Somepaasto 2.0 – uhka vai mahdollisuus?

 

Kävin tässä taannoin keskustelua blogistani sekä sen tulevaisuudesta uuden blogikotini kanssa. Puhuin innoissani siitä, miten nykyään, pienen taukoni jälkeen haluan ehdottomasti kirjoittaa vain silloin, kuin siltä tuntuu. Haluan että jokainen sana, jonka vuodatan, on sellainen, jonka haluan vuodattaa ja jonka vuodatuksesta joku toinenkin ehkä hyötyy. Sain perään aiheellisen kysymyksen: ”Kuinka usein tämä fiilis tulee?”

No hehe, nykyään aika harvoin, kiitos kysymästä. Jotenkin tämä somen ylikulutus nykypäivänä varmistaa sen, että informaatiota tulla putkahtelee joka suunnalta. On kaikkea inspiroivista voimalauseista videoihin, jossa reagoidaan toisten sometteluihin. Kun informaatiota tulee ovista ja ikkunoista, välillä pyytämättäkin, on sellainen olo, että mitä minä sitä turhaa lisäämään. Ja onko minulla edes mitään annettavaa? Sinäänsä hieman absurdi ajatus ihmiseltä, joka työkseen tuottaa sisältöä. 

 

 

Toisaalta pidän ajatustani jalona, toisaalta pyristelen sitä vastaan. Sillä joskus tekee hyvää kirjoitella jonninjoutavia ja jakaa niitä jonninjoutavia nimenomaan omaksi iloksi. Pitäisikö suurten inspiraatiohetkien tai informaatiopläjäysten sijaan jakaakin enemmän ajatuksia, joista ei hyödy kukaan, ei pakosti edes kirjoittajansa? Sillä kirjoittaminen on parasta omatoimi-terapiaa heti kaatokännien jälkeen, sanokaa minun sanoneen.

Niinpä palasin langoille. Olen nimittäin hieman terapian tarpeessa. On joku loppukesäinen ahdistus, joka saa arkipäivät tuntumaan yhdeltä tervassa tarpomiselta ja vapaa-aikana sitä makaa sohvalla miettin, että olisipa kiva tehdä jotain, mutta sitten ei kuitenkaan tee yhtään mitään. Näinä hetkinä huomaan uppoutuvani someen, mutta en tuottaakseni vaan kuluttaakseni.

Ehkä kesä on kaikessa ihanuudessaan ollut niin hektinen, että nyt olisi aika levähtää. Niin arkisesta pyörityksestä kuin somestakin. Onneksi kesäloma siintää alle kuukauden päässä. Olen pohtinut pitäväni sometauon, mutta toisaalta, ehkä pidän sellaisen stressittömän loman, jossa saa somettaa, jos siltä tuntuu. Ehdottomuus ei toimi itselläni missään, joten tuskin tässäkään. 

 

 

Tuntuu, että tänä kesänä sometauko on ollut pinnalla erityisen paljon, siksi se varmaan minunkin takaraivossani kolkuttelee. Somesta olen lukenut, että somettomuus voisi olla ihan hyvä vaihtoehto – ainakin hetkellisesti.

Edellisinä vuosina somelakko tai -paasto, miksi sitä tahtookaan kutsua, on ollut vielä asia, josta huudellaan aika äänekkäästikkin. ”Minä rohkea suljen itseni nyt pois sosiaalisesta mediasta, ettäs tiedätte”. Nyt tuntuu, että sometauko on ollut hiljainen päätös, jonka kanssa palataan asiaan vasta silloin, kun tuo aika on onnistuneesti takana päin. Tuntuu, että moni on jättänyt puhelimensa täysin huomioimatta lomansa aikana. Mielenkiintoinen, mutta täysin ennustettavissa ollut ilmiö tänä somentäyteisenä aikakautena. Miksi pitäisi olla kokoajan online? 

