Permanentti & Rahuan elvyttävät tuotteet

Rahuan tuotteet saatu testaukseen, kiitos Sugar Helsinki!

 

Olen hiusasiossa puuduttavan tylsää sorttia, varsinkin nykyisin, kun en ole moneen vuoteen enää värjännyt hiuksiani. Hiustyylini uudistuu lähinnä yhdellä tavalla: leikkaamalla. Mutta leikkaustyyleissäkin suosin hyvin klassista linjaa, myönnettäköön. 

Viime tammikuussa tylsistyin kuitenkin hiuksiini totaalisesti ja varasin spontaanisti ajan permanenttiin. Joo-o, se ois kaikki tai ei mitään tälle neidille.

Toivoin permanentilta rakennetta ja isoja, korkkiruuvimaisia kiharoita, jotka toisivat ryhtiä aina yhtä lättänään hiustyyliini. En tiedä oliko vika odotuksissani vai itselleni entuudestaan tuntemattomasta kampaajassa, mutta en ollut lopputulokseen tyytyväinen.

 

Tältä mun hiukset näytti tauotta melkein puoli vuotta – en tykännyt. 

 

Upean kiharapilven sijaan sainkin hieman pikanuudeleita muistuttavan, peruukkimaisen kasan, joka ei asettunut millään kauniisti. Ostin uuden föönin, marssin kemppariin ostamaan kiharavoiteen sekä muotovaahdon ja testailin niin curly girl-metodit kuin kampaajien vinkit. Mutta ei se oikein asettunut, vaikka kuinka hymyssä suin sitä koitin pöyhiä. Vaihtoehtoja tuntui olevan kaksi. Joko kiharavoide ja diffuuseri, jolloin hius oli nuudelimainen tai luonnostaan kuivatus, jolloin hius oli kaikista tököteistä huolimatta pörröinen (kuten kuvassa). En tykännyt kummastakaan.

Keväämmällä varasin ajan toiselle kampaajalle, joka sai taidokkaalla leikkauksella hiuksen hieman paremmin käsiteltäviksi, mutta kiharat itsessään olivat edelleen itselleni epämieluisat. Ainoa toivo, jolla sain hiukset ruotuun oli niiden lisäkihartaminen. Siispä kiharapuikko kuumenemaan ja kihartamaan kiharan päälle. Ihan älytöntä puuhaa, tiedän.

Nykyisellään permanenttini alkaa olemaan jo aikalailla loiventunut. Hius kihartuu kyllä edelleen, mutta saan sen myös vain loivalle laineelle, kun kampaan sen hoitoaineen vaikuttaessa ja vielä kerran pesun jälkeen. Helpotus on ollut suuri.

 

 

Mitenkään hirveän suurta tuhoa permanentti ei hyväkuntoiseen hiukseeni saanut aikaiseksi, onneksi. Tuhot ovat tällä kertaa enemmänkin henkisellä puolella, kun en ole ollut sinut hiusteni kanssa. Hius kuitenkin on tuntunut hieman normaalia kuivemmalta, jonka olen varmaankin itse aiheuttanut ahkeralla kihartamisella. Pelastavaksi enkelisiksi saapui Rahua, jonka hoitavat tuotteet palauttivat hiuksiin kimmoisuuden ja kiillon. Hiukset tuntuvat jo melkein omilta.

Rahuan tuotteet on valmistettu Amazonin sademetsästä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kerätyistä kasveista. Niiden ytimessä toimii rahuaöljy, joka sisältämiensä Omega-9 rasvahappojen avulla ravitsee, vahvistaa ja uudistaa hiuksia. Tuotteissa käytetty kvinoa puolestaan elvyttää ja kosteuttaa.

 

Rahua Classic Shampoo | Kokemuksia

  •  Miellyttävä tuoksu ja koostumus, joka vaahtoutuu juuri sopivasti
  • Pesee hiukset hyvin ja jättää hiukset ilmaviksi sekä kevyiksi
  • On jo itsessään todella hoitava, joten hoitoaineen skippaaminen ei haittaa ollenkaan
  • Hiukset kiiltävät ja näyttävät todella hyväkuntoisilta
  • Helposti oireileva päänahkani on täysin onnellinen
  • Ainoa miinus: hiukset rasvoittuvat suhteellisen nopeasti pesun jäljiltä eli ei ole itselleni ehkä tarpeeksi pesevä 

 

Rahua Voluminous Conditioner | Kokemuksia

  • Ei latista tai ylihoida: hiukset ovat pehmeät, mutta ilmavat
  • Pesun jälkeinen hiusten selvittäminen on todella helppoa
  • Miellyttävä tuoksu ja kevyt koostumus, jota voi surutta hieroa aina päänahkaan asti
  • Monitoimituote, sillä voidaan käyttää myös hiuksiin jätettävänä hoitoaineena

 

Hiukseni vajaa kahdeksan kuukautta permanentin jälkeen..kiharrettuna.

