SATUNNAISIA AJATUKSIA

Neljä satunnaista kuvaa ja satunnaista ajatusta näin maanantai-illan kunniaksi.

Pesänrakennus alkaa olemaan loppusuoralla. Kuten olen kertonut, jylläsi aivan mieletön sisustuskuume kun tultiin kotiin, mutta nyt se tuntuu jo onneksi rauhoittuneen. Uudet taulut piristivät yleisilmettä yllättävn paljon (kuva ajalta ennen piristystä) ja olohuoneen uusi nojatuoli on kotiutunut nurkkaansa paremmin kuin hyvin. Löysin tuolipolon kaveriksi kierrätys-ryhmästä jalkalampunkin, niin sen ei tarvitse patsastella aivan yksinään.

Parveke laitettiin kuntoon tänään. Kevätjynssäyksestä kiiltävä parveke ansaitsi muutaman kesäkukan, valkoisia pelargonioita sekä kasan yrttiruukkuja. Kaipa sitä voisi nyt kutsua mahtipontisesti hyötypuutarhaksikin. Kunhan eivät kuolla kupsahda lasitetun parvekkeen kuumuudessa. Jos näin tapahtuu, syytän juurikin kuumutta enkä itseäni.

Ainoastaan sänky on menossa vaihtoon (meinaan siskollani ja me saadaan sitten hänen vanhansa, jotta voimme lopettaa kylki kyljessä nukkumisen omassa pienessämme) ja sitten alkaisi olla taas ihmisen hyvä olla.  Paitsi yhdet pellavalakanat voisi kyllä tipahtaa taivaasta, niistä olen unelmoinut jo kauan, mutta en ole raaskinut ostaa. Oisko teillä suositella hyviä, jos kuitenkin innostun ja kiskaisen ostohousut jalkaani? Mahdollisimman simppeli ilme ja jokin kaunis murrettu sävy kiinnostaisi.

Oma väri on kiva ja saksien kaihtaminenkin on joskus rohkeaa. Vaikka olin keväällä napsaisemassa hiuksiani jälleen lyhyemmiksi, ja te minua vielä innostitte Instagramin puolella, olen tyytyväinen etten tehnyt sitä. Olen värjännyt hiukseni viimeksi nelisen vuotta sitten ja yllätyn silti aina yhtä vilpittömästi sitä, että projekti on lusittu jo aika päivää sitten.

Pidän omasta väristäni hirmuisesti, vaikka sitä ehkä voisikin kuvailla sellaiseksi pliisuksi maantienharmaaksi, jota tunnutaan välttelevän keinolla millä hyvänsä. Itse kuvailisin ehkä kylmäksi keskiruskeaksi, mutta mielipiteitä on varmaan monia. Pituus on myös kivaa vaihtelua, vaikka eipä mun kampaukset edelleenkään nutturoita ja ponnareita kummallisempia ole. Mutta joku tässä pitkässä nyt viehettää, en osaa kertoa mikä. Enkä koita vakuutella teitä polkkatukka-intoilijoita, vaan puhun täydestä sydämestäni. Niin kiihkeästi kun nyt hiuksista voi puhua.

Ainoa muutos mikä kiinnostaisi, on kevyt raidoitus. Niin ihana kuin oma väri onkin, niin sen ansiosta hiukset ovat ihan ärsyttävän hyvässä kunnossa. Kuulostaa huvittavalta ongelmalta, mutta todellisuudessa hyväkuntoinen hius on ihan todella hankalaa hallita. Pieni karheus ja tekstuuri olisi toivottua.

Fiiliksen mukaan pukeutuminen on vapauttavaa. Vaatekaapilla pyöriminen on tällä hetkellä jotenkin todella rentoa ja helppoa. Ehkä se on muutaman kuukauden ero sen sisällöstä tai sitten vain tämä elämäntilanne, kun ei pukeudu vielä mitään tiettyä varten. Voi kiskaista aamulla päällensä mitä lystää, kun sen sisältökin on samojen ajatusten varassa. Joinain päivinä on tehnyt mieli jotain kuvankaltaista, ryhdikästä ja aikuismaista tai kepeitä liehuvia helmoja. Toisina päivinä en oo pukeutunut ollenkaan, vaan hengaillut pelkissä kotivaatteissa. Fiiliksen mukaan siis, todellakin.

Tuntuu myös, että oma tyyli on taas hioutunut jollain muotoa ja asut tuntuu helpommin omilta. Vähemmän on tunnetusti enemmän ja se tuntuu pätevän entistä enemmän vaatteiden saralla. Yksi laadukas t-paita on parempi kuin kymmenen rimpulaa, sanokaa mun sanoneen.