Olen seurannut paastoilijoita ja lakkoilijoita mielenkiinnolla. Tuntuu, että jokainen somepaasto todistaa itse itsensä, kun joku taukolainen taukonsa jälkeen ilmoittaa paluunsa. Ja veikkaisin, että 78% seuraajista ei ole edes huomannut poissaoloa – itse ainakaan en ole. Sisältöä tuotetaan niin käsittämättömän paljon jokaisena hetkenä, että se minun ja sinun julkaisusi hukkuu tuohon sisältömereen. Että jos sometauko on mietinnässä, niin sanoisin että anna mennä. Kukaan tuskin edes huomaa hiljaisuuttasi ja jos huomaa, niin puhelimesta löytyy edelleenkin sellaiset ominaisuudet kuin tekstiviesti ja puhelu.

 

 

Olen paastoillut itse puolivahingossa useamman kerran – blogin lisäksi myös lempparisomessani eli instagramissa. Parhaat somettomat aikani olen viettänyt ehdottomasti reissussa, jossa mobiilidataa on saatavilla rajoitetusti. Olen saattanut havahtua kuukauden reissussa olemisen jälkeen siihen, että en ole jakanut yhtäkään kuvaa tai stooria. Pieni askel yhteiskunnalle, suuri lievessä somekoukussa olevalla ihmiselle.

En tiedä olenko kiinnostunut täysin somettomasta lomasta tai elämästä ylipäänsä. Huomaan kuitenkin, että hakeudun puhelimeni pariin ärsyttävän paljon. Poikaystäväni ystävällisesti jaksaa onneksi vittuilla asiasta, jotta huomaan käyttäytymiseni paremmin. Sosiaalisen median koukuttavuudesta kertovat tutkimukset eivät ole mitään höpönlöpöä, sanokaa mun sanoneen. Siksi olenkin miettinyt, että auttaisiko ärsyketulvan selkeä vähentäminen myös tähän olooni, jossa en tunnu keskittyvän oikeisiin asioihin elämässä – tai oikein mihinkään. Olisiko somepaasto todella paikallaan, jotta arkikin rullailisi leppeämmin ja loma tuntuisi lomalta?

 

 

Somepaasto 2.0 voisikin olla (itselleni) seuraavanlainen:

  • Julkaise ja kirjoita kun siltä tuntuu, ottamatta paineita siitä, mitä julkaiset
  • Älä selaa somea jokaisena vapaana hetkenäsi, piste.

Paaston pitäminen kuulostaa sitä houkuttelevammalta, mitä enemmän sitä ajattelee. En edes uskalla tietää, montako minuuttia vietän somen parissa päivittäin. Eikä siis edes työni puolesta vaan ihan omalla kallisarvoisella vapaa-ajallani. Mihin kaikkeen nuo hetket voisi käyttää? Selkeä somen vähentäminen auttaisi varmuudella myös siihen, että oma sisällöntuottaminen tuottaisi enemmän iloa myös minulle. Kun muiden somettamiset eivät vilise silmissä jatkuvalla syötöllä, ehkä oma ideapankkikin alkaisi raksuttamaan kiivaammin. 

 

Oletko sinä pitänyt somepaaston, pitänyt pidemmän lakon somen käytöstä tai luopunut täysin jostain sosiaalisen median palveluista?

Kerro ja inspiroi meikälikkaa kiitti pliis. 

 

Kosmetiikkalempparit 7/2019

Postauksen kosmetiikkatuotteet saatu testaukseen, kiitos Sugar Helsinki!

 

Pitkästä aikaa kosmetiikkalempparit-kooste, hurraa! 

 

Kasasin teille kesäkuukausien ehdottomasti parhaan kosmetiikkaviisikon, jolla ihoni on pysynyt ruodussa ja hehkuvana läpi hikisten helteiden ja vähän niiden viileämpienkin kesäpäivien.

Tämän koosteen kanssa ei käynyt muuten ihan niinkuin Strömssössä, sanotaanko nyt näin. Halusin kasata teille hiton hyviä ja takuuvarmoja luonnonkosmetiikan tuotteita kesään eli niille kuukausille kun kasvot kaipaavat hellää huolenpitoa, kosteutusta, mutta ei kuitenkaan mitään liian raskasta tai rasvaista. No totta kai testasin niin innoissani, että nyt kun vihdoin kirjoitan, pihalla on kaksikymmentä astetta vähemmän lämpöä kuin viime viikolla. Naurattaisi jos ei harmittaisi. 

