Tiedättekö, kuinka sitä joskus hilloaa kaapissaan vaatteita jopa vuosia, sillä on aivan vakuuttunut siitä, että joku kaunis päivä niitä alkaa kyllä käyttämään. Yleensä niistä vaatteista kyllä tykkää, jopa ihan pirusti, mutta ne eivät joko tunnu sopivan ajan henkeen tai eivät muuten vain tunnu sillä hetkellä omilta. Ja yleensähän ne vaatteet jäävätkin käyttämättä. Varsinkin, jos ne ovat vielä epäsopivia.

Tällä viikolla taisin kuitenkin todistaa ihmeen, sillä yksi vaatekaappini tai oikeastaan eteisen naulakon vakiasukkaista, jota en ollut käyttänyt, veikkaisinpa ikinä, tuli kiskaistuksi niskaan. Ja vielä sillai, että oli koko päivän sellanen tosi pauliinamainen olo. Vaikka olisi voinut arvella, että tunne olisi ollut päinvastainen.

Takki tarttui mukaani jo kaksi vuotta sitten, kun kävin valitsemassa Objectin valikoimasta muutamia herkkuja vaatekaappia piristämään. Tykkäsin takista jo silloin, mutta jotenkin en osannut sitä pukea. Mutta eihän se tarvinnut kuin kapeat farkut ja sesongin, jolloin tuollainen violettiin vivahtava harmaa näyttää yllättävän trendikkäältä.

Pukeutuminen tuntuu muutenkin taas aika mukavalta. Liekö johtuvan syksystä vai siitä faktasta, että en pukeudu päivittäin enää duunia varten, vaan koulua. Jossa nyt luonnollisesti voi käppäillä missä kuteissa mielii.

Nyt mä jatkan koko aamun kestänyttä raivosiivousta, keitän pannullisen sumppia ja alan punomaan juonta, jolla saisin poikakaverin imuroimaan töiden jälkeen. Oon nostanut jo käytännössä kaikki pienemmät huonekalut pois tieltä ja kaivanut vekottimen ulos kaapista, joten tuskinpa on ihan hirmuisen hankala missio.

Kivaa viikonloppua peipet!