Joskus lomaakin voi olla liikaa. Mua stressaa sillai sopivissa määrin se, että en ole vielä löytänyt itselleni duunipaikkaa. Haluaisin ehdottomasti työskennellä vaatetusalalla, sitähän mä juuri opiskelin viisi vuotta ja vielä parempaa olisi löytää sellainen duuni, joka ihan oikeasti innostaa ja inspiroi. Ehkä tuo reissuluonnekkin vähän rauhottuisi, kun arkipäivät täyttyisi sellaisesta tekemisestä, johon ihan oikeasti on paloa. Että jos sieltä löytyy joku, joka etsii remmiinsä vaatetusalan osaajaa, niin moi vaan, minut saa palkata.

Eipä mulla muita ajatuksia tähän maanantaihin. Kertokaapa te vaikka omianne!

OHOI TUKKAGURUT!

kuva lainattu täältä

Tiiättekö mikä on yks ehdottomasti parhaita puolia blogeissa? No se niissä tapahtuva kommunikaatio, ainakin minun mielestäni. Yleensä äänitorvi olen minä, mutta tällä kertaa kyselenkin teiltä asiasta, josta mulla ei oo tietoutta sit niin yhtään.

Mulla olis nimittäin vähän hiushuolia ja tarvitsisin neuvoa joltain tukkagurulta. Koska let’s face it, mun taitoni hiusasioissa loppuu täysin siihen, että mua on siunattu hyvillä geeneillä, joiden ansiosta tukka kasvaa kuin paskaruoho. Kaikki muu on lähinnä sattumaa.

Mulla onkin nyt kaksi ongelmaa, jotka kummatkin liittyvät yksinkertaisuudessaan siihen, että meitsin fleda on jotenkin todella mäjähtäneen näköinen. Ensin ajattelin odotella tammikuulle, kun kotiudun reissusta, mutta en taida jaksaa kahta kuukautta. Siispä kaipaisin pika-apua!

Ongelma numero 1:
Kasvattelen tässä pikku hiljaa omaa väriäni ja sitä alkaakin olemaan jo hieman korvan alapuolelle asti. Aiemmin vaalennetun ja värjätyn latvan väri on kuitenkin alkanut tympäisemään ja pahasti. Se on sellainen hieman kultaan vivahtava ja jotenkin…tunkkainen. Pitäiskö moinen jotenkin sävyttää tai riittäiskö esim. jonkun Color Maskin ostaminen?

Ongelma numero 2:
Välillä tuntuu siltä, että päässä olis vaan yks iso klimppi tukkaa, joka ei oikein asetu mihinkään asentoon. Pohdiskelin, että oliskohan se sit vaan aika luopua tästä tasapitkästä mallista ja leikata hiukset kerroksittain? Oliskohan se iisein tapa kasvatella hiuksia hieman pidemmäksi? Kesällä mulle leikattiin ne sellaiset kivat etuhiushaivenet kasvoja kehystämään ja niistä tykkäilin ainakin kovasti.

Nyt saa tukkagurut auttaa, jos vaan osaatte! 

UUSI FLEDA

”Hei otetaanko mun uudesta tukasta jotkut kivat kuvat kun se on nyt niin hyvin?”

Näillä sanoilla alkoi eilisiltainen kuvaussessio. Olin aiemmin päivällä käynyt siis ihanan Harrietin luona Pin Up Hairissa ja koko loppupäivän hiplaillut pehmoisia kiharoitani. Istahdin penkkiin kolmen vaatimuksen kanssa, jotka olivat kuulemma naurettavan helppoja. Halusin kuivat keltaiset latvat hemmettiin, jäljelle jäävän värjätyn osuuden yhteneväisemmän väriseksi oman tyveni kanssa sekä eteen sellaset hassut 70-luvusta inspiroituneet etutukkahuitulat. Lopputulos on mitä parhain, kuvista en voi sanoa ihan samaa..

*Hiusten kuositus suoritettu yhteistyössä Harrietin kanssa

Kun kipaisin ulos Punavuoressa sijaitsevan kampaamon ovesta, olo oli kevyt. Ehkä se johtui siitä, että hiuksiakin oli päässä puolet vähemmän. Siitä, että nuorruin mielestäni ainakin viisi vuotta, kun tunkkainen väri saatiin pois kasvoja kehystämästä. Tai sitten se oli vaan se naisgeeni, joka saa niin pirusti mielihyvää muutaman tunnin hemmottelusta ja hiusten uudesta, ihanan luonnollisesta ulkonäöstä.

Latvat ovat taittoväristä vielä hieman violettiin taittavat ja ne etuhuitulatkin hukkuu nyt tuonne Harrietin loihtimaan kiharapilveen, mutta silti: Mitä tykkäätte?

Jos ei tullut vielä selväksi, niin olen siis itse fiiliksissä. Niin uudesta tukasta kuin siitä, että juonittiin myös teille jotain kivaa. Harriet kun lupasi, että kaikki blogini lukijat saavat hänen tekemistään värjäyksistä -25% aina elokuun loppuun asti! Luottakaa minuun ja käykää päivittämässä kesäfleda uuteen uskoon. Teki niin hy-väää. Niin ja muistakaa mainita meikän blogi tietysti, niin saatte tuon alennuksen.