ROUSKUVA KIKHERNESALAATTI

Minulla on yksi asia, jota kaipaan yli kaiken aina reissussa ollessani, jos nyt siis ei oteta laskuun ihmisiä. Ja se on ehdottomasti keittiössä häärääminen.

Vaikka nytkin lomailun sijaan lähinnä asustellaan täällä tällä puolen maapalloa, ollaan silti majoituttu majataloon eikä omaan vuokrahuoneeseen. Keittiössä puuhastelee siis minun sijastani joukko ihania khmerinaisia, jotka loihtii mitä mahtavimpia pöperöitä. En kyllä valita, kahdella taalalla saa kalakastikkeella ja maapähkinöillä kuorrutetun paikallisen salaatin, joka rouskuu rapeana hampaissa ja maistuu taivaalliselta riisin kaverina. Samalla rahalla saa myös aimo keon tuoreita hedelmiä aina pithayasta mangoon. Kaupungilta on löytynyt tutut hyvät ruokapaikat, ja vähän uusiakin. Esimerkiksi paikallisten mesta, josta saa aamupalan ja jääkahvin taalalla ja puolella.

Mutta silti, vähän sormeat syyhyävät jo leikkuulaudan äärelle. Yksi päivä jo vähän karkasin keittiöön, ja virittelin itse omat inkivääriteeni, saas nähdä jos joku päivä ahtaisin itseni jo oppipojaksi kauhan varteen.

Sitä hetkeä odotellessa muistin, että olin kuvannut yhden herkullisen ja ihan todella helppotekoisen salaatin, johon tyhjentelin Vallilan kotimme kaappeja. Se oli maukas ja raikas, juuri jotain sellaista mitä itse kaipaan pimeän talven keskellä. Paljon proteiinia ja vitamiineja, tuoreita yrttejä muistuttamassa, että kyllä se talvikin joskus loppuu. Toimii sellaisenaan, mutta uskoisin toimivan kivasti myös esimerkiksi tortillalättyihin käärittynä.

ROUSKUVA KIKHERNESALAATTI
(isot salaattiannokset kahdelle,
tai muun safkan seurana sanoisin että neljälle)

– 1 iso purkki kikherneitä huuhdeltuna
– keltaista ja punaista paprikaa
– pitkä pätkä kurkkua
– pikkuinen punasipuli
– loraus oliiviöljyä
– suolaa, laadukasta mustapippuria ja ripaus jeeraa
– puolikkaan limen mehut
– reippaasti tuoretta korianteria

Huuhdo, pilko, mausta ja sekoita.
Anna maustua hetken aikaa ja napsi napaan hyvällä ruokahalulla.

Alko suu napsumaan aamupalan toivossa niin pahasti tätä kirjoittaessani, että taidan käydä potkimassa yhden aamu-unisen ylös bungalowista ja hypätä mopon tarakalle se taalan ja puolen aamupala silmissäni. Palataanhan taas!

JÄMÄRUOKIEN TOP 5

Olen kirjoitellut aikaisemminkin intohimoisesta suhtautumisesta budjettihintaiseen kokkailuun. Viime kesänä kokeiltiin ruokalompakkoa, se toimi silloin erittäin hyvin, joten sovellettiin samaa systeemiä tänäkin kesänä. Ideana lähinnä se, että kumpikin nostaa kuun alussa lompakkoon tietyn summan käteistä ja sillä pyritään sitten pärjäämään koko loppu kuukausi.

Tänä kesänä ei pärjätty ihan niin pienellä budjetilla ja mentiin muutenkin aika löysin rantein, mutta eipä se euromäärä tainnut ainakaan yli kolmensadan kivuta kuukaudessa. Silti jotenkin tuntui, että en ole ollut kunnolla ruodossa tämän homman suhteen. Siksipä olen vietellyt jämäruokapäiviä, jotta yksikään porkkana ei lennä nahistuneena biojätteeseen ja kaivellut kaappeja vähän entistä tarkkasilmäisemmin.

Teidän iloksi, ajattelin jakaa nyt tämän hetkisen jämäruokien top vitosen!

1. Kasvissosekeitto
Toimii aina ja vaatii niin vähän. Ja helpoin tapa tuhota kaapissa nuhjaantuneet juurekset ja kasvikset. Viime viikolla kattilaan hulahti reilu litra vettä sekä luomukasvisliemijauhetta. Sekaan yksi iso keltasipuli, kolme perunaa, muutama parsakaalin kukinto ja pala vartta, kaksi porkkanaa. Porisuttele rauhassa, niin kauan että perunat ovat pehmeitä. Soseuta, heitä sekaan pari desiä punaisia linssejä ja halutessasi lisää kermaa. Onko se sit kookosta, kauraa vai mitä, päätä itse.

Ite lorautin kaksi desiä luomukermaa, hieman soijakastiketta sekä noin desin kaapista löytynyttä paseerattua tomaattia, rainbowlta löytyy tosi hyvää luomulaatuista. Anna porista vielä kymmenen minuuttia, maista ja mausta, jos kaipaa jotakin. Päälle pippuria, ikkunalaudalla jo neljä kuukautta viihtynyttä basilikaa sekä leipäpussissa kuivahtanut kauraleipän käntty.

2. Smoothie
Jääkaapissa liru kauramaitoa tai muutama lusikallinen kreikkalaista jugurttia. Hedelmäkulhosta löytyy yksi melkein musta banaani tai pehmeä avokado ja pakkasessa on satavarmasti viime syksyisiä mustikoita. Jep, se on smoothie. Itellä on vakiovarusteena himassa AINA kaikenlaisia siemeniä ja jauheita, joten täyttäväkin smoothie syntyy hetkessä ja sinne saa hukattua vaikka mitä jämiä.

