PESÄNRAKENNUKSEN TUOTOKSIA

*Postaus toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa

Kotiin palatessa tulee aina mieletön draivi laittaa ympäristöään uuteen uskoon. Tekee mieli jynssätä koti putipuhtaaksi, pestä ikkunoista talven jättämät jäljet ja konmarittaa omaisuuttaan taas pienemmäksi, kun on kerran koko talvenkin pärjännyt yhdellä repullisella. Mutta tämän kaiken lisäksi tulee myös ihan käsittämätön tarve sisustaa ja tehdä kodista sellainen turvallinen satama, joka näyttää just eikä melkein omalta.

Ollaan päivitetty entinen hieman epäsopiva ruokaryhmä uuteen, vaihdettu olohuoneen järjestystä ja tänään viimeisimpänä puunattu parveke siihen kuosiin, että se ei kaipaa kuin muutamat kesäkukat ja yrtit ollakseen ihana keidas keskellä Hermannin vilinää. Sisätiloihinkin kaipasin jotain uutta ja siksi kaivelinkin sähköpostistani Desenion viestin, jossa ehdoteltiin yhteistyötä heidän laajan julistevalikoimansa parissa.

Vietin varmaan kaksi kokonaista iltapäivää selaillen eri vaihtoehtoja. Lähdin liikenteeseen sillä ajatuksella, että haluan jotain värikästä tai tummanpuhuvaa ja ostoskori täyttyikin ihan hurjaa vauhtia. Lopullisen karsinnan seurauksena huomasinkin, että sinne jäi valkoista ja hieman pastellia. Haha, minkäs sitä koira karvoilleen voi.

Päätin satsata uuteen taulukollaasiin, jonka kasasin tutusti ja turvallisesti olohuoneen lipaston päälle. Valitsin sinne taiteellista puoltani viehättävän väriläikän, jossa on sulassa sovussa muutama siveltimen veto sekä viivapiirroksen tupakoivasta naisesta. Pikkuiset kultaiset kehykset vetivät myös jostain syystä puoleensa ja niihinkin päätyi mustavalkoista.  Hygge-juliste oli pakko saada, se kun tuntui kuvastavan tätä pesänrakennuksen missiota paremmin kuin hyvin.

Taustalla näkyvä kasvijuliste on vanha kuin taivas, mutta se sopi kollaasiin minusta paremmin kuin hyvin, sillä siinä on samoja sävyjä kuin viereisissä siveltimen vedoissa. Musta olikin kiva huomata, miten hyvin julisteet solahti yhteen vanhojen kanssa.

Color Strokes / Line Cactus / Smoking Girl / Hygge / Marc Jacobs

En tiedä saako näistä tiukasti rajatuista kuvista selvää, mutta lipasto on vaihtanut paikkaansa ja hengailee nykyisellään siinä, missä meidän sohvamme oli ennen. Tuo hennon vaaleansininen seinä on ainoa värillinen seinä meidän olohuoneessamme ja sohva onkin siirretty nyt vastakkaiselle seinälle, jossa se näyttää hieman orvolta valkoista seinää vasten. Siispä halusin sen kaveriksi jonkun ison taulun. Alkuajatukseni jostain tummansinisestä, joka mätsäisi meidän uuden nojatuolin kanssa lensi kuitenkin romukoppaan, kun törmäsin alla näkyvään tekstitauluun.

En yleensä edes välitä tekstitauluista, mutta tämä kolahti huolella niin sanomansa kuin ulkonäkönsä puolesta. Valitsin julisteen isoimmassa mahdollisessa koossa ja kehyksiksi klikkailin ostoskoriin kultaista, jotka ryhdittävät julistetta minusta entisestään.

It would be a much more
beautiful world if people did as
they pleased and not what they
thought other people expected
of them.

Taulu ei ole päässyt vielä seinälle asti, mutta nostin sen havainnollistavasti sohvan selkänojalle kuvien ottamista varten. Ja siellä se on itseasiassa keikkunut siitä lähtien. Katsotaan kuinka pitkään ollaan proskranaatio-vaiheessa eli kuinka pitkään kestää, että se ihan oikeasti pääsee seinälle. Itseni ja mieheni tuntien siinä voi mennä hetki.

Mitä olette mieltä tauluvalinnoista? Sopivatko ne hyvin ympäristöönsä?

Niin ja tietysti, jotain kivaa olisi teillekkin eli alekoodi, jolla saatte mukavan alennuksen, jos tuntuu siltä, että omatkin seinät kaipaisi vähän piristystä. Jos Desenio on teille entuudestaan tuntematon, niin voin kyllä suositella vilpittömin mielin. Ainoa aikaavievä vaihe on se, kun yrittää päättää, että mikä niistä kaikista ihanista olisi nyt se kaikkein ihanin. Sen jälkeen kaikki toimiikin sutjakkaasti. Varsinkin jos olette yhtä konnia kuin minä ja suostuttelette poikakaverin kantoavuksi postireissulle.

Koodilla “PIUKKUU25” saat 25% alennusta julisteista* 8.-10.5. välillä *Ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita.

HELPOIMMAN KAUTTA

Kas, mitä löytyi kuva-arkistojen kätköistä. Muutamia tammikuisella, kylmällä valolla siunattuja kuvia. Olen aikas varma, että kuvissa pääosaa piti esittää meikäläisen aamupala (tai kellon mukaan puhutaan varmaan jostain brunssista jo, heh heh), mutta niitä katsellessani tajusin, etten ole kertonut ruokaryhmämme hienoa tarinaa.

