4+1 LEMPPARIA

1. Alennusmyynnit ja hillityt täsmäiskut niihin. Olen uskaltautunut jo muutamaan liikkeeseen sisään ja poistunut sieltä maltillisten, mutta mielestäni oikein tarpeellisten ostosten kanssa. Pystyraidat ja ruudut yllättäen viehättävät (miten niin trendien orja after all) ja olenkin kiikuttanut muutaman vaatekappaleen kotiin näillä kuoseilla varustettuna.

Tämä punainen raitakaunotar on yksi niistä. Ikuista fanitusta tunnen raitojen lisäksi tälläisiä kevyitä puuvillapaitoja kohtaan, joita voi käyttää vaikka ulkona meinaisi kuinka sulaa yllättävän helleaallon seurauksena. Röyhelöhihat ja nappilista selän puolella eivät haitanneet nekään. Nämä tällaiset paidat on hyviä myös siitä, että ne voi huoletta siirtää normivaatetuksen joukosta reissuvaatteisiin, sitten kun tuntuu ettei niitä ehkä kotisuomessa tule enää käytettyä. Sikäli mikäli sitä tulee taas reissuun lähdettyä.

Suuntasin askeleeni tällä viikolla myös työpaikkani vierestä löytyvään Lindexiin, kun huomasin heidän ikkunoissaan punaiset julisteet. Alusvaatevarastoni kaipasi kipeästi päivitystä ja mikäpä parempi hetki täydennykselle kuin kesäalet. Suosittelen käyttämään tilanteen hyödyksi. Terveisin en edes muista, koska viimeksi olisin ostanut kasan yhtä kauniita alushousuja pilkkahintaan. Tai ylipäänsä ostanut alushousuja.

2. Iltapalat ja yhteiset iltahetket poikaystävän kanssa. Niille osaa taas antaa kummasti painoarvoa, kun mennä palasin taas vaatekauppaan, tuohon iltavuorojen luvattuun maahan. Eipä siinä, työtä kuin työtä, mutta välillä se hieman harmittaa, kun toisen  työpäivä alkaa seitsemältä aamulla ja omani loppuu harmillisen usein yhdeksältä illalla. No ainakin niitä vähiä yhteisiä hetkiä oppii taas arvostamaan. Varsinkin kun tuli taas vietettyä melkein puoli vuotta paitana ja perseenä.

Iltapalasta vielä sellainen sivuhuomautus, että jos ette ole vielä ostaneet tuoreita marjoja niin herranjumala ostakaa. Mikään ei huuda yhtä paljoa kesää kuin mansikoihin päätetty lounas, välipalaksi natustetut kirsikat ja iltajugun sekaan ripotellut pensasmustikat.

3. Yllättäen venähtäneet hiukset ja niiden ihmettely. Olin täysin vakuuttunut, että tulisin leikkaamaan hiukseni kevään korvilla jälleen lyhyiksi tai ainakin tuohon solisluihin. Jotenkin se sitten vain jäi ja yhtäkkiä hiukset ovatkin venähtäneet pituutta ihan mielettömästi. Mukavaa vaihtelua ulkonäköön vaikka myönnän, että pitkien hiusten kanssa eläminen on huomattavasti raskaampaa kuin lyhyiden. Saa nähdä kuinka pian kyllästyn ja painelen kampaajan tuoliin.

Näiden pitkien hiusten myötä elämääni on muuten palanneet sellaiset omituiset asiat kuin hiusten säännöllinen harjaaminen, hoitoaineen käyttö pesun jälkeen sekä hiusten letitys yön ajaksi. Onkohan ihan hukkaan heitettyä aikaa.

4. Kultaiset asusteet ja yksityiskohdat. Onko se kesä vai mikä, mutta kulta tuntuu just nyt todella omalta. Useimpina päivinä puen vähintään kultaiset nappikorvikset, ranteeseen samaa sävyä toistavan kellon ja nenälle nämä viimeisen vuoden ehdottomat luottoarskat.

Huomasinpa yhtenä päivänä, että myös kesän luottokassini vetoketjut ovat kultaiset niin kuin työpäivinä useimmiten jaloissa olevien Adidasten leimatkin. Tai mitä mä valehtelen, ei se mitään sattumaa ollut. Onpahan helppo mätsäillä kun kaikki asusteet on yhtäkkiä vaihtunut ympärillä kultaiseksi.

+1 Se että kuvia voi ottaa melkeinpä milloin huvittaa. Tai voihan niitä muutenkin, mutta näin kesäkuun yöttöminä öinä niitä voi ottaa ilman pelkoa siitä, että valo loppuisi kesken. Nämäkin myöhäisillan kuvat on hieman ehkä hämyisiä, mutta pidin tunnelmasta niin paljon, että annoin niiden ollakin sellaisia. Hurraa Suomen kesä, joka kerrankin tunnut kesältä. Oot ihana!

KOLME KEINOA TUODA RIPAUS KEVÄTTÄ ASUIHIN

Olen tehnyt tänä keväänä useita hankintoja vaatekaapin puolelle, mutta olen huomannut ostojeni keskittyvän suurimmilta osin asusteisiin. Ja hyvä niin, sillä vaatteita kaapeista jo löytyykin, mutta jopa ne mieluisimmat tuntuu välillä vähän tunkkaisilta, kun niiden kanssa olevat asusteet ovat jo hieman parhaat päivänsä nähneitä. Ei sillä, en edelleenkään kannusta vaihtamaan vaatekaappia jokaisen sesongin yhteydessä, mutta välillä sitä kaipaa vähän piristystä.

