Mä olen nykyään aivan mahdoton vilukissa.

En tiedä mikä on sekoittanut termostaatin. Ehkä uskomattoman lämmin kesä ja siihen vielä päälle kaikki ne talvikuukaudet Aasiassa. Keho on ehkä pikku hiljaa totuttautunut niin vahvasti lämpöön, että tällainen pienikin ilmojen viileneminen tuntuu luissa ja ytimissä.

Vilukisuilun seurauksena vaatekaapin hyllyt ovat alkaneet täyttymään villaneuleista tässä viime vuosina. Tämä syksy varsinkin oli sellainen, että siirryin suoraan hellemekoista neuleisiin. Tätä tilannetta on edesauttanut etenkin meidän toimisto, jonka ilmastointi on mun mieleeni vähän turhankin tehokas. Ei siinä, neuleet on mahtavia. Varsinkin silloin, kun ovat syöneet sisäänsä mahdollisimman paljon luonnonkuituja.

Tämä vihreä COS:sin oversize-neule tuli vastaan kierrätysryhmässä ja se oli menoa se, vaikka en ymmärtänyt tällaista elämääni kaipaavani. Mutta onhan se aika mahtava. Iso ja pörröinen ja ihan mahdottoman vihreä. Kuvissa väri ei oikein edes pääse oikeuksiinsa, se on luonnossa vielä töpäkämpi. Työkaverini nimittikin sen jo ystävällisesti joulukuuseksi. Jos tekee mieli lähteä ”ugly christmas sweater”-teemaan, voin vaan ommella tähän muutamia joulupalloja.

Väri on sama herkullinen vihreä, tai ehkä hieman tummempi, kuin siinä hetki sitten kuvatussa vihreässä trenssitakissa. En ole muuten lähiaikoina saanut mistään vaattesta niin paljon kehuja kuin siitä takista.

Yhdistin neuleen vapaapäivänäni rennosti farkkutakkiin, joka on muuten sekin 2ndhand-löytöjä. Duunissa neule oli hauska yhdistelmä juurikin sen vihreän trenssin kanssa. Yhden värin ympärille kootut asut ovat olleet kovaa kamaa viime vuosina ja kikka toimi tässäkin tapauksessa.

Vihreä neule ja ylipäänsä ne vaatekaapin pidemmät neuleet saivat myös lämpöisen kaverin, kun löysin duunipaikan valikoimasta ehkä parhaimman keksinnön ikinä: fleecepinnoitetut tekonahkalegginsit! Oli muuten suhteellisen pelottava sana kirjoitettavaksi, en ajatellut enää hypettäväni legginsejä missään muodossa, mutta niin se pieni trendipiiri taas pyörähti.

Kapea lahkeet ovat omiaan isojen neuleiden ja oversize-yläosien kanssa. Kun pyöritään vielä plussakeleillä, olen kääräissyt lahkeet reippaasti ylös. Vaikka viluinen olenkin, rakastan silti paljaita nilkkoja, eikä niitä oikeastaan edes palella. Ovat varmaan karaistuneet omistajansa idioottimaisuuden takia.

Talvella legginsien kapea lahje menee hyvin maihareiden ja nilkkureiden sisään, jotka asiasta kolmanteen pitäisi toimittaa suutarin hellään huomaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Eli toisin sanoen maa valkoisena ja varpaat kohmeessa.

Uusista legginseistäni uumoilen tämän syksyn ja talven jumituspöksyjä. Yleensä en hamstraa, mutta nyt jopa mietin, että ostaisinko samantien toiset. Jos vaikka jotain ikävää sattuisi ja joutuisin kohta elämään ilman fleecelegginsejäni. Noin aukikirjoitettuna kuulostaa oikeudelta ja kohtuudelta.

Farkkutakki Monki/ Neulepaita Cos/ Tekonahkalegginsit Vila/ Tennarit Adidas/ Laukku Springfield/