3. Pizza
Pizzapohja ei vaadi oikeastaan mitään syntyäkseen ja sen päälle on helppo ujutella vaikka mitä. Muutama nahistunut tomaatti, jääkaappiin makaamaan jääneet herkkusienet, purkin pohjalle unohtunut pesto tai käntty fetaa. Ja meillä ainakin säästetään kaikki luomugoudan palaset juurikin tähän tarkoitukseen eli raasteeksi pizzan päälle.

4. Papupaska
Olen oppinut kauniin nimen ystävältäni Jenniltä, jota saatte siis kiittää asiattomasta kielenkäytöstäni. Papupaska on superhelppo valmistaa ja sitä voi syödä ihan minkä kanssa vain, ainakin melkein. Kaiva kaapista pehmentyneet paprikat ja viimeiset kevätsipulit. Pöydältä löytyy satavarmasti ihanan kypsä tomaatti ja pakkasesta ees pieni jämäpussi maissia. Kuullota runsaassa öljyssä kasvikset pehmeiksi, lisää maissia ja papuja. Omia lemppareitani kidney ja mustapaput. Lihansyöjille suosittelen naudanjauhelihaa ja einesmyönteisille texmex-mausteseoksia. Puhtaamman setin haluavat heittäkööt pannulle ruunsaasti mausteita, kuten juustokuminaa, paprikaa, korianteria, suolaa ja valkosipulia. Ja sitä aikaisemmin jo hehkuttamaani paseerattua tomaattia.

Syö valmistuspäivänä vaikka tortillojen välissä ranskankerman ja kasviksien kanssa. Ja jos lättyjä jää, niin seuraavana päivänä heitä papupaskan seuraksi vähän lisää kasviksia, taittele keskeltä, heitä päälle kourallinen juustoraastetta ja laita uuniin muhimaan. Tai keitä vaikka jasmiiniriisiä ja parsakaalia ja käytä papupaskaa kastikkeena!

5. Curry
Kookosmaito ja currytahna on avain siihen, millä saa about kaikki jämäkasvikset maistumaan herkulta. Täältä löytyy esimerkiksi mun aikaisemmin kirjoittamani curry-ohje!

Jakakaahan omanne, niin tämäkin ruokajumittaja saisi uusia makuja lautaselleen näin syksyn kunniaksi! 

TBT: POTKU PERSUKSILLE

Tämän kertainen TBT-postaus on tehty aivan täysin itseäni ajatellen, sillä tarvitsen tällä hetkellä ison potkun persauksilleni. Sellaisen, joka saisi taas tajuamaan, että nyt loppui saakeli. Ai mikäkö? No sokeri- ja hiilarikoukussa vellominen.

Välillä se ottaa meinaan vallan.

Kammottavaa on se, millainen olo siitä tulee ja se, miten vaikea se on saada katkaistua. Taisin kehitellä sokerikoukun reissun aikana, näin kävi viimeksikin. Kondensoidulla maidolla juodut vahvat khmerikahvit ja suloisen makeat hedelmät herättivät taas jonkinlaisen omituisen sokerinkaipuun, joka kotona on kärjistynyt siihen, että makeanhammas kolottaa ihan naurettavan usein, vaikka normaalisti en oikein edes välitä sokeriherkuista.

Hiilarikoukusta en voi puolestaan syyttää kuin itseäni ja ehkä ihan vähän talvea, joka normaalistikkin muuttaa syömisen hieman raskaammaksi, ainakin minulla. Mutta ihan itse sitä tulee puputettua koulun ruokalassa leipää salaatin kylkeen ja kokattua lasagnea kavereiden kanssa. Eikä ne hiilihydraatitkaan ehkä niin haittaisi, mutta nämä kaksi pahaa yhdessä on yhtä kuin jumittunut kroppa ja ällöttävä olo.

Jotenka siis, kaivelin ruokakuvia viime keväältä, jolloin muistan voineeni paremmin kuin hyvin. Eikä mikään ihme, kun lautasen sisältö on ollut tuon mukainen. Senhän olen tainnut jo ennenkin sanoa, että terveellinen ruoka on mun hyvinvoinnin kulmakiveni. Ilman sitä, oon aika kiukkuinen ja turvonnut.

Sen kevyen ja kepeän olon tahdon taas takaisin, mieluiten aika äkkiä. Ja tiedättekö, onneksi se on ihan helppo saavuttaa. Mulla kun on ihan täysi kontrolli siihen, mitä suustani laitan alas. Siitäkin huolimatta että aivot huutais jotain ihan muuta.

Siispä taidan kipaista keittiöön, surrauttaa itselleni raakapuurot turpoamaan aamua varten ja koittaa tehdä taas sellaisia valintoja jotka on hyväksi minulle. Vaikka myönnettäköön, on ne sokeriherkutkin joskus ihan hyvästä, ainakin mielenterveydelle.

PS. saatoin juuri tästä kirjoittamastani asiasta kiukustuneena lähettää ystävälle viestiä, että meikä pitää kuukauden totaaliherkkulakon ja jos repsahdan, niin lahjon neidin avokätisesti viinitonkalla. Herkkulakkoilu on kyllä muutoin mun mielestä hieman turhaa, mutta tällainen kierre on pakko saada katkaistua nyt heti äkkiä.