Vaikka en minä vielä kesän suhteen luovuttanut. Vielä tulee aurinko – ja vielä varmemmin tarve kosmetiikalle, joka hellii, uudistaa ja virkistää ihoa, joka on vähän väsy aurinkoisten päivien, valvottujen kesäöiden ja muuten vain kesäisen elämän jäljiltä. 

 

 

Bybi Supercharge – Seerumi

Bybin seerumissa yhdistyy squalaani, kaktusviikunan-, jasmiinin- ja vesimeloniöljyn syväkosteuttavat ominaisuudet. Valmistaja suosittelee käyttämään öljyn sormien kautta: seerumi hierotaan ensin käsiin ja sitten pyörivin liikkein kasvoille ja kaulalle.

Mitä lupaa? 

Lupaa kosteuttaa, uudistaa ja tehoravita ihon tehokkaasti, imeytyen välittömästi jättämättä iholle öljyistä pintaa. Tekee ihosta eloisan ja tasaisen sekä tukee ihosolujen uudistumista.

Mitä minä olen mieltä? 

Bybin seerumi on kuin kaikki merkin tuotteet – kaunis kuin karkki. Jos valitsisin kosmetiikkani puhtaasti purkkien perusteella, vuoraisin kylpyhuoneemme Bybin lasipurkeilla. Seerumi on kevyt ja ravitseva. Levitän sen kuitenkin mieluummin niin, kuin kaikki muutkin pipetilliset tuotteet: pipetillä pisarat suoraan kasvoille, sen jälkeen hieronta. Imeytyy ihoon hyvin, jopa minulla, jolla tuotteet jäävät helposti ns. pyörimään ihon pinnalle. Toimii täydellisesti myös meikin alla, jättäen ihon kimmoisaksi ja kosteutetuksi. Täydellinen monitoimituote, sillä en itse kaipaa tämän päälle mitään öljyä tai rasvaa – ainakaan päiväkäytössä. 

 

 

Bybi Beauty Megamist – Hyaluronihappo kasvosuihke

Kasvosuihke on suunniteltu erityisesti iholle, joka vaatii megakosteutusta. Sisältää paljon hyaluronihappoa sekä ruusua, appelsiininkukkaa, granaattiomenaa ja merilevää. Suihkautetaan kasvoille pesun jälkeen, annetaan imeytyä (tai pyyhitään vanulapulla pois), jonka jälkeen levitetään voide, seerumi, öljy, you name it! 

Mitä lupaa?

Lupaa tehokosteuttaa kuivankin ihon, lisätä ihon kimmoisuutta tehden siitä pehmeän ja sileän  sekä ennalta ehkäistä ihon vanhenemista. 

Mitä minä olen mieltä? 

Tässä on potkua! Jos rakastat tuotteita, joissa on hyaluronihappoa, rakastat taatusti tätäkin. Käytön jälkeen iho on kimmoisa, kosteutettu ja valmis ottamaan vastaan seuraavan tehotuotteen. Tasapainoittaa rasvaista ihoa törkeän hyvin!

 

 

KORA Organics Energizing Citrus Mist – kasvovesisuihke

Koran kasvosuihke on piristävä mix noni-hedelmäuutetta, Aloe veraa, sitruunaruohoa sekä mandariinin eteeristä öljyä. Käytetään puhdistetuille kasvoille ennen muita tuotteita – kasvosuihke valmistelee ja herättelee ihon vastaanottamaan seuraavien tuotteiden tehoaineet. Voidaan käyttää myös pitkin päivää virkistämään kasvoja.

Mitä lupaa? 

Lupaa antaa iholle tervettä hehkua ja pehmeyttä, ravitun tunteen sekä siinä samalla pienentää ihohuokosia sekä tasoittaa ihonsävyä. 

Mitä minä olen mieltä? 

