LEMPILAPSI ELI KESÄN KÄYTETYIN KYNSILAKKA

Jos mun pitäisi nimetä tyylilleni jokin hyvin tunnusomainen piirre, niin se olisi ehdottomasti tämä: vaikka tukka on harjaamatta ja paita olisi rypyssä, kynnet on aina kunnossa.

No ei nyt ihan aina, mutta siihen ainakin pyrin. Ja jos joskus on niin sattunut käymään, että kynsilakat ovat lohkeilleet, niin ai että sitä tuskan määrää. Tekisi mieli keriä sormet nyrkkiin ja kulkea niin koko päivä. Tää on toki hyvin huomaamaton pieni seikka muille, sillä tuskinpa kukaan muu edes kiinnittää huomiota siihen millä hartaudella kynsiäni lakkailen, mutta itselleni jotenkin todella merkityksellinen. En perusta rakennekynsistä sun muista, vaan siististi muotoilluista ja trendikkään värisistä.

Tämän kesän sävyt ovat noudattaneet nykyisin niin kovin tuttua linjaa, olenhan menettänyt jo muutama vuosi sitten sydämeni nudeille ja pastellisille sävyille. Ykköseksi nudejen rinnalle on ansaitusti noussut tämä kuvissa näkyvä pastellisen vaaleansininen, baby blue, Essie, joka virallisesti kantaa nimeä Perfect Posture.

Tämä lempilapsi on luottobrändini Gel Couture-sarjaa, joiden pitäisi pysyä käyttökelpoisina jopa kaksi viikkoa. Ihan en tuota aikaväliä allekirjoita. Itselläni pysyy hyvänä noin viikon päivät, jolloin oma paskaruohon lailla kasvava kyntenikin on ehtinyt jo sen verran pitkäksi, että uusi lakka on paikallaan. Mutta hyvin pysyy kyllä, se on myönnettävä.

Hieman alkaa jo mieli laukkamaan syysvärien kimppuun. Tekisi mieleni jotain oikein tummaa vihreää, joka näyttäisi ihanalta harmaiden neulepaitojen kanssa. Tai sitten vedän vain nudea, se kun on hyväksi todettu.

* Kynsilakat saatu testaukseen blogin kautta

LEMPIKOSMETIIKKA 6/2017

Ajatushautumossa syntynyttä: alan listaamaan lempikosmetiikkatuotteita säännöllisen epäsäännöllisesti, kun sellaisia popsahtaa ilmoille. Tämä ihan toiston välttämiseksi, jota ilmenee aina rankasti, kun listailen ”tällä hetkellä käytössä olevia”-tuotteita, jotka ovat säännöllisessä käytössä uudelleen ja uudelleen. Kelleen ei varmaan tullut yllätyksenä että rakastan esimerkiksi arganöljyä ja Hurraw!:n huulirasvoja, hehe.

Ensimmäiseen uutuus-satsiin pääsi jo aikamoinen kattaus, varmaankin ihan siksi, että nyt reissusta tulleena tuli osteltua uutta ja muutenkin tartuttua ihan erityisellä innolla kosmetiikkapurkkeihin.

Lätinät sikseen, tässä tämän hetkisiä lemppareita:

Kotiinpaluun jälkeen mun kroppa kuivahti ihan totaalisesti. Päänahka kutisi sekä hilseili, mutta siihen löytyi apu keittiönkaapeista. Olen alkanut levittelemään noin kerran viikossa ennen hiustenpesua päänahkaan kookosöljyä, joka rauhoittaa ja kosteuttaa sitä juuri sopivasti. Toinen totaalikuivuminen tapahtui huulille. Kuivuus oli sitä luokkaa, että niitä kiristi ja sattui ihan kamalasti, pahemmin kuin kovilla pakkasilla. Luottohuulirasva auttoi jonkun verran, mutta lopullinen pelastus oli Madaran Hemp Hemp huulivoide. Jojobaöljyä ja karitevoita sisältävä voide kosteutti ja rauhoitti tehokkaasti jo muutamassa päivässä. Nyt kun huulet ovat jo rauhoittuneet, olen jättänyt voiteen yöpöydälle, josta levittelen sitä aina illalla tehokosteuttamaan yön ajaksi.

