Kuluva kesä on ollut vähän sitä luokkaa, että ei ole paljoa tarvinnut kosmetiikan kanssa koreilla. Tärkeimmiksi arkirutiineiksi on muodostunut lähinnä jatkuva suihkussa ramppaaminen ja pettämättömän dödöyhdistelmän kainaloon sively. (Suolakivi ekodödön alla on ehdoton, sanokaa minun sanoneen.)
Muutama uusi lemppari olisi kuitenkin nostettavaksi, joten ajattelin pitkästä aikaa koostaa postauksen kosmetiikkalemppareista!
Huulikiilto ja kynsilakka saatu testaukseen blogin kautta
Arkimeikissä on menty pitkälti vähemmän on enemmän periaatteella. Kesäiho ei kaipaa liiallista puunaamista ja kallistun nykyään muutenkin hyvin luonnollisen meikkilookin puoleen. Tai olen tainnut aina kallistua, mutta nykyisin vielä vahvemmin. Niin ja toisaalta, eipä tuo jatkuva hellekkään ihan hirveästi inspiroi pakkeloimaan.
Mineraalimeikkipohja, kevyt aurinkopuuteri ja korostukset, kulmakarvojen sekä ripsien sutiminen naamalle ja noh, siinä se. Joinain päivinä saatan sipaista hieman rusehtavaa luomiväriä, mutta jokaisena vähän jotain huulille. Joskus se on kirkkaan punaista, joskus pelkästään huulirasvaa. Nyt useampina päivinä tätä Clinique x Marimekko huulikiiltoa, jonka sain testaukseen jo keväällä, mutta jonka olemassaolon vahingossa unohdin. Onneksi se osui käteeni muutama viikko takaperin, sillä se on aivan ihana. Sävy on jotain nuden ja vanhan roosan välimaastosta, koostumus on sellainen täydellisen kermainen. Sopii asuun kuin asuun ja päivään kuin päivään. Luottotuotteen oloinen kaveri tämä, sanokaa mun sanoneen.
Kynsilakka puolestaan on täydellinen sävypari tuolle täydelliselle huulikiillolle. Näyttävät kuvassa hälyyttävän erisävyisiltä, mutta tämä Essien ’go go geisha’ on todellisuudessa sekin vanhaan roosaan taittava sävyltään. Katsokaa vaikka tuota ylempää kuvaa, jossa näkyy kynsillä, jotta uskotte.
Kirjoittaessani tajusin myös, että en kuollaksenikaan muista, minkä vuoden kokoelmaa lakka on. Kertonee varmasti myös siitä, että nämä Essien lakat eivät mene miksikään, vaikka olisivatkin vähän vanhempia. Olisipa tätä silti vielä myynnissä, on meinaan todella nätti nude.
Hoitoaine saatu testaukseen blogin kautta
Viimeksi muistan kirjoitelleeni hiusasioista viime kesänä, kun päänahkani päätti lopettaa yhteistyön ja oli yksi kutiseva ja pöllyävä ongelma. Päänahka on rauhoittunut tuosta, mutta huomaan sen tuntuneem lähiaikoina jälleen hieman tukkoiselta. Olisikohan asialla se loputon helle tai sitten se tosiasia, että olen nykyisellä luomutukallani totaalisen koukussa kuivashampoon rakennetta antavaan ominaisuuteen.
Löysin kesäaleista kuitenkin avun ongelmaan, nimittäin Santen tasapainoittavan shampoon, joka puhdistaa hellävaraisesti päänahkaa ja saa sen tuntumaan vähemmän tukkeutuneelta. Suosittelen käsi sydämmellä, jos päänahka kenkkuilee.
Tänä kesänä olen myös siirtynyt jälleen hoitoaineita käyttävien lahkoon. Maria Nilan hoitsikka löysi luokseni erään keväisen pressin yhteydessä ja pienen epäluuloisen hannailun jälkeen nostin sen suihkun hyllylle. Ah, miten olenkaan osannut elää ilman? No, ihan hyvin kylläkin, mutta pakko myöntää, että elämä (hiusten kanssa) on helpompaa, kun käyttää tilkan hoitoainetta silloin tällöin. Hiukset selviävät pelkästään viisipiikkisellä haromalla ja tuntuvat pehmoisilta föönauksen jälkeen. Lisäplussaa vegaaniudesta ja siitä faktasta, että tämä ei lätistä hiuksia niin kuin useimmat liian hoitavat tuotteet.
Siinäpä ne, neljä kovaa kumppania näille kesähelteille. Ennustan syksyn tuovan taas enemmän kiinnostusta kosmetiikan saralla, joten näitäkin postauksia saattaisi pudota hiukan tiuhempaan.