Kasvosuihkeessa on hienojakoinen koostumus ja sisältö, huh, se tuoksuu kesäpäiville, sitrushedelmille ja aurinkolomalle. Puhtaalle iholle suihkittuna jättää jotenkin ihan erityisen napakan pinnan, josta nautin suuresti. Joinain laiskoina päivinä tämä on ainoa tuote jota käytän iholla pesun jälkeen aamuisin, sillä lopputulos on jotenkin…ihana. Tiedän ettei kannattaisi, mutta kesälla saa olla vähän laiska. Suihkin tätä myös pitkin päivää silloin, kun iho kaipaa pientä freesausta. Testattu myös käyttää mineraalimeikkipohjan päällä kiinnityssuihkeena – toimii!

 

Evolve Organic Beauty Hyaluronic eye Complex – Silmänympärysseerumi

Evolve silmänympärysseerumi on pakattu kätevään roll-on-pakkaukseen ja pitää sisällään hyaluronihappoa sekä kurkku-uutetta, joka viilentää ja virkistää. Seerumi on ohutta sekä helposti imeytyvää ja se rullaillaan suoraan silmänympärysiholle. 

Mitä lupaa? 

Lupaa laskea turvotusta, siloittaa silmänympärysalueen herkkää ihoa vähentämällä pieniä juonteita sekä kosteuttaa ja kirkastaa tummiakin silmänalusia. 

Mitä minä olen mieltä? 

Rakastan Evolvea ja niin rakastan tätäkin! Silmänympärysseerumi on huipputuote itsenikaltaisille, jotka ovat laiskoja rasvailemaan silmänympärysihoaan. Pakkaus on kätevä ja pienen ravistelun jälkeen geeli/seerumi on helppo ensin rullata ja sitten kevyesti taputella iholle. Jättää viileän tunteen ja imeydyttyään iho on napakka ja sileä. On pelastanut muutaman sunnuntaiaamun, kun näky peilissä on ollut kaikkea muuta kuin freesi. 

 

Evolve Organic Beauty Miracle Mask – Kuoriva hedelmähapponaamio

Evolven hedelmähapponaamio on sekoitus luonnollisia hedelmähappoja sekoitettuna sokeriruo´osta saatavaan glykolihappoon. Rakeeton, entsymaattinen kuorinta on tarkoitettu poistamaan tukkeutumia ja vähentämään tulehduksia. Sopii kaikille, myös herkälle iholle ja tuoksuu hedelmäiselle – siis sellaiselle aidolle hedelmäiselle. Levitetään paksuhko kerros puhtaalle iholle, annetaan vaikuttaa 5 minuuttia ja huuhdellaan pois lämpimällä vedellä.

Mitä lupaa? 

Lupaa antaa iholle energiaa, hehkua, pehmeyttä ja sileyttä. Edistää ihosolujen uusiutumista, kirkastaa, ehkäistä ikääntymisen merkkejä sekä kuoria ihon pintasolukkoa. 

Mitä minä olen mieltä? 

Voisin melkein kruunata tämän koko alkuvuoden lempikosmetiikka-tuotteekseni, niin paljon tästä Evolven happonaamiosta/kuorinnasta pidän. Käytän tätä noin kerran viikossa, iltaisin ennen nukkumaan menoa (käytä hedelmähappokuorinnat aina iltaisin, jotta iho ei altistu heti käytön jälkeen auringolle) ja annan vaikuttaa vajaan 10 minuuttia (en suosittele herkälle iholle näin pitkää vaikutusaikaa). Päälle kasvovesi, seerumi sekä öljy ja aamulla peilistä näkyy unelmaisen sileä ja hehkuva iho. Melkein kysyisin itsekin itseltäni paperit, jos läksisin käsittelyn jälkeen Alepaan kaljaostoksille. Jos saisin loppuelämäni käyttää vain yhtä naamiota/kuorintaa – käyttäisin tätä!

 

Mikä on ollut sun lempparein kosmetiikkatuote tänä kesänä? Vinkit jakoon siskot!

