OMENANVIHREÄ TRENSSI

Tuntuupa jokseenkin koomiselta katsoa näitä kuvia viime perjantailta nyt, kun pihalla sataa jo toista päivää putkeen ja istun viluisena neuletakkiin kääriytyneenä. Pakko silti pullauttaa nämä ulos, sillä kuvissa esiintyy mun yksi tämän hetken lempivaatteistani, nimittäin tuo vihreä trenssi, jossa olen suunnitellut asustavani tämän syksyn.

Tiiättekö kun jotkut vaatteet on sellaisia, että niitä sovittaa puoliksi vitsillä, mutta sitten ne onkin ihan huippuja? Ja niitä vaatteita, jotka päällä tuntee itsensä voimakkaaksi, omaksi itsekseen? Tää takki on molempia.

Ensi kerralla taidan kuitenkin pukea sen suosiolla neulepaidan ja farkkujen kaveriksi. Tuntuu vahvasti siltä, että paljaat sääret alkavat olemaan jo turhan uhkarohkeaa toimintaa.

Muistan muuten vielä sen kaukaisen päivän reilusti yli vuosi sitten, kun jostain syystä tiirailin trendiennusteita vuodelle 2018 ja eteeni lävähti omenanvihreä värikaaos, josta olin kauhuissani. Muistan nauraneeni ja todenneeni, että en ikinä pysty kuvittelemaan vaatetta, jonka ostaisin räiskyvän vihreänä, vaikka vihreästä muuten paljon pidänkin. Se on vain aikaisemmin ollut kaapissani murrettuna, oliivin ja smaragdin pehmoisina sävyinä.

Niin vaan on ihmismieli taipuvainen. Tiedän kuitenkin, että tälläinen liikennevalojen vihreä ei pakosti keiku suosikkilistallani ikuisuuksia. Siksipä taidan pitää hankinnat tässä yhdessä ja käyttää tätä superaktiivisesti nyt, kun se näyttää silmääni hyvältä.

Tää on muuten harmillisesti ostettu alemyynneistä. Ei omaksi harmikseni vaan teidän, jos joku tähän palavasti rakastuu. Onneksi tätä tälläistä kirkasta vihreää näkyy nyt muuallakin. Ja pitkiä trenssejä vasta näkyykin. Tuntuu kivan freshiltä pukeutua johonkin näin klassiseen, joka on maustettu kuitenkin uudella twistillä.

Nää kuvat ei oo muuten mitään kauneinta maailmassa. Olin pitkästä aikaa pressipäiviä kiertelemässä viime viikolla ja oltiin juuri marinoitu itsemme Mimmin kanssa kosteankuumassa showroomissa. Ja pitkästä aikaa myös otettiin kuvia keskellä kaupunkia. Olipa kiusallista! En tajua miten siihen on joskus pystynyt niin pokalla. Nyt oli joka toinen kuva hajoamista tai sitten vähän tällaista kiukkuisen oloista, kun yritti miettiä, että miten päin sitä oikein olisi. En tiiä pistäskö jatkoon tämän, ehkä ei, hehe.

Nyt vedän vielä yhden ekstravaatekerroksen niskaani ja lähden uhmaamaan vesisadetta. Olin leperrellyt niin kauniisti syksystä, että unohdin mitä se sit ihan oikeesti onkaan. Koleaa kylmyyttä ja mokkakenkien varjelua.