Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2018

31.8.2018

SESONKIEN VÄLISSÄ

Kaikon tytöt saivat vihiä (eivät kovin mutkikasta reittiä, sillä mah bestie työskentelee tämän ihanan brändin parissa) että kesäinen midiskirt on käytössä edelleen, vaikka vuodenaika on jo ihan rehellisesti kääntynyt syksyyn. Tuli kaino pyyntö asukuvista ja siitä se idea sitten kliseisesti lähti.

Sillä jos minulta kysytään, tällaisten lämpimien syksyjen parasta antia on juurikin se, että voi yhdistellä kuluneiden kuukausien lemppareita jo niihin lämpöisiin ja pörröisiin juttuihin, joita on salaa vähän ikävöinyt päällensä. Tykkään meinaan molemmista. Ohuista kankaista ja huolettomista hellehuituloista sekä ryhdikkäistä takeista ja varpaat peittävistä kengistä. Ja koska tiedän, että pukeutuminen kiinnostaa teitäkin, niin ajattelin jakaa hieman sitä, mitä pukeutumisrintamalla tapahtuu tällä hetkellä.

Siispä tämän viikon fuusiopukeutumisen parhaat palat:

  • Ohuiden pellavahousujen yhdistäminen skarppiin mustaan neulepaitaan. Yhdistin saman neuleen edellisellä viikolla midimittaisen maksihameen kaveriksi. Toimii! Just passeli yhdistelmä kesän rentoutta ja tulevan sesongin back to work- meininkiä.
  • Väljän ohuen mekon alta vilkkuvat paljaat sääret ja mokkaiset sirot nilkkurit.
  • Nilkoista käärityt pillifarkut ja kevyet mokkaiset loaferit. Yläosassa armynvihreä takki raikkaan sinisen kauluspaidan päällä. Täydellinen combinaatio syksyä ja kesää.
  • Leveälahkeinen haalari nahkatakin ja tennareiden kanssa. Toimii kertaa sata!

Ja sitten tietty tää kuvissa näkyvä asu. Se jo mainittu Kaikon midiskirt, joka sopii oikeastaan ihan jokaiseen tilanteeseen. Olen käyttänyt sitä kliseisesti niin töissä kuin vapaa-ajalla ja juhlissakin. Midimittaisen helman vahvuus on muuten mun mielestä just toi muunneltavuus. Esimerkiksi töissä liian lyhyt hame tuntuu, noh, liian lyhyeltä ja sit taas täyspitkä on helposti joko liian juhlava tai sitten hellevaatteen oloinen. Midi on nykyisin mun valintani, se on vaan niin helppo ja monikäyttönen!

Eilen, totaalisesti vapaa-ajalla, sen kaveriksi päätyi töistä ostettu pörröinen neulepaita, joka yksinäisenä vilkutteli minulle alerekistä muutama viikko takaperin. Viimeinen kappale, viidenkymmenen prosentin alennus ja sopiva määrä villaa saivat minut kiikuttamaan sen kotiin. Eikä tuo suloinen, pehmeän laventelinen sävykään juuri haitannut ostopäätöstä. Se sopii hyvin nyt lämmittämään viileneviä iltoja ja talvella, no talvella pukeudun siihen varmaan joka päivä. Ei paha sijoitus siis.

Hame Kaiko Clothing/ Villapaita Object/Kekäle/ Laukku Springfield/ Tennarit Adidas Gazelle/ Aurinkolasit* Celine/Keops Optikko/ *aurinkolasit saatu blogin kautta

 

Mikä on teidän lempiasu tällä hetkellä?

19.8.2018

SYKSYN TULLEN

Mitä enemmän puista pudonneita lehtiä on kaduilla, kun suhaan aamuisin töihin pyörälläni ja mitä useammin joudun laittamaan takin päälleni noina samoina jo hieman kirpsakoina aamuina – sitä enemmän tuntuu syksyltä.

Ja sitä enemmän tuo omalla tavallaan maaginen vuodenaika valtaa mieleni.