Ilman lämpötilat eivät edelleenkään ole mitenkään kovin kesäisen helliviä ja vaatteetkin ovat sen mukaisia. Olen edelleen kiinni neulepuseroissa ja paksuissa takeissa, mutta olen ainakin siinä onnellisessa asemassa, että en ole kyllästynyt niihin talven jäljiltä. Mutta silti kutkuttelisi jo olla ihan kevät-meiningeissä. Muutamalla asusteella koko setti muuttuu  onneksi jo sen verran, että voi sanoa olevansa toukokuussa marraskuun sijaan.

Nappaa alta vinkit talteen, jos villakangastakki alkaa jo sellaisenaan kyllästyttämään.

Vaihda kaulahuivi korvakoruihin!

Tämä kevät on korviksien kulta-aikaa. Jopa niin kovasti, että meikälikka, joka ei juurikaan korviksia käytä, on ostanut useamman parin kevätasuja ilostuttamaan. Parasta trendissä on tietenkin se, että malleja, materiaaleja ja värejä on niin monenlaisia. Valikoimaa löytyy kaupoista runsain mitoin ja omat mieleisensä saa napattua mukaan aika satavarmasti edullisesti alle parilla kympillä. Näyttävät korvikset voi pukea arkiasujen lisäksi helposti myös juhlaan. Esimerkiksi se vaatekaapin vakkarimekko saa ihan uutta eloa, kun yhdistää sen kanssa vaikkapa jotkut hieman riitelevän väriset korvikset. Mulla itsellä on esimerkiksi kesän juhliin vihreä kietaisumekko, jonka ajattelin pukea punaisten korvakorujen ja huulipunan kanssa.

Mun tämänhetkiset lempparit on kuitenkin ehdottomasti nämä kuvissa näkyvät keltaiset tupsut, jotka ostin Malesiasta. Ovat tarpeeksi kevyet mun raskaille korvalehdilleni ja piristävät asun kuin asun. Niin ja sopivat pirun hyvin harmaan kanssa, mikä on positiivista, jos se on vaatekaapin suosituin väri.

Pesaise tennarit kevätkuosiin!

Vielä ei ole ihan niin lämmin, että voisi siirtyä kokonaan kesäkenkiin, mutta välisesonkien paras kaveri onkin tennarit. Jos kaapista löytyy jo kivat yksilöt, niin suosittelen antamaan niille kunnon keväthuollon, jos sitä ei ole tullut hetkeen tehtyä. Valkoisten pohjien paras kaveri on taikasieni, mokkapinnat saa kuosiin mokkaharjalla ja tekstiilit suosittelen heittämään raa’asti pesukoneeseen. Joskus vähän elähtäneetkin tossut saa ihan uuden elämän pesulla ja esimerkiksi uusilla kengännauhoilla.

Niin ja varma kevään merkki on myös se, että lahkeet uskaltaa kääräistä ylös ilman pelkoa jäätymiskuolemasta.

Heivaa koko talven olalla keikkunut laukku ja vaihda se keveämpään!

Tänä keväänä kaduilta bongaa muun muassa ihania punottuja korilaukkuja sekä olan yli kiepsautettuja vyölaukkuja. Viimeisin olisi omallakin himotus-listalla, mutta en ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Mutta se kevyt ja keväinen voi hyvin olla myös jotain, mitä sieltä vaatekaapista jo löytyy. Joillekkin kevät tarkoittaa vaaleaa kangaskassia tai värikästä pikkulaukkua. Tai voihan sen vanhan veskan myös tuunata vaikka silkkihuivilla tai laukkukorulla. Kunhan siitä tulee juurikin sellainen ihanan kepeä kevätmieli.

Mun kesäkassini on tänä vuonna tämä hauska, Zalandolta tilattu pikkulaukku. Sen punottu pinta, kultaiset yksityiskohdat ja värikkäät tasselit, jotka saa myös helposti irroitettua, vetivät tehokkaasti puoleensa. Kannoin muuten ennen aina mukanani puolta omaisuutta, mutta tykästyminen näihin pikkuisiin käsilaukkuihin on tehnyt suht hyvää jo ihan selänkin kannalta. Nykyään mukana kulkee vain just se välttämätön ja yksi ekstra huulikiilto.

Takki H&M/ Raitapaita Marimekko/ Villaneule Part Two/ Farkut KappAhal/ Laukku Zalando/ Tennarit Adidas/

MELANKOLINEN MAANANTAI

Puhuttiin juuri toimistolla siitä, miten välillä kuvaaminen tuntuu hyvältä, välillä kirjoittaminen. Blogiongelmia siis, sellaisia mitä voi olla välillä vaikea ymmärtää. Jotenkin vain inspiraatio on välillä vaikea saada kukkimaan, jos blogivuosia on takana se seitsemän.

Luulin näiden kahden, kirjoittamisen ja kuvaamisen, lyövän tällä hetkellä kättä. Olevan hyvässä tasapainossa. Kunnes yllätin itseni jälleen kerran melankolisen jaarittelun parista. Oikoluettueni pyyhin koko litanian. Jos minäkään en jaksa lukea omien aivojeni tuotosta, niin ette tekään.

Melankolia rivien välissä myös yllätti minut. Etenkin, kun postauksen pääpointti on se, että halusin esitellä teille värikaksikon, jota tuijottelin pitkin päivää myhäillen. Niin hyvin vaaleansininen kynsilakka ja kupariset asusteet tuntuivat sopivan yhteen. Että juu, myhäilin.

Ei noin muutenkaan pitäisi olla aihetta haikeuteen. Ehkä se on vaan joku syntymässä asennettu suomalaisen nuoren naisen ominaisuun. Että vähän tarvii olla mystinen ja runollinen.

Vaikka oikeasti tosiaan, katselen vaaleansiniseksi lakattuja kynsiäni.