En tiedä pitäisikö jättää kertomatta, että pysyisi hieman normaalimpi kuva tästä kaksikosta yllä, mutta kerron silti. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että mä päätin, etten jaksa enää katsella vanhaa ruokapöytääni. Muistatteko sen? Se oli täyspuinen, suht siro, mutta kuitenkin tätä isompi. Se on alunperin pikkusiskoni äidin, mutta päätyi vuosia sitten isosiskolleni, joka jossain mielenhäiriöissä maalasi sen mustaksi(okei, oli se anni sillon ihan makee!). Siskokin dumppasi pöydän ja se päätyi mammalleni kukkapöydäksi. Kunnes mulla meni nelisen vuotta sitten lusikat jakoon ja palasin reppureissulta kotiin, josta oli kadonnut miehen lisäksi sohva(onneksi, se oli tosi ruma) ja ruokaryhmä. Sitten se musta pöytä päätyi mun luokseni.

Ja koska en ole ikinä ollut mitenkään turhan tarkka, se seuraili mua jo muutaman muutonkin yli, kunnes tosiaan tajusin, että tahdon siitä eroon. Kallio kierrättää ja muutama kympin seteli myöhemmin oltiin pöydättömiä. Tai ei oikeastaan, koska uusi oli jo tilalla. Tuo pöytälevy löytyi Kierrätyskeskuksesta. Tarkalleen ottaen huonekaluhallin jostain perimmäisestä nurkasta. Maksettiin siitä muistaakseni kahdeksankymmentä senttiä, koska ”ei tätä kukaan oo koskaan halunnut”. En sinänsä ihmettele, sillä ostohetkellä se oli sellainen toisesta päästä pyöreä ja lämpöisen puun värinen.

Kuskattiin se Forssaan ja kun se tuli takaisin Helsinkiin, oli pyöreä pää katkaistu pois ja pinta hiottu puhtaaksi. Mukana tuli myös valkoista puuvahaa, jolla käsiteltiin tuo pöydän pinta muistaakseni kahdesti ja tuikattiin vielä Ikeasta ostetut metallijalat alle. Aika makee ainakin meidän mielestä! Vahaa käytettiin myös keittiön seinähyllyihin. Ne löytyivät ullakkokomeromme perimmäisestä nurkasta paskaisina ja pölyisinä, mutta nyt ovat ihan kuin uudet. Nuo kannattimetkin on muuten ikeasta, maksoivat kai kaksi euroa kipaleelta.

Tuolit puolestaan ostettiin kahdesti. Ensimmäiset haettiin jostain Katajanokan perukoilta kierrätettyinä ja toiset löytyivät Kierrätyskeskuksesta jollain naurettavalla summalla. En muista millä, mutta ei ne ainakaan kamalasti enempää kymppiä maksaneet kappaleelta. Toiset oli luonnollisesti kivemmat, joten nyt meillä olis kolme pinnatuolia vielä ullakollakin. Pitäis varmaan tehdä niiden suhteen jotain, kun päästään kotiin. Hupsista!

Tätä kirjoittaessani saatoin miettiä, et ois vissiin yksinkertaisempiakin tapoja hommata itselleen huonekaluja. Mut toisaalta, sit ei olis tälläsiä tarinoita kerrottavana.

*Ajastettu

TBT: VIHDOINKIN VALOA

Mulla on sellainen hassu muistikuva, että viime vuoden helmikuun, tai oikeastaan sen taittuminen maaliskuuksi oli jotenkin kovin erityinen. Silloin tuntui, että pitkä ja pimeä talvi oli vihdoin selätetty. Että pikku hiljaa valo lisääntyi, täytti mun Hermannin kotikoloni ja pumppasi lisää energiaa tukkoiseen päähän. Vihdoin sai antaa itselleen luvan odottaa kevättä. Postauksen kuvat on otettu juurikin noina päivinä ja jotenkin tulin hyvälle mielelle, kun vain katsoinkin niitä.

Muutama vuosi sitten rakastin syksyä. Ehkä se johtui uuden kouluvuoden aloittamisesta, kirpeistä päivistä, jolloin saattoi aamulla kietoutua paksuun kaulahuiviin ja päivällä nauttia vielä auringon lämmöstä. Pukeutua kerroksittain ja katsoa, kuinka ruska alkoi levitä ympärille. Vanhemmiten kuitenkin huomasin, että syksyllä oli muhun käänteinenkin vaikutus. Sen mukana alkoi tulla loputon väsymys.

Väsymys on saatu jotenkin hallintaan, mutta silti olen alkanut kääntyä kevään puolelle. Muistelen viime kevättä varsinkin jollain tapaa hieman taianomaisena aikana. Muistan kuivat kadut Helsingistä ja tunteen, kun joutui ensimmäistä kertaa kaivamaan aurinkolasit nokkansa päälle. Siksi mua vähän harmittaakin, että tänä vuonna missaan kevään osittain. Vaikka tuleehan noita.

Tai sitten pidetään peukut pystyssä, että tänäkin vuonna kevät tulisi salakavalasti aikaisin ja maaliskuun alussakin ehtisi hieman nauttia kevään ensimmäisistä tunnelmista.