Rakastan kevättä ja syksyä, kumpaakin välivuodenaikaa, jolloin kaikki tuntuu olevan muutoksessa. Luonnon lisäksi myös oma elämä, aina jollain tasolla. Välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Tänä vuonna muutos oli ilmeinen: aloitin uudessa duunipaikassa ja sain sen avulla rakennella arkipalikat ihan uuteen järjestykseen. Se on tuntunut hyvältä, niin kuin viimeisemmässä postauksessa jo kirjoitin. Ja sitten on niitä pienempiä muutoksen tuulia, joita huomaan hamuamani ympärilleni. Ja syytän niistä vain ja ainoastaan syksyisiä tuulia.

Ostin vaaleanpunaisen, aivan naurettavan pikkuisen kalenterin, johon en ole merkinnyt vielä juuri mitään.

Käyn kylpyhuoneen peilikaapin hyllyjä läpi ja mietin, että mitäköhän ihoni tulee pian kaipaamaan, kun ilmat jälleen viilenevät. Ainakin Mossan kasvoöljyä, ymmärsin, ja kirjoitin sen heti ostoslistalleni. Sitä ennen on käytettävä kevyemmät tuotteet alta pois. Yritän olla fiksu ja avata tai ostaa uusia purkkeja vasta sitten, kun vanhat on käytetty. Hajuveden kanssa tein poikkeuksen.

Kaapistani löytyy muutamia, sellaisia joiden pohjilla ei ole hirveästi enää sisältöä, mutta joita en saa millään käytetyksi loppuun. Yksi hyvin kevyt, sitruunainen mist muistuttaa pitkästä talvesta Kambodzassa. Yksi on liian voimakas sekä makea ja se ei tunnu siksi enää omalta. Yhtä olen käyttänyt semiaktiivisesti viimeiset kaksi vuotta ja olen täysin kyllästynyt sen tuoksuun, joka on kuitenkin aivan minunlaiseni. Siinä on seassa sitruunaruohoa ja jotain muuta raikasta. Olen vain käyttänyt sitä liikaa.

Mutta tykästyin hirmuisesti tähän &Other Storiesin tuoksuun, jossa on häivähdys tuoretta minttua ja marokkolaisia teelehtiä. Mielenkiintoinen tuoksu, joka tuntuu ja tuoksuu ihan minulta.

Ajattelin, että se saisi muistuttaa minua tulevaisuudessa tästä syksystä tai oikeastaan siitä, joka on kohta alkamassa.

Varasin itselleni jälleen kerran kirpputoripöydän ja olen tiiraillut vaatekaappiani kriittisten silmien läpi. Pyörinyt siis kylpyhuoneen lisäksi myös vaatehuoneessa. Tekisi mieleni vetää kaikki pinot alas ja viikata ne hartaasti takaisin. Viskoa menemäään ne, jotka eivät tunnu enääö omalta. Tuntuu hälyyttävästi ettei sen sisältö ole ikinä valmis tai että olen liian turhamainen tyytyäkseni siihen. Maailmantuskaa, sanoisin. Olen ihan tiedostava kuluttaja monessa, mutta vaatteet eivät lukeudu tähän. Niiden suhteen olen erittäin turhamainen, valitettavasti.

Aloitin myös uuden harrastuksen, joka on niinkin radikaali kuin uiminen, mutta se on jotain mitä istumatyöläisen arki tuntuu ikään kuin vaativan. Uimisen ja saunomisen jälkeinen raukeus tuntuu niskalihaksissa ja mielessä. Sillä ajattelin aloittaa taas uuden viikonkin.

Luulisin että alkaisin olemaan valmis. Hei syksy, voit jo tulla!

9.8.2018

ARKIKUPLASSA

Tänä hikisen helteisenä torstaina tuli täyteen viikko uudessa työssäni. Olen aloittanut lähes jokaisen keskusteluni työn ulkopuolella vastaten polttavaan kysymykseen: Onko kivaa? Joten ajattelin että se ehkä kiinnostaisi teitäkin.