 

Tällä hetkellä olen hiuksiini taas sangen tyytyväinen, vaikka keväällä meinasin menettää omituisen kiharakasani kanssa hermot ihan totaalisesti. Hius asettuu paremmin nyt, kun kihara on hieman loiventunut ja ei vaadi enää valtavasti työtä. Jumalattomasti aikaa vievän diffuuserilla kuivaamisen olen unohtanut täysin ja olen kehittänyt oman rutiinin, jolla saan hiuksiini loivahkon ja itseni näköisen kiharan. Siis tuollaisen, joka on näkyvissä yllä olevassa kuvassa. Se vaatii hyvät, kosteuttavat tuotteet, hieman ylimääräistä kampaamista ja muutaman kihartimella väännetyn kiharan. 

En niinkään kadu permanentin ottamista, mutta en kyllä ottaisi sitä uudelleenkaan. Syynä se, että tulokset eivät olleet sitä, mitä mielikuvissani olin ajatellut. Permanentti ei helpottanut aamujani vaan teki niistä entistä vaikeampia. Enkä oikein pitänyt siitä, miten säkkäräinen kiharasta tuli, vaikka nimenomaan pyysin loivaa kiharaa (nopeasta tai vaikka välittömästä suoristumisesta huolimatta). Long story short: mieti kahdesti ja tiedosta se, millaiset kiharat permanentti sinulle taikoo ennen kampaajan tuoliin istahtamista. 

Ei oo tukkakriisien voittanutta, sanokaa mun sanoneen!

 

Takataskussa lentoliput

 

Kiivaasti hakkaava syke, väkisin ulos pulppuava kikatus ja kestohymy. Vähintään tusina perhosta vatsassa lepattamassa. 

Saan tämän tunteen kehooni hyvin harvasta asiasta, mutta vahviten siitä hetkestä, kun olen juuri ostanut lentoliput. Se vapauden tunne, joka virtaa suonissa, on korvaamaton. Jos voisin, niin purkittaisin sitä hieman pahojen päivien varalle.

Tilanne menee jotakuinkin näin: Lentolippujen ostamisen hetkellä hikoilen ja jännitän – mitä jos nämä liput tästä menevät tai mikä tahansa muu asia maailmassa nitkahtaa juuri nyt pois paikoiltaan. Tätä vaihetta on myös usein seurannut kiivas hakukoneiden rämppääminen, kun olen etsinyt just ne lennot, joilla tulen tällä kertaa lentämään. Stressaavaa, myönnän, mutta kuuluu asiaan.

Kun lentoliput sitten tuskanhien ja käsien tärinän jälkeen kilahtavat sähköpostiin, alkaa euforia. Kikatan ja pompin, käyttäydyn kuin pikkulapsi eli itselleni suhteellisen epätyypillisesti. Vaikeasti selitettävä tunne, ehkä se on onni?

 

 

Tämä tunne ryöppysi hallitsemattomana ulos jälleen viime sunnuntaina. Ehkä jo arvasittekin (vähintään otsikosta), että kesäloman lentoliput on varattu.Ja vaikka kuinka käsi sydämelläni myönnän rakastavani työtäni, niin ai että tulee loma tarpeeseen.

Ajattelin viettää sellaisen loman, jona läppäri jää kotiin ja ainoa stressinaihe on se, missä muodossa aion nuudelini syödä seuraavalla aterialla. Sillä Kaakkois-Aasiaanhan me taas suunnataan, tuskin sitä olisi edes tarvinnut sanoa. 

 

Tällä kertaa kohde on kuitenkin uusi – Vietnam. 

Joku ehkä muistaakin surullisen kuuloisen yritelmämme päästä Kambodzasta maitse Vietnamiin ja luovutuksen, kun alla olleet bussit hajosivat viidettä kertaa matkan aikana? Minä ainakin muistan, vaikka olenkin jo tehnyt asiasta sovinnon maailmankaikkeuden kanssa. Kun maitse ei päässyt, menemme sitten lentäen. 

Olen viettänyt viisi talvea Kambodzassa, kaupungissa, josta kulkee Vietnamin rajalle noin tunnin. Olen itse asiassa käynytkin Vietnamissa useamman kerran. Tarkalleen ottaen leimaamassa passiini rajalla ja kääntynyt takaisin. Mutta ensimmäistä kertaa ihan oikeasti menen sinne. Ja ai että miten jännittää ja kutkuttaa ja tuntuu hyvältä.

Matkamme alkaa niinkin pian kuin kahden viikon kuluttua – kauaa eivät siis kerkeä liput taskussa polttelemaan. Odottaminen, pakkaaminen ja matkareitin suunnittelu toki on jo aloitettu. Vaikka myönnettäköön, männävuosiin verrattuna olen nykyään ihan todella lepsu reissumimmi, joka juuri ja juuri tsekkaa sen, että kuinka kauas joutuu aamulla varaamaltaan huoneelta kävelemään, jotta saisi kahvia. 

Siispä ulkoistan asian teille: Olisiko heittää vinkkejä siitä, mitä ehdottomasti kannattaa Vietnamissa kokea?