Mun kynnet on vihdoin palautuneet talvella sairastetusta enterorokosta. Odottelin kauhulla niiden putoamista (älä googleta ikinä oireita, sama se mikä tauti kyseessä), mutta en lopulta joutunut luopumaan kuin toisesta pikkuvarpaan kynnestä, joka sekin lähti vasta kun alle oli kasvanut uusi. Sormien kynnet olivat aluksi tosi ohuet ja liuskottuvat, mutta ne ovat jo vahvistuneet ja näyttävät samoilta kuin ennen reissuakin, huh. Siispä kynsilakkailu on saanut jatkua tuttuun tahtiin eli usein.

Kynsilakoissa mä vannon Essien nimeen, joten ei kumma, että tämäkin lemppari on kyseisen yrityksen. Essien Gel setter on kiistatta paras päälilakka, jota olen ikinä kokeillut. Se tekee nuhruisemmastakin lakkauksesta upean, antamalla sille geelilakkausmaisen(?) kiiltävän pinnan sekä saa lopputuloksen kestämään uskomattoman pitkään. Nämäkin kuvissa näkyvät vihreät kynnet poistin viiden päivän käytössäolon jälkeen lähes virheettöminä, ihan vain siksi kun pääsin jo kyllästymään.

Jos osaan jossain asiassa olla turhamainen, niin hampaideni kanssa. Ne on aina ollut yksi lempipiirteistäni, joten luonnollisesti haluan pitää niistä huolta, vaikka se onkin tarkoittanut ylimääräisten kemikaalien tunkemista elimistööni. Aiemmin valkaistut hampaani olivat ottaneet taas epätoivottua pinttymää pintaansa ja päätin tällä kertaa marssia valkaisun sijasta Ruohonjuureen ja testata hehkutettua luonnollista hampaidenvalkaisuainetta. Black&White Tooth Polish rokotti lompakkoa vain naurettavat kaksikymppiä, joka sai mut hieman skeptiseksi. Mutta kas vain, sinne lähti pinttymät, ihan muutaman hassun käyttökerran jälkeen. Jopa alarivin kulmahampaiden alareuna, joka on aina jäänyt jopa valkaisussa inan tummemmaksi, on nyt puhdistunut. Hurraa luonnonkosmetiikka ja kemikaaliton valkaisu!

Samalla Ruohonjuuren reissulla ostin myös Schmidt’sin deodorantin, koska oletin, että duunissa voisi laittaa kainaloihinsa jotain kristallideodoranttia jykevämpää. Olen aikaisemminkin hehkuttanut näitä, mutta tämä oli ensimmäinen puikko, jonka ostin ja ajattelin että se vaatii vielä omat ylistyksensä. Tämä nimittäin levittyy mielestäni paremmin kuin ne minipurkit, joita aikaisemmin testailin. Jättipeukku, jos olet samanlainen hikoilija kuin meikäläinen, mutta haluat silti pysyä dödöjen kanssa ekolinjalla.

Madaran nokkosvoide pääsi myös mukaan kuviin, kun sain sen vihdoinkin korkattua ja todettua, että se mahtaa olla parasta rasvaa, jota olen koskaan naamaani sivellyt. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jopa minun voimakkaasti rasvoittuva ja usein naamarasvoista finneilemään ryhtyvä ihoni rakastaa tätä. Sipaisen tätä itse aamuisin meikin alle, mutta tätä monitoimivoidettahan voi käyttää myös esimerkiksi kuiville käsille tai vartalolle. Ihan tämä ei vielä arganöljyä syrjäytä, mutta melkein.

Madaran huulivoide, Essien kynsilakka sekä Madaran nokkosvoide saatu testaukseen blogin kautta.