No hitto vie, on.

Työnkuvani pitää sisällään paljon sellaista, josta minulla ei ole vielä kokemusta kuin pintaraapaisun verran, joten olen saanut opetella paljon uutta. Muistelemaan sata ja yksi salasanaa, kun olen kirjannut itseni sisään työkaluihin, jotka toivottavasti pian hallitsen sujuvasti. On niin paljon opittavaa, että informaatioähky uhkaa välillä aivoja, mutta silti. On ollut pirun kivaa.

Olen jo pitkään haaveillut työpaikasta, joka saisi olon tuntumaan siltä, että tässä on hyvä. Työ vie niin ison osan arjesta, että sen pitäisi olla sellaista, jota tahtoo tehdä. Jossa viihtyy. Minusta alkaa jo nyt tuntumaan, että taisin löytää sen.

Työn lisäksi olen nauttinut siitä päivärytmistä, jonka olen saanut kaupanpäällisenä. Ei enää pitkiä iltavuoroja tai mikä hirveämpää, aurinkoisia sunnuntaipäiviä kauppakeskuksen sisällä. Se ei vain ole minun juttuni, myönnettäköön. Nautin siitä, että aamulla töihin pyöräillessäni on vielä hieman viileää yön jäljiltä. Että olen kotona suht samoihin aikoihin kuin poikaystäväni. Että töiden jälkeen jaksan nähdä ystäviäni ja tehdä asioita.

Luulen, että en ole ainoa.

Vapaa-aikani olen käyttänyt hyvin tasaisesti kolmen asian parissa: ulkoillen ja kesästä nauttien, kotona kyhnöttäen ja äänikirjoja kuunnellen. Hävettää ehkä myöntää, että järjestys on todellisuudessa päinvastainen kuin kirjoitin. Eniten kun olen tainnut kuunnella äänikirjoja. Tai oikeastaan olen kuunnellut äänikirjoja ja tehnyt noita kahta muuta.

Ahmaisin about kolmessa päivässä yksitoista tuntisen kirjan. Olen samanlainen vaikka lukisin kuuntelemisen sijaan. Kirja tempaisee niin voimakkaasti mukaansa, että en malta edes nukkua öisin. Ei toimi minulla vanha keino lukea hieman ennen nukkumaanmenoa, jotta uni tulisi paremmin. Ei tule uni ollenkaan, kun lukee kappaleen toisensa jälkeen.

Nautin tästä uudesta arjesta. Sen rytmi tuntuu oikealta, sisältö mielenkiintoiselta. On arvokasta, kun työn jälkeen on aikaa ja energiaa muuhunkin. Tiedän kuulostavani dramaattiselta, mutta en löydä järkeä elämästä, joka kuluu odotellen vapaapäiviä. Haluan nauttia arjestani.

Toivottavasti kuplaani ei puhkaista ainakaan kovin yllättäen.

Kuvat ovat muuten viikonlopulta, mutta luulen että tulemme viettämään tämän tulevankin samanlaisissa tunnelmissa. Kuvioissa tosin ehkä hieman vähemmän hellettä ja rutkasti enemmän ystäviä. Mutta ajattelin silti pukeutua kesämekkoon ja tuohon tyytyväiseen hymyyn, joka on keikkunut kasvoilla päivä toisensa jälkeen.

Raitamekko Zara/ Laukku Esprit/ Aurinkolasit* Celine/Keops Optiikka/
 Korvakorut* Glitter/ Sandaalit H&M/ *saatu blogin kautta

Ei tällä kertaa muuta.

Nauttikaahan tekin tulevasta viikonlopusta, sillä uumoilen, että tämä on viimeisiä, joina helle hellii tällä tavalla. Toisaalta ihan hyväkin, liika on liikaa, totesimme tänään Tiiamarinkin kanssa lenkin jälkeen, kun iho oli nihkeän nahkea painostavasta ilmasta. Saisi se syksy ja viileät ilmat jo tullakkin. Mutta kuplani pitäisin mieluusti siitäkin huolimatta.