Päätöksenteon vaikeus & Marimekko Karla -laukku

 

Olen normaalisti hyvä tekemään päätöksiä. Luotan intuitioon, fiilikseen, ensituntumaan. Pystyn tekemään päätöksen hyvin monesta asiasta ihan sadasosa sekunnissa. Isompia, esimerkiksi tulevaisuuteen liittyviä päätöksiä saatan miettiä hetken, mutta yleensä vain siksi, että se koskettaa myös jotakuta muuta. Teen miljoonia pieniä päätöksiä töissä joka päivä. Jos näen jotain mistä en pidä, sanon sen. Jos joku sanavalinta särähtää korvaani, vaihdan sen. 

Toisaalta, olen aivan jumalaton jahkaili. Jahkailen silloin, kun päätöksentekoa voi pitkittää tai kun minulla on aivan liikaa vaihtoehtoja. Jahkailen asioissa, joilla ei oikeastaan ole yhtään mitään merkitystä. Saatan ahdistua ruokalistasta, jossa on liikaa vaihtoehtoja. Päädyn aina tilaamaan jotain aivan älytöntä, mistä en edes pidä. Ahdistun sovituskopissa, kun mietin, että kumman värinen kauluspaita on parempi. Aika usein teen väärän päätöksen. Ja voi jeesus miten ahdistun tilanteessa, kun joku pyytää minua päättämään että mitä tehdään illalla.

 

 

Pohdin tämän kuvissa näkyvän Marimekon Karla-laukun ostamista ikuisuuden. Niin pienen ikuisuuden, että kun sen vihdoin ostin, en voinut olla miettimättä, että miksi en ole omistanut tätä jo kahta vuotta. Päätöksentekoa pohjustin tutustumalla, sovittelemalla ja miettimällä, että kyllästynköhän laukun muotoiluun. No en kyllästynyt tässä kahdessa vuodessakaan, jonka käytin pohtimiseen, joten tuskin kyllästyn ihan heti näin käytössäkään.

Laukussa tiivistyi hienosti se päätöksenteon vaikeus, johon satunnaisesti omalla kohdallani havahdun. Jahkailulle ja päätöksen eon pitkittämiselle ei ole syytä, mutta koska minulla on mahdollisuus pitkittää, teen sen. Mieletöntä miten hölmö voi pieni ihminen olla.  

 

 

Varmaan sanomattakin selvää, että pitkän pohdinnan jälkeen ostettu Karla on ollut joka pennin arvoinen. Se on keikkunut mukanani ostopäivästä lähtien lähes jokaisena päivänä. Arkisin sen seurana on Marimekon Lolly -reppu, jossa kulkee läppäri ja eväsrasiani. Vapaalla sen seurana on milloin mikäkin kangaskassi, jossa kuljetan satunnaisia neulepaitoja tai kauppaostoksia.

Olen yhdellä sanalla sanottuna: tyyyyyyy-ty-väi-nen. Jos joku muu vielä pähkäilee oman Karlansa ostamista, niin vakuutan sinut viiden kohdan listalla, joka vapauttaa sinut päätöksenteon vaikeudesta. 

 

 

Kokemuksia Marimekko Karla -laukusta

 

  • Karla laukun nahka on ihanan pehmoinen ja joustava, eikä siinä muutaman kuukauden päivittäisen käytön jälkeen näy vielä mitään kulumaa tai naarmuja
  • Laukku nielee sisäänsä yllättävän paljon tavaraa, oikeastaan kaiken mitä olen sinne halunnut mahduttaa
  • En ole vielä pukeutunut yhteenkään sellaiseen asuun, johon Karla -laukku ei sopisi
  • Hihna on minusta/minulle juuri sopivan mittainen
  • Viimeistykset ja laukun yksityiskohdat ovat laadukkaat ja ihanan simppelit

 

Ta-daa! Voit lopettaa pähkäilysi ja kotiuttaa oman pikku Karlasi, jotta voimme yhdessä soluttautua Helsingin kantakaupunkiin, jossa noin joka toinen kantaa tätä samaa, unelmanpehmeää nahkaveskaa. Niin paitsi että…montakohan väriä näistä olikaan tällä hetkellä saatavilla?