen, että se näköjään hengailee tuolla edelleen. Ehkä se tarviikin viipaloida nyt sunnuntaibrunssin merkeissä.