ARKIKUPLASSA

Tänä hikisen helteisenä torstaina tuli täyteen viikko uudessa työssäni. Olen aloittanut lähes jokaisen keskusteluni työn ulkopuolella vastaten polttavaan kysymykseen: Onko kivaa? Joten ajattelin että se ehkä kiinnostaisi teitäkin.

No hitto vie, on.

Työnkuvani pitää sisällään paljon sellaista, josta minulla ei ole vielä kokemusta kuin pintaraapaisun verran, joten olen saanut opetella paljon uutta. Muistelemaan sata ja yksi salasanaa, kun olen kirjannut itseni sisään työkaluihin, jotka toivottavasti pian hallitsen sujuvasti. On niin paljon opittavaa, että informaatioähky uhkaa välillä aivoja, mutta silti. On ollut pirun kivaa.

Olen jo pitkään haaveillut työpaikasta, joka saisi olon tuntumaan siltä, että tässä on hyvä. Työ vie niin ison osan arjesta, että sen pitäisi olla sellaista, jota tahtoo tehdä. Jossa viihtyy. Minusta alkaa jo nyt tuntumaan, että taisin löytää sen.

Työn lisäksi olen nauttinut siitä päivärytmistä, jonka olen saanut kaupanpäällisenä. Ei enää pitkiä iltavuoroja tai mikä hirveämpää, aurinkoisia sunnuntaipäiviä kauppakeskuksen sisällä. Se ei vain ole minun juttuni, myönnettäköön. Nautin siitä, että aamulla töihin pyöräillessäni on vielä hieman viileää yön jäljiltä. Että olen kotona suht samoihin aikoihin kuin poikaystäväni. Että töiden jälkeen jaksan nähdä ystäviäni ja tehdä asioita.

Luulen, että en ole ainoa.

Vapaa-aikani olen käyttänyt hyvin tasaisesti kolmen asian parissa: ulkoillen ja kesästä nauttien, kotona kyhnöttäen ja äänikirjoja kuunnellen. Hävettää ehkä myöntää, että järjestys on todellisuudessa päinvastainen kuin kirjoitin. Eniten kun olen tainnut kuunnella äänikirjoja. Tai oikeastaan olen kuunnellut äänikirjoja ja tehnyt noita kahta muuta.

Ahmaisin about kolmessa päivässä yksitoista tuntisen kirjan. Olen samanlainen vaikka lukisin kuuntelemisen sijaan. Kirja tempaisee niin voimakkaasti mukaansa, että en malta edes nukkua öisin. Ei toimi minulla vanha keino lukea hieman ennen nukkumaanmenoa, jotta uni tulisi paremmin. Ei tule uni ollenkaan, kun lukee kappaleen toisensa jälkeen.

Nautin tästä uudesta arjesta. Sen rytmi tuntuu oikealta, sisältö mielenkiintoiselta. On arvokasta, kun työn jälkeen on aikaa ja energiaa muuhunkin. Tiedän kuulostavani dramaattiselta, mutta en löydä järkeä elämästä, joka kuluu odotellen vapaapäiviä. Haluan nauttia arjestani.

Toivottavasti kuplaani ei puhkaista ainakaan kovin yllättäen.

Kuvat ovat muuten viikonlopulta, mutta luulen että tulemme viettämään tämän tulevankin samanlaisissa tunnelmissa. Kuvioissa tosin ehkä hieman vähemmän hellettä ja rutkasti enemmän ystäviä. Mutta ajattelin silti pukeutua kesämekkoon ja tuohon tyytyväiseen hymyyn, joka on keikkunut kasvoilla päivä toisensa jälkeen.

Raitamekko Zara/ Laukku Esprit/ Aurinkolasit* Celine/Keops Optiikka/
Korvakorut* Glitter/ Sandaalit H&M/ *saatu blogin kautta

Ei tällä kertaa muuta.

Nauttikaahan tekin tulevasta viikonlopusta, sillä uumoilen, että tämä on viimeisiä, joina helle hellii tällä tavalla. Toisaalta ihan hyväkin, liika on liikaa, totesimme tänään Tiiamarinkin kanssa lenkin jälkeen, kun iho oli nihkeän nahkea painostavasta ilmasta. Saisi se syksy ja viileät ilmat jo tullakkin. Mutta kuplani pitäisin mieluusti siitäkin huolimatta.