SUOTAVAA OMAAN NAPAAN TUIJOTTELUA

Mä olen ilmeisesti sukuvikana perinyt sellaisen hienon luonteenpiirteen, että osaan olla välillä ihan mielettömän ärsyttävän uhrautuva. Siis sellainen, että huolehdin läheisten ihmisten hyvinvoinnista niin paljon, että unohdan välillä kokonaan itseni. Se on huono juttu se.

Uhrautuvaisuuteensa on jotenkin helppo tuudittautua, tehdä kaikkensa, jotta muilla ois hyvä olla. Sillä kyllähän se omalla tavallaan palkitsee ja en sano, että tahtoisin tuota piirrettä itsestäni ihan kokonaan poistaa. Jos mä en olis se, ketä tivaa koulukaveriltaan onko se syönyt aamupalaa tai en tarjoutuisi olkapääksi silloin kun joku sellaista kaipaa, niin en mä kyllä olisi minä.

Mutta yhden pykälän pienemmälle ajattelin tuota piirrettä taas säätää, sillä se on ollut lähiviikkoina vähän turhan hallitseva. Ja tiettekö, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, siihen auttaa kaikista parhaiten se, että tuijottelee vain omaa napaansa ja tekee sellaisia juttuja, joista vain ja ainoastaan minä saan mielihyvää.

Niinku vaikka polttelen illalla kynttilöitä ja uppoudun Marketta Hornin kirjoittamaan kirjaan, jossa tutustutaan ekomatkailuun. Tai kuuntelen tuntitolkulla indiehuminaa, keittelen mausteista currya ja laulaa hymisen siinä kokkailun lomassa, ihan vähän vaan tietty.

Parasta ”minä minä”-terapiaa ja omaa aikaa on kuitenkin kaikki hiukan turhamainen. Kasvonaamio naamassa hengailu, vaatekaapin ihanien reissukaapujen testailu tai se perinteinen eli minimanikyyri. Siinä ajassa kun kynsinauhat on pehmennetty ja kynnet lakattu, on jo mieli tyyni. Ihan en uskalla luvata taata tehoa, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan. Minimanikyyrillä on sivuutettu muutamat takuuvarmat itkuraivaritkin tässä taloudessa.

Mun talvinudet ja kesäpastellit vaihtui syksyn kynnyksellä tämän vuoden ehdottomaan trendiväriin eli tuollaiseen murrettuun vaaleanpunaiseen. Pantone nimesi sen muistaakseni ruusukvartsiksi ja Essien pullossa lukee puolestaan ”go go geisha”. Pehmeän utuinen sävy sopii mielestäni syntisen hyvin vaatteisiin, pehmoisiin neuleisiin ja ohuen ryhdikkäisiin kankaisiin, mutta koska yritän hillitä shoppailujani, niin kynsilakka riittäköön. Sävy ei ole ehkä mitä parhain kellertävälle iholleni, mutta hei, ei kiinnosta, sillä se on ihana. Lakka kuuluu Essien tämän talven kokoelmaan ja on peittävyydeltään ihan huippuluokkaa. Yksi kerros riittäisi, mutta kahdella saa tuollaisen täydellisen kermaisen lopputuloksen.

Kynsinauhoja hemmotellaan puolestaan Burt’s Beesin luonnonmukaisella kynsinauhavoiteella, joka pehmentää koppuroita tehokkaasti. Voide myös tuoksuu niin jumalaisen ihanalta, että myönnän, tekisi mieleni lusikoida sitä suoraan purkista suuhun. Ja purkki itsessään vasta ihana onkin. Tykkään hirmuisesti tällaisesta pakkausdesignista, joka ei yritä koreilla turhia.

Kynnet lakattuina huitaisen nyt kahvit napaan ja painelen suihkuun. Muistakaahan tekin hemmotella itseänne ja tuijotella sillai sopivassa määrin myös omaa napaanne.

*tuotteet saatu testaukseen blogin kautta